1. Urheiluyhdistys työnantajana

Suurin osa liikunnan ja kansalaisjärjestöjen työstä tehdään vapaaehtoisten voimin talkootyönä. Rajanveto talkootyön ja työsuhteessa tehdyn työn välillä on kuitenkin ollut ongelmallinen esimerkiksi, kun talkoolaisille on korvattu matkakuluja. Oleellinen kysymys onkin, koska yhdistyksen ja työntekijän välinen suhde on työsuhde? Työsuhde ratkaisee kysymyksen, onko yhdistys työnantaja ja sovelletaanko työoikeuden normeja vai ei.

1.1. Työsuhde

Uusi työsopimuslaki astui voimaan 1.6.2001. Työsuhteen perusta on työsopimuslain 1§, jonka mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastaan.

Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat:

1. Työsuhde perustuu työsopimukseen, joka on työnantajan ja työntekijän välinen sopimus. Sopimus voi olla kirjallinen tai suullinen. Sopimus voi syntyä myös konkludenttisesti. Tällöin työnantaja sallii työntekijän tehdä työtä hänen lukuunsa ilman, että siitä olisi nimenomaan sovittu.
   
2. Työsuhteen edellytys on työn tekeminen. Työtä on kaikki inhimillinen käyttäytyminen, jolla taloudellista arvoa.
   
3. Työtä tehdään toiselle. Työsuoritusten tulosten tulee välittömästi kuulua työnantajalle. Itselle tehty työ ei täytä työsuhteen ehtoja. Lisäksi työtekijä tekee työn henkilökohtaisesti. Hän ei voi sopia toisen henkilön kanssa sovitun työn hoitamisesta.
   
4. Työstään työntekijä saa vastiketta. Vastike voi olla palkkaa tai muuta taloudellista korvausta, esimerkiksi asunnon tai auton käyttöoikeus. Vastikkeellisuuden tunnusmerkin täyttyminen ei riipu vastikkeen rahallisesta suuruudesta. Mahdollisuus rahan ansaitsemiseenkin on katsottu riittäväksi työsuhteen syntymisen kannalta.
   
   Vastikkeellisuudesta on laissa vielä lisämaininta. Sen mukaan vastikkeellisuuskriteeri täyttyy vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta.
   
5. Työsuhteen edellytys on työnteko työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Työnantajalla on ns. direktio-oikeus. Esimerkiksi työnantaja järjestää työn yleisen johdon, määrää työajan ja työpaikan sekä antaa työn suorittajan käyttöön tarvittavat työvälineet ja raaka-aineet sekä vastike maksetaan aika- tai urakkapalkkana.
   
   Työsuhteen olemassaolon arviointi edellyttää kaikkien työntekotilanteessa vallitsevien seikkojen huomioon ottavaa kokonaisharkintaa. Tällöin voidaan oikeudellisten seikkojen lisäksi kiinnittää huomiota myös oikeussuhteen luonteeseen vaikuttaviin sosiaalisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Tarkoituksena on suojella heikompaa osapuolta, joka työoikeuden näkökulmasta on aina työntekijä.
   
   On hyvä huomioida, että urheileminen voi olla työtä. Vielä vuonna 2001 löytyi pelaajasopimuksia, joissa sovitaan yhdistyksen ja pelaajan velvoitteista, mutta lopuksi todetaan, että sopimus ei ole työsopimus. Tällainen sopimus on tosiasiassa työsopimus, jos työsuhteen tunnusmerkit muuten täyttyvät.

1.2. Harrastusluonteinen työ liikunnassa ja urheilussa

Työsopimuslain merkittävin uudistus liikunnan ja urheilun kannalta on lain 1 luvun 2 §, jossa määritellään poikkeukset lain soveltamisesta.
Tätä lakia ei sovelleta 2) tavanomaiseen harrastustoimintaan;

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan: Pykälän 2 kohdan mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäisi tavanomainen harrastustoiminta, jota tehdään muun muassa urheiluyhdistyksissä sekä varhaisnuoriso- ja nuorisoyhdistyksissä. Harrastustoimintana lain soveltamisen ulkopuolelle jäisi sellainen urheileminen, jota ei tehdä ammattimaisesti eikä ansiotarkoituksessa. Niin ikään urheiluyhdistyksen piirissä tapahtuva vapaaehtoinen lasten ja nuorten ohjaaminen jäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavasti myöskään muissa edellä mainituissa yhdistyksissä muun muassa luottamushenkilönä tehtävään työhön ei sovellettaisi työsopimuslakia eikä myöskään muuta työoikeudellista lainsäädäntöä. Näin voisi olla arvioitavissa myös erilainen varainhankintatyö mainituille yhdistyksille.

Harrastustoiminnassa työnteosta suoritettava vastike maksetaan usein joko pelkästään tai ainakin suurelta osin kulukorvauksina. Silloin kun kulukorvauksia maksetaan työn suorittajalle aiheutuneista todellisista kuluista, suurehkoakaan korvausta ei voitaisi pitää osoituksena harrastustoiminnan muuttumisesta työsuhteessa tapahtuvaksi työnteoksi. Jos vastike sen sijaan lain kiertämistarkoituksessa muutetaan nimikkeeltään kulukorvaukseksi, toimintaa pidettäisiin työsuhteisena, jos muut työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät.

Harrastustoiminnan ja työsuhteisen työn välistä rajaa tehtäessä merkitystä olisi sillä, tehdäänkö työtä toiminnan järjestäjän lukuun ja saako järjestäjä siitä taloudellista hyötyä sekä liittyykö työn tekemiseen ansiotarkoitus. Työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävässä toiminnassa toiminnan järjestäjä ei yleensä taloudellisen tuloksen tavoittelun mielessä ohjaa eikä valvo toimintaa osallistuvan työn tekoa. Toisaalta pelkästään se, että työn teettäjän tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksen saavuttaminen, ei sulje pois työsopimuslain soveltamismahdollisuutta. Esimerkiksi yleishyödyllisessä yhteisöissä tehtyä työtä voidaan pitää työsuhteisena, jos 1 luvun 1§:ssä säädetyn tunnusmerkit täyttyvät (KKO 1990:29).

1.3. SLU:n tulkinta harrastusluonteisen työn edellytyksistä

SLU on neuvotellut työvoimaviranomaisten kanssa harrastusluonteisen työn ja työsuhteen välisestä rajanvedosta. Uudenmaan työsuojelupiirissä on vireillä kahden harrasteohjaajan ja yhdistyksen välisen suhteen rajanveto. Ennakkotietojen mukaan SUL:n tulkinta olisi saamassa käytännön hyväksynnän.

Harrastusluonteista työtä voi olla vain työ, jota ei tehdä työsuhteessa. Työsuhteen tunnusmerkeistä on yhdistystyössä tällöin ratkaisevaa tehdäänkö työ ansiotarkoituksessa, koska muut tunnusmerkit käytännössä yleensä täyttyvät.

Ansiotarkoitusta pohdittaessa tarkastellaan vastikkeen suuruutta suhteessa työpanokseen. Jos koko työn tuntikorvaus vastaa ansiotyökorvausta tai on lähellä sitä, kyseessä on työsuhde.

Esimerkki: Jumppaohjaaja toimii vain yhdessä yhdistyksessä ja liikunnanohjaus ei ole hänen ammattinsa ja hän ei tee sitä ansiotarkoituksessa. Jumppaohjaaja saa toimintavuodesta 340 euron korvauksen. Tositteelliset kulut korvataan erikseen. Jumppakertoja (45 min) kertyy vuodessa 35. Ohjaustyön lisäksi ohjaaja hankkii musiikin ja tekee ohjelmat. Suunnittelu ja valmistautuminen ohjaukseen sekä matkat harjoituksiin vievät jumppakertaa kohden 75 minuuttia. Työtunteja kertyy vuodessa keskimäärin 70. Tuntikorvaus on tällöin 4,96 €. Samaan aikaan ammattiohjaajat saavat keskimäärin 17 € / ohjaustunti. SLU:n tulkinnan mukaan kyseessä ei ole työsuhde. Tulo on silti saajalleen ennakonpidätyksen-alaista tuloa. Sosiaaliturvamaksu maksetaan vaikka kyseessä ei ole työsopimuslaissa tarkoitettu työsuhde. Muita työnantajamaksuja ei tarvitse maksaa eikä myöskään tarvitse pidättää työntekijöiden työttömyys- ja eläkevakuutusmaksuja.

A. Vapaaehtoistyöntekijän suojelu on ensisijalla

Myös ei-työsuhteisten osalta tarkoituksena on toteuttaa työsopimuslain perustarkoitus eli työtä tekevän suojelu. Tällöin kiinnitetään huomiota erityisesti kahteen asiaan: tapaturmaturvaan ja eläketurvaan.

• Vapaehtoisilla tapaturmaturva. Lajiliittojen ja niiden seurojen vapaaehtois-työtekijöiden tapaturmaturva on hoidettu kollektiivisesti ja kattavasti Tuplaturva-vakuutuksella. Joidenkin lajien (SVoLin lajit) kohdalla vakuutuksen ottaminen on edelleen yhdistyksen omalla vastuulla.
  
• Kaikki, jotka saavat verollista korvausta työstään yli TaEL-eläkekertymärajan (vuonna 2002; 690,97 € / vuosi), ovat aina työsuhteessa yhdistykseen, jos työsuhteen muut tunnusmerkit täyttyvät. Ansiotarkoituskriteeri täyttyy vaikka keskimäärin tuntiansio olisikin alhainen.

B. Toimeksiantajana liikunta- ja urheiluyhdistys on yleishyödyllinen rekisteröity yhdistys

Tavanomaiseksi harrastustoiminnaksi määriteltyä työtä tehdään yhteisen ja hyödyllisen tarkoituksen toteutuksen toteuttamiseksi. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena ei ole taloudellinen tuloksen tekeminen, vaan mahdollisimman laajan ja laadukkaan liikunta- ja urheilutoiminnan järjestäminen tai ko. toiminnan välillinen tukeminen.

C. Kulukorvaukset perustuvat todellisiin matkoihin ja kuluihin

D. Sopimus harrastustoimintaan osallistumisesta

Sopimus kannattaa joissakin tapauksissa tehdä kirjallisesti myös ei-työsuhteisten kanssa (malli liitteenä). Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Sopimuksen luonteen ratkaisevat tosiasialliset olosuhteet eikä se, mikä nimi sopimukselle on annettu. Sopimus harrastustoimintaa osallistumisesta muuttuu työsuhteeksi sopimuskauden kestääkin, jos olosuhteet muuttuvat niin, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät jo sopimusta solmittaessa, kyseessä on työsuhde vaikka sopimuksen nimi olisikin sopimus harrastustoimintaan osallistumisesta.

2. Työsopimus

Työsopimuksen solmiminen ei edellytä erityisen muotoseikkojen noudattamista. Kuitenkin sopimus oikeudellinen merkitys työsuhdeasioissa on niin suuri, että sopimus kannattaa tehdä kirjallisesti. Työsopimusta tehdessä nuoret työntekijät ovat erikoisasemassa. Asiaa käsitellään kappaleessa alaikäiset liikunta- ja urheiluseurojen työntekijöinä.

Työsopimuksen vapaamuotoisuudesta huolimatta sopimuksessa tulisi määritellä ainakin asiat, joista työnantajan on annettava selvitys, jos työsuhde on voimassa toistaiseksi tai yli kuukauden pituisen määräajan. Kirjallinen selvitys työnteon keskeistä ehdoista on annettava viimeistään ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä, jos asioita ei ole käsitelty kirjallisessa työsopimuksessa. Työsopimuksessa tai selvityksessä työnteon keskeisistä ehdoista on mainittavaa:

1. työnantajan ja työntekijän kotipaikka
   
2. työnteon alkamisajankohta
   
3. määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
   
4. mahdollinen koeaika
   
5. työpaikka tai jos työntekijällä ei ole pääasiallista kiinteää työntekopaikkaa, selvitys niistä periaatteista kiinteää työntekopaikkaa, selvitys niistä periaatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa
   
6. työntekijän pääasialliset työtehtävät
   
7. työhön sovellettavaa työsopimus (liikunnassa ja urheilussa ei ole yleissitovaa työehtosopimusta)
   
8. palkan ja muun vastikkeen määräytymisen perusteet sekä palkanmaksukausi
   
9. säännöllinen työaika
   
10. vuosiloman määräytyminen
    
11. irtisanomisaika tai sen määräytymisen peruste

Työnantajan on lisäksi annettava työntekijälle kirjallinen selvitys työnteon ehdon muutoksesta niin pian kuin mahdollista, viimeistään kuitenkin muutosta seuraavan palkanmaksukauden päättyessä, jollei muutos johdu lainsäädännön tai työehtosopimuksen muuttamisesta.
Työsopimuksen oikeudet ja velvollisuudet ovat lähtökohtaisesti henkilöön sidottuja ja siten periaatteessa luovuttamattomia. Oikeudet ja velvollisuudet ovat lähtökohtaisesti henkilöön sidottuja ja siten periaatteessa luovuttamattomia. Oikeudet ja velvollisuudet ovat mahdollista siirtää kolmannelle osapuolelle, mutta se edellyttää sopijapuolien suostumista. Esimerkiksi pelaaja voidaan vuokrata toiseen yhdistykseen vain urheilijan suostumuksella ellei työsopimuksessa ole jotain muuta sovittu.

SLU on yhteistyössä työsuojeluviranomaisten kanssa tehnyt pelaajille tarkoitetun työsopimusmallin seurojen käyttöön. Sopimusmallissa on monia ainutlaatuisia piirteitä, koska urheilutyö poikkeaa monessa mielessä tavanomaisesta työsuorituksesta. Työn laadukas suorittaminen asettaa rajoitteita urheilijan henkilökohtaiseen käyttäytymiseen. Terveydelliset seikat vaikuttavat urheilijan työsuorituksiin. Lisäksi urheilijat toimivat usein varsinkin nuorten liikunnanharrastajien malleina ja esimerkkeinä. Muun muassa näistä syistä on katsottu aiheelliseksi kirjata työsopimukseen urheilijaa ja yhdistystyönantajaa koskevia velvoitteita, rajoitteita ja menettelytapoja, joita ei tavallisessa työsopimuksessa pidettäisi asiaan kuuluvina. Sopimus on tämän julkaisun liitteenä.

2.1. Työsopimuksen pituus

Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi. Työntekijän ja työnantajan sopimuksen mukaan voidaan käyttää myös määräaikaisen ja toistaiseksi solmitun sopimuksen mukaan voidaan käyttää myös määräaikaisen ja toistaiseksi solmitun sopimuksen välimuotoa. Esimerkiksi työsopimus on kokonaiskestoltaan määräaikainen, mutta tietyin ehdoin se voidaan purkaa kesken sopimuskauden.

Määräaikaisen sopimuksen solmimiseen on oltava perusteltu syy. Ilman perusteltua syytä määräaikaiseksi solmittua työsopimusta pidetään toistaiseksi voimassaolevana. Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tai jos työnantajalla on muu toimintaan tai palvelujen kysynnän vakiintumattomuuteen taikka suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen.

Esimerkiksi 1. Liikunta- ja urheiluyhdistyksille on tyypillistä liikkujien ja urheilijoiden määrän vaihtelu. Esimerkiksi liikuntaryhmien osallistujamäärät vaihtelevat voimakkaasti vuosien varrella. Tällöin on palvelujen kysynnän vakiintumattomuuteen vedoten mahdollista tehdä määräaikaisia työsopimuksia liikuntaryhmien ohjaajien kanssa.

Esimerkiksi 2. Yleisen käsityksen mukaan urheileminen on luonteeltaan sellaista työtä, että määräaikaisen tai useiden peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten solmiminen on aina perusteltua. Valmentajien ja urheilijoiden kanssa voi tehdä määräaikaiset huippu-urheiluun liittyvät työsopimukset. Valmentajien ja ohjaajien osalta rajanveto voi olla ongelmallinen. Lasten ja alle 16-vuotiaiden kanssa työskentelevät valmentajat ja ohjaajat ovat usein tehtävissä, joita on pidettävä enemmän opetustehtävänä kuin valmennustehtävänä. Heidän kanssaan tehtävien määräaikaisten sopimusten peruste ei ole ainakaan työn (urheilun) luonteeseen liittyvä.

Koeaika

Työsopimuslain mukaan työsuhteen koeajaksi voidaan määrätä työsuhteen alussa korkeitaan neljä kuukautta. Kahdeksaa kuukautta lyhyemmässä työsuhteessa koeaika voi olla enintään puolet työsopimuksen kestosta. Koeaikana työsuhteen purku on helpompaa kuin vakinaisessa työsuhteessa. Koeajan tarkoituksena on testata niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta työsuhteen toimivuus. Tällöin eivät normaali irtisanomissuoja eikä työsopimuksen purkamisen yleiset edellytykset ole voimassa. Työsuhteen purku ei kuitenkaan saa perustua epäasiallisiin tai syrjiviin perusteihin.

Esimerkiksi urheilijasopimuksen purkaminen koeaikana sillä perusteella, että urheilija on saanut paremman työtarjouksen joltain toiselta yhdistykseltä on epäasiallinen.
KKO 1993:42 Ammattikoripalloilijan pelaajasopimusta koripalloyhdistykseen pidettiin työsopimuksena. Pelaajan katsottiin purkaneen sopimuksen epäasiallisella perusteella, kun purkamiselle ei ollut esitetty muuta syytä kuin paremman vastikkeen saaminen toisessa koripallojoukkueessa.

2.2. Työsuhteen velvollisuudet

Työnantajan ja työntekijän velvollisuudet sovitaan työsopimuksessa. Sovittujen tehtävien lisäksi työnantajalla ja työntekijällä on aina yleisiä velvollisuuksia. Esimerkiksi työnantajan on kohdeltava tasapuolisesti työntekijöitä ja työntekijöiden on pidettävä ammattisalaisuudet omana tietonaan.

2.2.1. Työsuojelu ja työterveyshuolto

Työnantajan on huolehdittava työpaikan työturvallisuudesta, työsuojelusta ja työterveyshuollosta. Yleissäännöt työturvallisuudesta ovat työsopimuslaissa ja tarkemmat määrittelyt erillisessä työsuojelua ja työterveyshuoltoa koskevassa lainsäädännössä.

Vaikka työnantaja vastaa työturvallisuudesta, on työnantajan ja työntekijöiden oltava ko. asioissa yhteistoiminnassa. Työpaikan työntekijämäärästä riippuen saattaa työpaikalla tulla kysymykseen työsuojeluvaltuutetun valitseminen ja työsuojelutoimikunnan perustaminen.

Työterveyshuoltolaki velvoittaa työnantajan järjestämään työntekijöilleen työterveyshuollon työstä johtuvien terveysvaarojen ehkäisemiseksi. Työterveyshuolto on lain mukaan järjestettävä työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja palvelua hyväksikäyttäen eli käytännössä ne ostetaan terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta. Ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen sairaanhoito- ja muita työterveyshuoltopalveluja. Työterveyshuollon kustannuksista vastaa työnantaja. Kela suorittaa työnantajalle korvausta työterveyshuollon kustannuksista sairasvakuutuslain säädösten mukaan; käytännössä noin 50 %.

2.2.2. Palkanmaksu

Palkka on maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä, jollei toisin työsopimuksessa ole sovittu. Pisimmillään palkanmaksukausi on yhden kuukauden mittainen. Jos osa palkasta määräytyy voitto-osuutena, provisiona tai muulla vastaavalla perusteella (esimerkiksi pisterahoina) saa tämän osan maksukausi olla kuukautta pitempi, enintään kuitenkin 12 kuukautta. Työsuhteen päättyessä palkka on maksettava viimeisenä työpäivänä. Jos palkkapäivä on sunnuntai, kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyys- tai vapunpäivänä, joulu- tai juhannusaattona tai arkilauantaina, erääntymispäivänä pidetään lähinnä edellistä arkipäivää.

Palkka on maksettava työntekijälle käteisenä tai jos niin on sovittu, hänen osoittamansa rahalaitokseen. Työantaja vastaa palkanmaksutavasta aiheutuvasta kustannuksista. Palkka on maksettava tai sen on oltava nostettavissa palkan erääntymispäivänä. Maksaessaan palkan työnantajan on annettava automaattisesti työntekijälle laskelma, josta käyvät ilmi palkan suuruus, sen määräytymisen perusteet ja toimitut ennakonpidätykset.

2.2.3. Sairausajan palkka

Työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos hän on estynyt tekemään työtään sairauden tai vamman vuoksi, jonka syynä ei ole työntekijän tahallinen menettely tai törkeä huolimattomuus. Oikeus sairausajan palkkaan on työsopimuslain mukaan esteen alkamispäivää seuraavan yhdeksännen arkipäivän loppuun asti. Tältä ajalta esimerkiksi urheiluyhdistyksen on maksettava palkkaa sairastuneelle työntekijälleen. Sairauden alkamispäivänä pidetään päivää, joka on merkitty lääkärintodistukseen. Arkipäiväksi lasketaan myös lauantai.

Sairausvakuutuslain mukaan työntekijällä on oikeus Kansaneläkelaitoksen maksamaan sairauspäivärahaan omavastuuajan jälkeen. Omavastuuaika on sairastumispäivän lisäksi 9 seuraavaa arkipäivää. Saman sairauden jatkuessa 30 päivän kuluessa edellisen sairauspäivärahan suorittamisesta lukien omavastuuaika on yksi päivä.

Käytännössä työntekijälle maksetaan normaalia palkkaa sairausajalta työehtosopimuksessa tai muuten työsopimuksessa sovitun ajan. Esimerkiksi SLU:n työehtosopimuksessa on sovittu, että sairaustapauksessa työntekijöille maksetaan normaali palkka työsuhteen pituudesta riippuen jopa kolmen kuukauden ajan sairastumisen alkamisesta lukien.

Alle kuukauden kestäneet työsuhteet

Sairausajan palkkaan on oikeutettu myös henkilö, jonka työsuhde on kestänyt alle kuukauden. Työnantaja maksaa sairausajan palkkana tällöin 50 % normaalista palkasta. Palkkaa maksetaan enintään esteen alkamispäivää seuraavan yhdeksännen arkipäivän loppuun. Palkka maksetaan saman suuruisena, vaikka ko. ajan kuluessa työsuhteen alkamisesta tulisikin täyteen yksi kuukausi.

Yhdistys sairauspäivärahan hakijana

Kun työntekijän sairausloma kestää yli omavastuuajan, voi yhdistys hakea sairauspäivärahan Kansaneläkelaitokselta, jos yhdistys on maksanut sairauspäivärahan palkkaa työntekijälleen omavastuuajan yli menevältä ajalta. Sairausajan palkanmaksusta ja sairauspäivärahan hakemisesta on joko sovittu työehtosopimuksessa tai siitä sovittava työsopimuksessa.

Jos työntekijällä on useita työnantajia, päivärahaa maksetaan työnantajille siinä suhteessa kuin ne ovat maksaneet sairausajan palkkaa työntekijälle. Päivärahaa on haettava Kelan toimistosta neljän kuukauden kuluessa siitä, mistä lukien päivärahaa halutaan saada.

Sairauspäivärahan suuruus

Sairauspäiväraha lasketaan yleensä viimeisessä verotuksessa vahvistetun työntulon mukaan. Työtulosta vähennetään tulonhankkimiskustannukset sekä 4,8 % suuruinen työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu. Jos työtulot jäävät alle säädetyn tulorajan
(vuonna 2002; 1030 € / vuosi), päivärahaa ei makseta. Jos työntekijän säännölliset työ-tulot välittömästi kuusi kuukautta ennen sairastumista ovat suuremmat kuin verotuksessa vahvistetut työtulot, voidaan soveltaa ns. kuuden kuukauden sääntöä. Sen mukaan päiväraha lasketaan kuuden kuukauden säännöllisistä välittömästi ennen sairastumista saaduista tuloista (ei kertaluontoiset tulot), joista vähennetään tulonhankkimiskustannukset sekä 4,8 % suuruinen työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu. Saatu tulo kerrotaan kahdella ja jos ko. tulo on 20 % isompi kuin verotuksessa vahvistettu työtulo, lasketaan päiväraha 6 kuukauden tulojen mukaan. Päivärahan suuruus on korkeitaan 70 % työtulosta.

Ulkomaiset urheilijat ovat vain rajoitetusti oikeutettuja päivärahaan

Ulkomailta tulleet urheilijat, jotka eivät asu vakinaisesti Suomessa (työsopimus tehty alle kahdeksi vuodeksi) eivät Kelan tutkinnan mukaan ole oikeutettuja sairasvakuutuksen päivärahaan. Yhdistyskään ei siten saa päivärahaa, vaikka olisi maksanut urheilijalle sairausajan palkkaa. Tämä koskee myös EU- ja ETA-alueen urheilijoita, joka tavallisena työntekijöinä olisivat oikeutettuja sairauspäivärahaa lyhyenkin työsuhteen perusteella.

Toimeksiantosopimukset

Yhdistys on oikeutettu hakemaan sairauspäivärahan työsuhteisten työntekijöidensä puolesta. Jos kyseessä ei ole työsuhde vaan toimeksiantosopimus (esimerkiksi tilattu koreografia tanssinäytökseen), yhdistys ei voi hakea sairauspäivärahaa, vaikka olisikin maksanut koko toimeksiantosopimuksen mukaisen suorituksen ilman vastasuoritusta. Toimeksiantosopimuksiin onkin syytä kirjata pykälä, jonka mukaan toimitaan, jos toimeksiannon työsuoritus jää kesken.

Esimerkki: Urheiluyhdistys on tehnyt sopimuksen, että henkilö ohjaa omantoimen ohella syys- ja kevätkaudella kerran viikossa tiistaisin lasten liikuntaa. Ohjaajalle maksetaan 25 euron korvaus kerralta. Sairausajan palkan maksusta ei ole sovittu mitään. Ohjaaja sairastuu eräänä talvimaanantaina ja hän ei voi toimia ohjaajana kuukauteen, mutta hän vaatii palkan myös sairausajalta. Miten pitäisi toimia?

Kyseessä on työsuhde. Koska työsopimuksessa ei ole mainintaa sairausajan palkan maksusta, palkka pitää maksaa työsopimuslain mukaan. Palkka on siis maksettava sairastumispäivältä ja 9 seuraavalta arkipäivältä.

Ma    Ti    Ke    To    Pe    La    Su    Ma    Ti    Ke    To

Sairastumispäivä
S        1      2      3      4       5       X       6      7      8      9

Yhdistyksen on maksettava ohjaajalle kahden kerran ohjauspalkkio, koska sairastumisajan ja yhdeksän arkipäivän joukkoon osuu kaksi ohjauskertaa. Koska yhdistys ei maksa muuta sairausajan palkkaa, yhdistys ei voi hakea Kelalta sairausajan päivärahaa ohjaajan puolesta omavastuun jälkeen. Ohjaaja voi hakea päivärahaa itselleen Kelan omavastuuajan eli sairastumispäivän ja yhdeksän sairastumispäivän jälkeen, jos hänen vuosiansionsa ylittävät tulorajan.

2.3. Työsopimuksen päättäminen

Määräaikaiset työsopimukset päättyvät automaattisesti, kun sovittu työkausi on päättynyt tai työ valmistunut. Toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen lainmukainen päättäminen edellyttää perusteita ja menettelyä, jota tarkastellaan seuraavissa kappaleissa. Työsuhde voidaan kyllä irtisanoa tai purkaa muutenkin kuin seuraavassa kuvataan. Tällöin kyseessä on työsuhteen perusteeton päättäminen, joka johtaa työnantajan korvausvelvollisuuteen. Periaatteessa työnantajan ei tarvitse pitää ketään palveluksessaan vasten tahtoaan. Korvaus voi kuitenkin olla jopa työntekijän 24 (luottamusmiehen 30) kuukauden palkka ja kaikki oikeudenkäyntikulut.

2.3.1. Työsuhteen irtisanomissuoja

Määräaikaista työsopimusta ei pääsääntöisesti kumpikaan osapuoli voi sanoa irti. Kuitenkin viisi vuotta pidemmäksi määräajaksi tehty työsopimus on viiden vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä molempien osapuolien irtisanottavissa samoin perustein ja menettelytavoin kuin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Irtisanomissuojan tarkoituksena on suojata työntekijää epäoikeudenmukaista työpaikan menetystä vastaan. Toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen irtisanomiseen edellytetäänkin asiallisia ja painavia syitä. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekijäedellytysten olennaista muuttumisesta, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työstään.

Irtisanomisen syitä voivat olla esimerkiksi työsuhteen oleellisten tehtävien laiminlyönti tai puutteellinen hoito, luvaton poissaolo tai usein toistuva myöhästely työstä, määräysten noudattamatta jättäminen tai oleellisista tehtävistä kokonaan kieltäytyminen, epäasiallinen käytös tai epärehellisyys, joka on johtanut luottamuspulaan. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Laissa ei mainita mitkä ovat painavia syitä, ainoastaan mitkä eivät ole asiallisia ja painavia syitä. Asiallisina ja painavina syinä ei voida pitää:

1. työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista
   
2. työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen
   
3. työtekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan
   
4. turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin

Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Työnantajan on lisäksi kuultava työntekijää ennen irtisanomista ja selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Jos irtisanomisen perusteena on vakava työsuhteeseen liittyvä asia työnantajan täytyy kuulla työntekijää irtisanoessaan häntä. Työntekijän kuuleminen on kuitenkin oikeusturvan kannalta aina paikallaan.

Työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen tai muuttaa työsuhteen osa-aikaiseksi, kun tarjolla oleva työ on taloudellista, tuotannollista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin. Jos työnantaja tarvitsee yhdeksän kuukauden kuluessa irtisanomisen päätyttyä työntekijöitä samoihin tehtäviin ja entinen työntekijä on työvoimatoimistossa työnhakijana, hänet on otettava takaisin töihin.

Perustetta irtisanomiseen tuotannollisin ja taloudellisiin syin ei ole ainakaan silloin, kun

1. työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet
   
2. töiden uudelleenjärjestelyistä ei ole aiheuttanut työn tosiasiallista vähentymistä.

2.3.2. Irtisanomisaika

Työsuhteen lakkaamisesta edeltää irtisanomisaika. Sekä työnantajan, että työtekijän on noudatettava työsopimuksen mukaisia irtisanomisaikoja. Irtisanomisaika voidaan sopia vapaasti työsopimuksessa.

Jos sopimuksessa ei ole mainintaa irtisanomisesta, on noudatettava työsopimuslain mukaisia irtisanomisaikoja. Irtisanomisajan pituus riippuu työsuhteen kestosta.

Työnantajan noudatettava irtisanomisaika voidaan sopia työntekijän irtisanomisaikaa pidemmäksi. Jos työnantajan noudatettavaksi sovittu irtisanomisaika on työntekijän irtisanomisaikaa lyhyempi, saa työntekijä noudattaa työnantajan noudatettavaksi sovittua irtisanomisaikaa.

Jollei muusta sovita, työnantajan noudattavat irtisanomisajat työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä ovat:

1. 14 päivää, jos työsuhde on jatkunut enintään yhden vuoden
   
2. yksi kuukausi, jos työsuhde on jatkunut yli vuoden mutta enintään neljä vuotta
   
3. kaksi kuukautta, jos työsuhde on jatkunut yli neljä mutta enintään kahdeksan vuotta
   
4. neljä kuukautta, jos työsuhde on jatkunut yli kahdeksan mutta enintään 12 vuotta
   
5. kuusi kuukautta, jos työsuhde on jatkunut yli 12 vuotta

Työntekijän on puolestaan irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava 14 vuorokauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut enintään viisi vuotta, kuukauden pituista irtisanomisaikaa, jos työsuhde jatkunut yli viisi vuotta.

2.3.3. Kilpaurheilun määräaikaiset työsopimukset

Määräaikaiset työsopimukset lakkaavat automaattisesti, kun sovittu työkausi on päättynyt. Lähtökohtaisesti määräaikaista työsopimusta ei voi lainkaan irtisanoa. Tämä on aiheuttanut joukkueurheilussa ongelmia, kun on tehty aiempaa huomattavasti pidempiä pelaajasopimuksia (työsopimuksia). Miten yhdistys voi varmistua siitä, että esimerkiksi sarjasta tippumisen jälkeen talous (pelaajabudjetti) voidaan sopeuttaa uuteen tilanteeseen tai miten urheilija voi varmistaa urheilullisen kehittymisensä riittävän korkealla sarjatasolla?

Ongelma voidaan poistaa, jos määräaikaiseen työsopimukseen lisätään lauseke mahdollisuudesta päättää sopimus ennen sovitun voimassaolokauden päättymistä sovittavaa irtisanomisaikaa noudattaen (HUOM! Voidaan sopia myös, ettei ole mitään irtisanomisaikaa), mikäli yhdistys menettää sarjapaikkansa. Sekä yhdistys että pelaaja voivat tällaisessa tilanteessa irtisanoa työsopimuksen. Sopimusehto, jonka mukaan irtisanomisoikeus olisi vain yhdistyksellä, on mitätön.

Pykälä voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

Tämä sopimus on voimassa aiemmin määritellyn sopimuskauden siinä tapauksessa, että yhdistyksen sarjapaikka säilyy. Jos yhdistys putoaa alemmalle sarjatasolle, molemmilla osapuolilla on oikeus irtisanoa sopimus ilman irtisanomisaikaa sen sarjakauden lopussa, jolloin yhdistys tippuu alemmalle sarjatasolle.

2.4. Työsuhteen purku

Työsuhteen purku päättää työsuhteen välittömästi. Toistaiseksi solmitun työsopimuksen lisäksi myös määräaikainen työsuhde voidaan purkaa. Toimenpiteenä purku on irtisanomista ankarampi. Työsuhteen purkamisen perusteet ovat myös irtisanomisperusteita painavammat. Työnantaja tai työntekijä saa purkaa työsopimuksen päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Painavaan syyhyn on vedottava ja työsuhde purettava 14 päivän kuluessa purkuperusteen tullessa vastapuolen tietoon.

Työnantajan purkuperusteena voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Purkuperuste voi olla myös työsuhteen ulkopuolinen tapahtuma.

Työntekijä saa vastaavasti purkaa työsopimuksen päättyväksi heti, jos työnantaja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, että työntekijältä ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

3. Työaika

Työaikalaki on yleislaki, jota sovelletaan työaikoja koskeviin kysymyksiin silloin, kun asiasta ei ole säädetty muussa laissa tai sovittu työehtosopimusneuvotteluissa. Erillissopimuksessa on kuitenkin pysyttävä työaikalain osoittamissa puitteissa. Työaikalakia sovelletaan toisen palveluksessa oleviin, ei kuitenkaan johtavassa asemassa oleviin työntekijöihin.

3.1. Säännöllinen työaika

Säännöllisenä työaikana pidetään työaikaa, joka on enintään 8 tuntia ja 40 tuntia viikossa. Liikunnan toimintakentällä viikoittainen säännöllinen työaika voidaan lavean tutkinnan mukaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Lain mukaan työviikko voi olla kuusipäiväinen. Päivän pituus voi olla enintään 9 tuntia päivässä ja 45 tuntia viikossa työntekijän ja työnantajan näin sopiessa. Jos työaika on määritetty keskimääräiseksi päivän pituus voi olla enemmän kuin 8 tuntia päivässä tai 45 tuntia viikossa. Edellytyksenä on, että pakollisia lepoaikoja noudatetaan. Päivittäinen lepoajan vähimmäispituus on yksi tunti, vuorokautisen 11 tuntia ja viikoittaisen lepoajan 35 tuntia.

Työaika on aika, joka käytetään työhön ja aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Työaikaan eivät kuulu työmatkat.

Esimerkiksi valmentajien ja urheilijoiden työajan ulkopuolella olevaksi työmatkasi katsotaan pelimatka, jos yhdistyksen järjestämään kuljetukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Sen sijaan pakollinen yhteiskuljetus pelipaikalle, jonka aikana pidetään esimerkiksi taktiikkapalaveri, lasketaan kuuluvaksi työaikaan.

3.2. Ylityö

Ylityölle on kaksi kriteeriä, joiden molempien tulee täyttyä. Ylityö on säännöllisen työajan ylittävää työtä ja työtä tulee tehdä työnantajan aloitteesta. Säännöllisen työajan enimmäismäärät (8 h / vrk ja 40 h / vko) ylittävä työaika on ylityötä, jonka korvauksista ja enimmäismääristä on laissa määrätty. Aika, joka ylittää sovitun säännöllisen työajan ei kuitenkaan aina ole ylityötä. Jos säännölliseksi työajaksi on sovittu 30 tuntia viikossa ja työtä kertyy 35 tuntia viikossa ylimenevä 5 tuntia on lisätyötä, koska työaika ei ylitä 40 tuntia.

Vuorokautinen ylityö tarkoittaa työtä, joka tehdään yli vuorokautisen enimmäistyöajan (8 h/vrk). Jos työaika on määritelty keskimääräiseksi, vuorokautista ylityötä on se aika, joka ylittää työvuoroluetteloon merkityn päivittäisen työajan. Viikoittainen ylityö tarkoittaa työtä, joka tehdään yli viikoittaisen enimmäistyöajan (40h /vko). Jos työaika on määritelty keskimääräiseksi, viikoittaista ylityötä on se aika, joka ylittää työvuoroluetteloon merkityn viikoittaisen työajan. Vuorokautisia ylitöitä ei lasketa viikoittaista ylityötä laskettaessa.

Ylityötä saa teettää työaikalain mukaan enintään 138 tuntia neljän kuukauden aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa, mutta tällöinkään 138 tuntia enimmäismäärää neljän kuukauden ajanjaksoissa ei saa ylittää.

3.3. Työaika-asiakirjat

Jos säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräisesti, on työtä varten ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.

Ennen työntekoa on jokaiselle työpaikalle laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä päivittäisten lepoaikojen (esimerkiksi ruokatauko) ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkua. Työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto voi myöntää työvuoroluettelon laatimisesta vapautuksen, jos luettelon laatiminen on työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi erittäin vaikeaa.

Työnteon jälkeen on työnantajan kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin. Velvollisuus koskee niin säännöllistä työtä tekeviä kuin keskimääräistä työaikaa tekeviä. Työaikakirjanpitoon on merkittävä säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset. Johtavassa asemassa olevan henkilön osalta luetteloon on merkittävä arvioitu lisä-, yli- ja sunnuntaityön määrä kuukaudessa.

Kirjanpito on säilytettävä kaksi vuotta kirjanpitovuoden päättymisen jälkeen.

3.4. Työaikaan liittyvät korvaukset

Korvaus lisätyöstä on normaali tuntipalkka. Ylityöstä maksettava korvaus on säännöllisen tai työvuorolistaan merkityn vuorokautisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta viidelläkymmenellä prosentilla (50 %) ja seuraavilla tunneilta sadalla (100 %) korotettu palkka. Viikoittaisen ylityön korvaus on aina työn viidelläkymmenellä prosentilla (50 %) korotettu palkka. Lisätyö- tai ylityökorvaus voidaan sopia pidettäväksi vapaa-aikana.

Sunnuntaina ja muina kirkollisina juhlapäivinä tehdystä työstä on aina maksettava sadalla (100 %) korotettu palkka. Jos työ on lisäksi ylityötä, maksetaan siitä em. tavalla määräytyvä korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Sunnuntaityökorvausta ei ole mahdollista vaihtaa vapaa-aikaan.

Lisäksi kaikki sopimukset, joissa vähennetään työntekijän oikeuksia yli- ja sunnuntaityökorvauksiin ovat mitättömiä. Korvauksia ei myöskään voi sisällyttää työsopimuksessa peruspalkkaan.

Esimerkki 1. Sunnuntaikorvaus: Kuukausipalkka on 1700 €, joista päiväpalkka saadaan jakamalla kuukausipalkka keskimääräisellä kuukausittaisella työajalla (esim. 159 tuntia / kk). Tuntikorvaus on esimerkissä 10,69 € tunti. Jos sunnuntaityö ei ole ylityötä, yhdistyksen on kuukausipalkan lisäksi maksettava sunnuntaitunneista 10,69 € /h.

Esimerkki 2. Taitoluisteluvalmentajan työajan järjestäminen ja korvaukset: Valmentajalla on sovittu kuukausipalkka 1700 € (tuntipalkka 10.69 €). Keskimääräiseksi työajaksi on sovittu 38 tuntia viikossa, joka tasoittuu keskimääräiseksi toimintavuoden 1.8-31.7 aikana. Jääaikana noin syyskuu - toukokuu työpäiviä on viikossa kuusi, koska jäävuoroja on maanantaista lauantaihin. Heinäkuu on vuosilomakuukausi. Työaika suunnitellaan yhdessä etukäteen (työvuoroluettelo) ja työajan toteutumisesta valmentaja pitää kirjanpitoa, jonka esimerkiksi yhdistyksen toiminnanjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja hyväksyy kuukausittain. Lisä- ja ylityötunteja ovat tunnit, jotka ylittävät työvuoroluetteloon merkityt ajat. Vuoroluettelosta valmentaja ei voi merkittävästi poiketa ilman yhdistyksen lupaa. Ylitöitä ei voi tehdä lainkaan ilman yhdistyksen lupaa.

Valmentajan työvuoroluettelo
Jääharjoitusaika (suunnittelu + jääaika)

	Viikko1	Viikko2	Viikko3
Ma	7	7	7
Ti	7	7	7
Ke	7	7	7
To	6	6	6
Pe	7	7	7
La	4	4	4
Su	vapaa (pakollinen)	vapaa(p.)	vapaa(p.)
Työtunnit	38	38	38

Kilpailukausi (jääaika + hieman viimeistelyyn liittyvää suunnittelua)

	Viikko1	Viikko2	Viikko3
Ma	vapaa (pakollinen)	6	vapaa (pakollinen)
Ti	6	6	6
Ke	6	6	6
To	6	7	6
Pe	7	6	7
La	kilpailu 9	4	kilpailu 9
Su	kilpailu 9 (100% palkasta)	vapaa (pakollinen)	kilpailu 9 (100% palkasta)
Työtunnit	43	38	43
Ylitys	+5		+5
Keskimääräisestä sunnuntaikorvaus	9 h * tuntipalkka = 96,21 €		9 h * tuntipalkka = 96,21 €

Kilpailumatkat kuuluivat valmentajan työaikaan, koska valmentaja toimii myös luistelijoiden autonkuljettajana. Muuten työaikaa on vain kilpailuaika jäähallissa.

Suunnittelukausi (ei jäätä, perinpohjainen suunnittelu + vähän kuivaharjoittelua)

	Viikko1	Viikko2	Viikko3
Ma	7	7	7
Ti	7	7	7
Ke	vapaa	5	5
To	7	7	7
Pe	7	7	7
La	vapaa	vapaa	vapaa
Su	vapaa	vapaa	vapaa
Työtunnit	28	33	33
Vajaus	-10	-5	-5

Suunnittelukausi on ennen ja jälkeen jääharjoittelukauden yhteensä 6 viikkoa. Tästä ajasta kertyy 40 tuntia vajausta sovittuun työaikaan vuositasolla. Jääharjoituskautta on 30 viikkoa ja sillä ajalta valmentaja työskentelee keskimääräisesti sovitun tuntimäärän mukaan. Kilpailukautta on 12 viikkoa vuodessa ja siltä ajalta kertyy yli sovitun keskimääräisen työajan 40 tuntia. Keskimääräisesti 52 viikon aikana työaika on tasoittunut sovittuun. Valmentajalle ei kerry viikoittaisia lisä- tai ylityötunteja. Sunnuntaityön 100 % on aina maksettava rahana.

4. Vuosilomat

Vuosilomia koskevat perussäädökset löytyivät vuosilomalaista. Vuosilomalaki määrittelee työntekijän minimiedut, joista ei sopimalla voida poiketa. Työntekijän kannalta paremmasta ehdoista voidaan sopia ja työsopimuksessa onkin usein sovittu lomiin liittyvistä kysymyksistä. Tässä käsitellään kuitenkin vain lomalain määräyksiä.

Vuosilomalain tärkeät käsitteet:

• Lomanmääräytymisvuosi on 12 kuukauden ajanjakso 1.4-31.3
  
• Täysi lomanmääräytymiskuukausi tarkoittaa kalenterikuukautta, jolloin työpäiviä on vähintään 14 kappaletta. Jos työntekijä on sopimuksen mukaan työssä vähemmän kuin 14 päivänä kuukaudessa, täysi lomanmääräytymiskuukausi on kuukausi, jolloin työntekijä on ollut työssä enemmän kuin 35 työtuntia kuukaudessa.
  
• Työssäolopäivien veroisina päiviä ovat mm. vuosilomat, työpäivät matkustusajalta, sairaslomat (enintään 75 päivää), äitiysvapaat ja vastaavat, lomautusaika (enintään 30 päivää) ja opintovapaat (enintään 30 päivää)
  
• Kesälomakausi on ajanjakso 2.5. - 30.9. ja talvilomakausi on ajanjakso 1.10. -30.4
  
• Talviloma on se osa ansaitusta vuosilomasta, joka ylittää 24 arkipäivä
  
• Kesälomasta 18 päivää ylittävästä osasta on työntekijällä oikeus sopimalla työnantajan kanssa säästää lomapäiviä (säästövapaa) pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen

4.1. Vuosiloman pituus

Työtekijällä on oikeus saada lomaa kaksi (2) arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on jatkunut lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä vähintään vuoden, on lomaoikeus kaksi ja puoli (2,5) arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos lomapäivien lukumääräksi ei tule kokonaislukua, on luku pyöristettävä lähimpään ylempään kokonaislukuun.

Vuosiloman arkipäiväksi lasketaan kaikki muut päivät paitsi sunnuntait, kirkolliset juhlapäivät, itsenäisyyspäivä, joulu- ja juhannusaatto, pääsiäislauantai ja vapunpäivä.

Esimerkki: Työntekijän talviloma alkaa pääsiäisen alkuviikon maanantaina ja päättyy seuraavan viikon tiistaina. Vuosilomapäiviä ovat maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai sekä seuraavan viikon tiistai. Vuosilomapäiviä eivät ole pitkäperjantai (kirkollinen juhlapäivä), pääsiäislauantai (erikseen vuosilomalaissa mainittu), pääsiäispäivä (sunnuntai ja kirkollinen juhlapyhä) ja toinen pääsiäispäivä (kirkollinen juhlapyhä).

Jos työtekijä sairastuu ennen loman alkua, on asiasta ilmoitettava työnantajalle ja esitettävä lääkärintodistus, jolloin lomaa on siirrettävä, jos työntekijä näin pyytää. Jos työntekijä sairastuu loman aikana on asiasta viipymättä ilmoitettava työnantajalle. Työntekijän pyynnöstä yli seitsemän päivää kestävää sairautta tai tapaturman aiheuttamaa työkyvyttömyysaikaa ei lasketa vuosilomaksi. Työnantaja voi edellyttää lääkärintodistuksen esittämistä.

4.2. Vuosiloman ajankohta ja korvaukset

Työnantaja päättää viime kädessä vuosiloman ajankohdan kuultuaan kuitenkin ensin työntekijää. Periaatteessa kesäloma annetaan lomakaudella (2.5-30.9) ja se osa lomaa, joka ylittää 24 päivää lomakaudella. Talviloma on pidettävä ennen seuraavan vuoden kesälomakauden alkua.

Jos työn luonne vaatii, voidaan työntekijän suostumuksella kesäloma antaa muunakin aikana saman kalenterivuoden kuluessa tai siirtää annettavaksi seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua. Lomakauden aikana on kuitenkin oltava 12 lomapäivää.

Erityisesti lyhyiden määräaikaisten työsuhteiden vuosilomien yhteydessä on huomattava, että vuosilomaa ei voi määrätä eikä edes sopia pidettäväksi sen kalenterivuoden aikana jona lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi alkaa.

Esimerkki lasten liikunnallisen iltapäiväkerhon ohjaaja aloittaa määräaikaisen työnsä 1.8.2001 ja päättää sen 31.5.2002. Ohjaajalle kertyy ajalta lomaa 20 lomapäivää. Tällöin ohjaaja voi pitää vuosilomaa seuraavasti: Lomanmääräytymisvuonna 1.4.2001-31.3.2002 hän ansaitsee yhteensä 16 lomapäivää. Näitä vuosilomia hän voi pitää 1.1.2002-31.5.2002 välisenä aikana. Ohjaaja ei siis voi pitää vuosilomaa syysloman aikana tai joululoman sinä aikana, joka ajoittuu vuoteen 2001. Vuonna 2002 uudenvuoden jälkeisen loman, hiihtoloman ja pääsiäisloman ohjaaja voi pitää kuten koululaisetkin.

Lomanmääräytymisvuonna 1.4.2002-31.3.2003 välisenä aikana kertynyttä 4 lomapäivää hän ei voi pitää määräaikaisen työsuhteensa puitteissa. Ko. neljä päivää työnantajan on aina pakko maksaa lomakorvauksena.

Vuosiloman ajalta työnantaja maksaa vuosilomapalkkaa, jonka laskentatapa määräytyy loman alkamisajankohdan palkkaustavan mukaan. Palkka maksetaan ennen loman alkua. Jos työntekijälle ei kerry vuosilomaa tai hän ei voi työsuhteen päättyessä pitää vuosilomaansa, työntekijä on oikeutettu lomakorvaukseen. Lisäksi loma-ajalta voidaan maksaa työehtosopimuksella tai työsopimuksessa sovittua lomarahaa (entinen lomaltapaluuraha). Lomarahan suuruus on yleensä puolet (50%) loma-ajan palkasta. Lomarahasta ei vuosilomalaissa ole lainkaan mainintaa ja siksi ei tässä yhteydessä puututa tarkemmin.

Vuosilomapalkka

Esimerkit ovat vielä markoissa, vaikka maksu tapahtuukin jo euroissa.

a) Kuukausipalkkaiset työntekijät

Työntekijä, joka saa sovittua palkkaa viikolta tai sitä pidemmältä ajalta, on oikeus saada tämä palkka samansuuruisena myös vuosiloman ajalta.

Päiväpalkka saadaan jakamalla kuukausipalkka 25:llä. Lakiin perustuvia satunnaisia palkan lisiä kuten ylityö- tai sunnuntaityökorvauksia ei oteta huomioon kuukausipalkassa. Sen sijaan työehtosopimuksen mukaiset kiinteät, säännölliset lisät otetaan huomioon. Mukaan lasketaan myös työehtosopimusten mukaiset tuntikohtaiset lisät, esimerkiksi ilta- tai lauantaityökorvaukset, jos ne saadaan työstä, joka on jatkuvaa ja säännöllistä.

Vuosilomapalkka lasketaan loma-ajankohdan mukaisesta rahapalkasta ja siihen ei lasketa mukaan luontaisetuja. Poikkeuksena on ruokaetu, jonka arvo otetaan mukaan laskelmiin. Muita luontaisetuja ei lasketa, koska niiden tulee olla vuosiloman aikana vähentämättöminä työntekijän saatavilla.

Esimerkki 2. Työntekijän kuukausipalkka on 8000 mk. Hänellä on oikeus 24 päivän kesälomaan, joka on määrätty ajaksi 1.7.-28.7. Lomalle lähtiessään hänelle maksetaan lomapalkka (8000 mk / 25 päivää) x 24 päivää = 7680 mk

Normaalina heinäkuun palkanmaksupäivänä hänelle maksetaan kuun loppupalkka 320 mk. Käytännössä on kuitenkin kätevämpi maksaa säännöllistä kuukausipalkkaa nauttivalle koko kuukausipalkka kerralla etukäteen.

b) Tunti- ja urakkapalkkaiset työntekijät

Vuosilomapalkka lasketaan lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden työstä maksetun palkan perusteella määritellyn keskimääräisen päiväpalkan mukaan. Mukaan ei lasketa palkkaa, joka ei perustu työssäoloon, eli lomanmääräytymisvuoden aikana maksettua lomapalkkaa, sairausajan palkkaa, lomakorvausta jne. Mukaan lasketaan ylityön peruspalkka, mutta ei ylityölisiä. Lisäksi mukaan lasketaan työehtosopimusten mukaiset säännölliset ja jatkuvat tuntikohtaiset lisät.

Vuosilomapalkka lasketaan rahapalkasta ja siihen ei lasketa mukaan luontaisetuja. Poikkeuksena on ruokaetu, jonka arvo otetaan mukaan laskelmiin. Luontaisetuja ei lasketa, koska niiden tulee olla vuosiloman aikana vähentämättöminä työntekijän saatavilla.

Työssäolopäivien (jakajan) lukumäärään lasketaan mukaan vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi tehtyjen työtuntien kahdeksasosa.

Keskimääräisestä päiväpalkasta saadaan mukaan vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi tehtyjen työtuntien kahdeksasosa.

Keskimääräisestä päiväpalkasta saadaan vuosilomapalkka kertomalla se vuosilomalain 7 §:ssä olevalla lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä kertoimella.

Lomapäivien
Lukumäärä	Kerroin	Lukumäärä	Kerroin
2	1,8	16	14,5
3	2,7	17	15,5
4	3,6	18	16,4
5	4,5	19	17,4
6	5,4	20	18,3
7	6,3	21	19,3
8	7,2	22	20,3
9	8,1	23	21,3
10	9,0	24	22,2
11	9,9	25	23,2
12	10,8	26	24,1
13	11,8	27	25,0
14	12,7	28	25,9
15	13,6	29	26,9
		30	27,8

Jos lomapäivien lukumäärä on suurempi kuin 30, korotetaan kerrointa luvulla 0,9 lomapäivää kohden.

Esimerkki 3. Työtekijän tuntipalkka on 46 mk. Lomamääräytymisvuoden kokonaisansiot olivat 103 548 mk, joka koostui tuntipalkasta, lomapalkasta 7 392 mk ja lomarahasta 3 696 mk sekä ylityökorvausta 5 980 mk. Ylityötunteja kertyi 80 tuntia, joista 60 oli 50 %:lla korotettuja ja 20 oli 100 %:lla korotettuja. Työpäiviä oli kaikkiaan 235. Työsuhde oli 31.3. mennessä kestänyt yli 12 kk ja työntekijällä oli oikeus lomaan kaikilta kuukausilta (12 kk x 2,5 päivää)

Säännöllisen työajan palkka:

Kokonaisansio	103 548
- lomapalkka	- 7 392
- lomaraha	- 3 696
- ylityön korotusosa	- 2 300
(5 980 mk -80 h x 46mk)	__________
	90 160	mk

Keskimääräinen päiväpalkka: 90 160 mk / (235 päivää + ylityöpäivät 80 h ) = 368 mk

Koko 30 päivän vuosilomapalkka on 27,8 (kerroin) x 368 mk = 10 314 mk, josta 24 / 30 osaa on kesäloman palkkaa ja 6 / 30 osaa talviloman palkkaa.

c) Osa- aikatyön peruspalkasta ja jatkuvtekijät

Jos työntekijä sopimuksen mukaan on työssä alle 14 päivää kuukaudessa tai vain osa kuukausista sisältää 14 päivää, katsotaan täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään 35 työtuntia.

Viikko- tai kuukausipalkkaisella osa-aikatyöntekijällä, jonka vuosiloma perustuu vähintään 35 kuukausityötuntiin, vuosilomapalkka määräytyy kuten muillakin viikko- tai kuukausipalkkaisilla työntekijöillä. Työntekijällä on siis oikeus saada sovittu kiinteä palkkansa myös vuosilomansa ajalta.

Tunti- tai urakkapalkkaisten osa-aikatyöntekijöiden vuosilomapalkka poikkeaa kohdassa b) selostusta pääsäännöstä. Heidän vuosilomapalkka on 8,5 % lomakautta edeltäneen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä tai ylityöstä maksettavaa korvausta.

Jos työntekijän työsuhde on lomakautta edeltäneet lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, on hänellä oikeus saada lomapalkkansa 11 % lomamääräytymisvuoden ansioista.

d) Provisiopalkka (kaksiosainen palkka)

Palkka voi koostuaasta provisio-osuudesta (esim. pisterahat). Kerran vuodessa mahdollisesti jaettava menestysbonus ei ole jatkuvaa lisäpalkkaa. Sitä ei siten tarvitse huomioida vuosilomapalkan määrittelyssä.

Vuosilomapalkan peruspalkkaosa lasketaan kuten kohdassa a) ja provisio-osuuden vuosilomapalkka kuten kohdassa c).

Jos työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa kahdella eri perusteella, työntekijällä on oikeus saada lomapalkkaa molempien erien perusteella. Työntekijällä on oikeus saada loma-ajalta työsopimukseen ( ja työehtosopimukseen) perustuvat kiinteät ja säännöllisesti maksetut lisät (mm. kielilisä, ilta- ja yölisät, provisio, tuotantopalkkiot, erilaiset työsuorituksiin perustuvat lisät). Provisiopalkkaisten vuosilomapalkka lasketaan yllä selostetulla prosenttikorvauksen periaatteella (8,5 % tai 11 %).

Esimerkki 4. Työntekijän kuukausipalkka on kuukausipalkka on 5000 mk ja hän ansaitsee lisäksi provisiopalkkaa 100 000 mk vuodessa.

Päiväpalkka: 5000 mk / 25 päivää = 200 mk

1. Alle vuoden työsuhde, työntekijä ansainnut 18 päivää lomaa
   Provisiopalkan päiväpalkka: 100 000 mk x 8,5 % = 8 500 mk / lomapäivien lukumäärällä
   8 500 mk / 18 päivää = 472,22 mk
   Päiväpalkka: 200 mk + 472,22 mk = 672,22 mk
   Lomapalkka:
   Työntekijä pitää 12 päivää kesällä = 12 päivää x 672,22 mk = 8 066,64 mk
   ja 6 päivää talvella = 6 päivää x 672,22 mk = 4 033,32 mk
   
2. Yli vuoden työsuhde, jolloin työntekijä on ansainnut lomaa 30 päivää
   Provisiopalkan päiväpalkka: 100 000 mk x 11 % = 11 000 mk
   11 000 mk / 30 päivää = 366,66 mk
   Päiväpalkka: 200 mk + 366,66 mk = 566,66 mk
   Lomapalkka:
   Työntekijä pitää 24 päivää kesällä = 24 päivää x 566,66 mk = 13 599,84 mk
   ja 6 päivää talvella = 6 päivää x 566,66 mk = 3 399,96 mk

Lomakorvaus

Tilanteissa, joissa työntekijä on työssä niin harvoina päivinä tai niin lyhyen ajan (kuitenkin vähintään 6 tuntia lomanmääräytymisvuodessa), ettei hän saa varsinaista vuosilomaa, hänelle maksetaan lomapalkan sijasta lomakorvaus. Lomakorvaus on 8,5 % edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana säännöllisestä työstä maksetusta palkasta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä kestänyt vähintään vuoden, lomakorvaus on 11 %.

Lomakorvaus lasketaan vain rahapalkasta ja siihen ei lasketa mukaan luontaisetuja. Poikkeuksena on ruokaetu, jonka arvo otetaan mukaan laskelmiin.

Työsuhteen päättyminen

Lomakorvaus maksetaan myös henkilölle, jonka työsuhde päättyy. Lomakorvaus on vuosilomapalkan suuruinen. Jos työ on ollut vähäistä (kuitenkin yli 6 tuntia), lomakorvaus maksetaan edellisen kohdan mukaisesti.

4.3. Kirjanpitovelvollisuus

Työantajan on pidettävä kirjanpitoa vuosilomasta ja maksetuista vuosilomapalkoista sekä lomakorvauksista. Kirjanpidosta tulee ilmetä lomien ajankohdat, palkkojen ja korvausten suuruus sekä perusteet, joilla lomien pituudet ja palkkojen ja korvausten suuruudet on määrätty.

Lomapalkka- ja korvaus on maksettava aina lomapalkan ja -korvauksen nimellä ja asiasta on löydyttävä asianmukainen kirjanpito. Vaikka työnantaja ja työntekijä olisivat yhdessä sopineet kokonaispalkasta, sillä ei ole merkitystä. Työtekijällä on aina oikeus vaatia lomapalkkaa, jos osaa sovitusta palkkiosta ei ole maksettu lomapalkan nimellä. Työtekijällä on oikeus vaatia lomapalkkaa tai lomakorvausta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana lomapalkka tai lomakorvaus olisi pitänyt maksaa. Ko. ajan yhdistyksen on säilytettävä lomakirjanpitonsa.

5. Perhevapaat

Työntekijällä on oikeus työsopimuslain mukaan saada perhevapaita, jolta ajalta työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvoitetta työsopimuslain mukaan. Työsopimuksessa on kuitenkin usein sovittu, että joltakin osin perhevapailta maksetaan normaalia palkkaa. Ko. ajalta työantaja saa tällöin esimerkiksi mahdollisen työntekijän KELA:n päivärahan.

Työntekijällä on oikeus työsopimuslain mukaan saada perhevapaita erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaaksi se aika, jonka ajan hänellä on mahdollisuus saada sairausvakuutuslain mukaista korvausta. Näiden vapaiden pitämistä on ilmoitettava viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaa alkamisajankohtaa.

Sairasvakuutuslain mukaan äitiysrahakausi kestää 105 arkipäivää. Äitiysrahakausi alkaa viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa ja jatkuu siihen päivään, jolloin lasketusta synnytysajasta on tämä päivä mukaan lukien kulunut 75 arkipäivää. Äitiysrahakauden jälkeen perheellä on oikeus vanhempainrahaan 158 arkipäivältä. Vanhempainraha voidaan maksaa myös isälle. Edellä mainitun lisäksi isällä on oikeus isyysrahaan, jota suoritetaan enintään kahdeksantoista (18) arkipäivältä joko äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Isyysvapaasta on tehty muutosesitys lokakuussa 2001.

Muita työsuhteeseen liittyviä perhevapaita ovat hoitovapaita ovat hoitovapaa, osittainen hoitovapaa ja poissaolo pakottavista perhesyistä.

Työntekijällä on oikeus hoitovapaaseen siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Hoitovapaalla työntekijä on poissa työstä hoitamassa lasta. Vapaata voi saada vain toinen lapsen vanhemmista kerrallaan.

Osittaista hoitovapaata voi saada lapsensa hoidon vuoksi sen vuoden loppuun, jona lapsi aloittaa peruskoulun. Osittainen hoitovapaa toteutetaan päivittäisen ja viikoittaisen työajan lyhennyksenä, ja sitä voi saada vain toinen lapsen vanhemmista kerrallaan.

Tilapäistä hoitovapaata työntekijällä on oikeus saada enintään neljä (4) työpäivää alle kymmenvuotiaan lapsensa äkillisesti sairastuessa lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Tilapäistä hoitovapaata voi pitää kerrallaan vain toinen lapsen vanhemmista. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä luotettava selvitys hoitovapaan perusteista, esimerkiksi lapsen lääkärintodistus.

Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välittämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Poissaolosta on ilmoittava työnantajalle mahdollisimman pian ja töihin palattua poissaolosta on tehtävä työnantajan pyynnöstä luotettava selvitys.

6. Alaikäiset liikunta- ja urheiluyhdistysten työntekijöinä

Liikunta- ja urheiluseuroissa toimii ohjaaja- ja valmennustehtävissä tuhansia alle 18-vuotiaita nuoria. Suurin osa ohjaajista toimii seuroissa vapaaehtoisesti ilman korvauksia. Ohjaustehtävät ovat heille harrastus, johon oma yhdistys luo heille puitteet. Yhdistystoiminnan pelisäännöt tulevat yhdistyksen säännöistä tai yhdistyslaista, jossa yhdistyksen ja sen jäsenen välinen suhde määritellään. Alaikäinen vapaaehtoisohjaaja on yhdistyksen jäsenenä samassa asemassa kuin täysi-ikäinen vapaaehtoisohjaaja.

Työsuhteiset ohjaajat

Nuoret, jotka toimivat yhdistyksessä ohjaajana tai valmentajana ja saavat siitä korvausta ovat käytännössä työsuhteessa yhdistykseen. Sama koskee myös nuoria urheilijoita, jotka saavat yhdistykseltä korvausta esimerkiksi pelaamista. Nuoret työntekijät eli alle 18-vuotiaat työntekijät ovat erityisen lainsäädännöllisen huomion kohteita.

Työsopimus

Työnantaja voi tehdä työsopimuksen 15 vuotta täyttäneen henkilön kanssa. Pysyvä työhönotto on kuitenkin pääsääntöisesti mahdollista vasta, kun oppivelvollisuus on suoritettu. Koulujen loma-aikana töihin voi ottaa myös 14-vuotiaita, jos kyseessä on kevyt työ, joka ei vahingoita työntekijän terveyttä ja kehitystä. Työ saa kestää enintään puolet loma-ajasta ja kouluaikana työn pitää olla tilapäistä tai lyhytkestoista.

Alle 15-vuotiaan puolesta työsopimuksen tekee hänen holhoojansa. Yli 15-vuotiaan työsopimuksen tekee nuori itse. Kuitenkin alle 18-vuotiaan työsopimuksen voi nuoren itsensä lisäksi purkaa myös hänen holhoojansa, jos se on tarpeellista alaikäisen kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia.

Työn turvallisuus ja terveellisyys

Yhdistyksen on työnantajana huolehdittava, ettei työ ole nuoren ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselle vahingoksi ja ettei se vaadi suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa nähden on kohtuullista.

Nuorten työtehtävät liikunnan ja urheilun piirissä liittyvät usein lasten ohjaustehtäviin, joissa ohjaajalla on vastuu lasten turvallisuudesta. Joissakin liikuntalajeissa riskit voivat olla suuret. Riskit voivat johtua liikuntaympäristöstä, kuten vedestä tai liikuntavälineestä esimerkiksi hevosesta tai lajin itsessään voi liittyä riskejä, kuten kontaktilajeissa.

Riskit ovat kuitenkin hallinnassa, jos ohjaajat ovat koulutettuja. He tunnistavat riskit ja osaavat välttää ne. Ryhmät eivät saa olla liian isoja.

Koulutuksen lisäksi ohjaajat tarvitsevat työohjausta. Yhdistystoiminnassa kokeneen ohjaajan tulisi olla mukana nuoren tukena ryhmätoiminnan käynnistyessä. Vasta kun ryhmä ja ohjaustoiminta on uuden ohjaajan hallinnassa, työnohjaaja siirtyy syrjään. Valvontatavoite kuitenkin säilyy työnantajan edustajalla tämän jälkeenkin ja toiminnan vastuuhenkilön tulisi olla nuoren ohjaajan helposti tavoittavissa, jos äkillistä apua tarvitaan.

Luettelo nuorista työntekijöistä

Yhdistyksen pidettävä luetteloa niistä nuorista työntekijöistä, jotka työskentelevät vähintään kahden kuukauden ajan yhdistyksen palveluksessa. Luetteloon on merkittävä:

1. työntekijän täydellinen nimi ja syntymäaika;
   
2. työntekijän osoite;
   
3. työntekijän huoltajan nimi ja osoite;
   
4. työsuhteen alkamisaika; sekä
   
5. selvitys työtehtävistä.

7. Yhdistyksen yleiset työnantajanvelvoitteet sosiaaliturvan takaajana

Sosiaaliturvaoikeuden tarkoituksena on taata työntekijän toimeentulo erilaisissa poikkeustapauksissa. Toimeentulon turvaamisessa voidaan katsoa olevan kolme eri tasoa: perusturva, lisäturva ja erityisturva.

Perussosiaaliturvaa rahoitetaan yleisin verovaroin ja se koskee kaikkia Suomessa asuvia. Lisäturva on ansioon sidottu sosiaaliturva, joka kustannetaan verovarojen lisäksi työnantajien ja osittain työntekijöiden kustantamien erillisten vakuutusjärjestelmien avulla. Seuraavassa käsitellään juuri työnantajan roolia työntekijöiden lisäturvavakuutusten maksajana. Erityisturva perustuu vapaehtoisiin vakuutuksiin, joihin ei tässä yhteydessä puututa.

Yleisestä järjestelmästä poiketen urheilijoiden eläketurva ja tapaturmaturva on järjestetty oman järjestelmän avulla 1.5.1995 alkaen. Järjestelmä on säädetty lailla vuodesta 2000 alkaen.

7.1. Työtekijöiden sosiaaliturvan järjestäminen

Tavallisella työntekijällä tarkoitetaan yhdistyksen toimihenkilöitä, ohjaajia ja valmentajia, olivat he sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia. Tavallisella työntekijällä ei tarkoiteta urheilijoita. Lisäksi lyhyiden työsuhteiden eläketurva käsitellään omassa kappaleessa.

7.1.1. Työnantajan sosiaaliturvamaksu

Kansaneläkelain ja sairasvakuutuslain mukaiset vakuutusmaksut suoritetaan ennakonpidätyksen yhteydessä. Lain mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksuja tietyn prosenttiosuuden maksamistaan palkoista.

Urheilijalle maksettavista urheilupalkkiosta ei tarvitse suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksua. Vapautus koskee myös urheilemisesta maksettavia palkkoja ja lähdeveron piiriin kuuluville rajoitetusti verovelvollisille urheilijoille maksettuja palkkioita.

7.1.2. Työnantajan eläkevakuutukset

Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan vähintään työntekijän eläkelain mukaiset vähimmäisvaatimukset täytettävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään kuukauden ja jossa palkka ylittää TEL- rajan (2002; 219 € / kk). Poikkeuksena ovat eläkeikäiset, alle 14-vuotiaat, muiden eläkevakuutuslakien alaiset ja urheilijat.

TEL-vakuutuksia voi ostaa eläkevakuutusyhtiöstä. Vakuutus maksetaan tietty prosenttiosuus työntekijän ennakkopidätyksen alaisesta palkasta. Prosenttiosuus vaihtelee pienten ja isojen työnantajien välillä. Raja on viisikymmentä työntekijää. Ale 23-vuotiaiden vakuutusmaksu on vanhempia vakuutettuja halvempi, koska varsinainen eläkesumma alkaa kertyä vasta 23-vuotialle.

7.1.3. Työnantajan tapaturmavakuutus

Työnantajan tulee ottaa tapaturmavakuutuslain mukainen vakuutus vakuutuslaitoksesta kaikille työsuhteessa oleville työntekijöille. Poikkeuksena ovat urheilijat. Vakuutusmaksu riippuu työhön liittyvien riskien suuruudesta.

Työehtosopimusneuvotteluissa on lisäksi sovittu työnantajalle pakollisesta ryhmähenkivakuutuksesta.

7.1.4. Työnantajan työttömyysvakuutus

Työnantaja, joka on tapaturmavakuutuslain mukaan velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä, on velvollinen maksamaan myös työttömyysvakuutusmaksua. Työttömyysvakuutusmaksu ei koske urheilemista. Maksun perii vakuutuslaitos tapaturmavakuutuksen yhteydessä erässä tammikuussa. Maksun suuruuden vahvistaa valtioneuvosto vuosittain.

Taulukko Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2002

	Työnantaja	Työntekijä
Sotumaksu	2,95 %
Työttömyysvakuutusmaksu
- palkkasumma 840 940 € saakka	0,7 %	0,4 %
- palkkasumman 840 940 € ylittävältä osalta	2,7 %	0,4 %
Ryhmähenkivakuutus	n. 0,1 %
Tapaturmavakuutus *)	n. 1 - 4 %
Työeläkevakuutus (TEL)	16,7 %	4,4 %
TaEL	12,9 %	12,9 %
*) yleisesti ottaen keskimääri 1,4 % , toimistotöiden osalta 0,424 %

7.2. Lyhyiden työsuhteiden eläketurva

Työnantajan velvollisuudet lyhyissä työsuhteissa ovat samat kuin muissa työsuhteissa, ainoastaan eläkevakuutus on toinen. Lyhyellä työsuhteella tarkoitetaan alle kuukauden mittaisia työsuhteita riippumatta siitä, minkä suuruinen palkka maksetaan. Lyhyenä työsuhteena pidetään myös työsuhteita, joissa kuukauden ansiot jäävät alle vuosittaisen erikseen määritellyn TEL-tason. Ko. rajan ylittävät työsuhteet kuuluvat TEL- vakuutusvelvollisuuden piiriin. Työeläkemaksu eli TaEL-maksu suoritetaan jokaisesta maksetusta palkkamarkasta. Laki ei kuitenkaan koske urheilemista ja työsuhteita, siltä osin kun työntekijä on alle 14-vuotias.

Vaikka työantaja on velvollinen maksamaan vakuutusmaksun kaikista työntekijän palkoista, työntekijän eläkeoikeus syntyy vasta, kun TaEL-ansiot ovat suuremmat kuin vuosittain määritelty raja (2002; 690,97 € / vuosi). Lisäksi eläkettä alkaa kertyä vasta, kun työtekijä täyttää 23 vuotta.

7.3. Urheilijan sosiaaliturva

Ammattiurheilijoita varten on luotu oma eläke- ja tapaturmajärjestelmä vuodesta 1995 alkaen. Uuden perustuslain vaatimusten mukaan urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaa koskeva sääntely siirrettiin lain tasolle 1.7.2000.

Urheilija, joka ansaitsee urheilemisestaan verollisena tulona 9 526,16 euroa vuodessa tai pelikaudessa, kuuluu järjestelmän piiriin. Urheilijat, joiden vuositulo jää alle säädetyn rajan, joutuvat itse huolehtimaan tarvittavan eläke- ja tapaturmaturvan järjestämisestä. Esimerkiksi jääkiekon pelaajayhdistys on neuvotellut liigassa pelaavien yhteisöjen kanssa sopimuksesta, joka turvaa kaikkien liigapelaajien eläke- ja tapaturmaturvan riippumatta ansiotulosta.

Urheilijoita ei koske työeläke- tai tapaturmavakuutuslaki. Näiden lakien säätämiä työnantajien ja työntekijöiden maksuja ei pidä suorittaa urheilijatulon osalta. Työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisesta urheilemisesta saaduista palkkioista annetun lain mukaan työnantajan sosiaaliturvamaksua ei suoriteta urheilemisesta saaduista palkkioista ja palkoista. Säännös koskee myös ulkomaalaisia, lähdeveron alaisia urheilijoita.

Vakuuttamisvelvollisuus

Yhdistys, Oy, liikuntajärjestö tai vastaava yhteisö on velvollinen järjestämään vakuutusturvan alle 38-vuotiaalle urheilijalle, jos urheilijan ja yhteisön välillä on sopimus urheilemisesta ja urheilija saa sopimuksenmukaista veronalaista palkkaa vuodessa tai pelikaudessa vähintään laissa säädetyn summan 9 526,16 euroa. Vakuutussuoja voidaan hankkia myös niille urheilijoille, joiden sopimuksen mukainen veronalainen palkka on pienempi kuin pakollisen vakuutuksen raja.

Vakuuttamisvelvollisuutta etukäteen pohdittaessa palkkaan luetaan joukkueurheilijan sopimuksen mukainen verollinen peruspalkka ilman mahdollisia urheilumenestykseen liittyviä lisiä. Sopimuksenmukaiseen verotettavaan vuosiansioon lasketaan kalenterivuoden aikana urheilemisesta sopimuksen mukaan saatavat palkat ja palkkiot sekä verotettavat luontaisedut kuten auto-, asunto- ja ravintoetu.

Vakuuttamisvelvollisuus alkaa välittömästi, kun on arvioitavissa, että urheilijan verotettava kokonaisansio nousee tai nousisi 12 kuukauden sopimuksella vuodessa 9 526,16 euroa. Velvollisuutta ei voida kiertää esimerkiksi sillä, että kalenterivuoden aikana tehdään useampia halvempia sopimuksia tai että urheilija saa ansioita useammalta yhdistykseltä. Kukin yhdistys vastaa aina omista velvoitteistaan. Yhdistyksen ei siis välttämättä tarvitse maksaa urheilijalle vuodessa 9 525,16 euroa.

Esimerkki: Pelaaja tekee ensimmäisen sopimuksensa yhdistyksen kanssa. Sopimus kattaa ajan 1.9 - 30.3. Sopimuksen mukaan pelaaja saa palkkaa 850 € / kk. Pelaajalle pitää ottaa urheilijavakuutus, koska vuotuinen ansio on 10 200 € / v.

Alle 38-vuotiaan yksilöurheilijan, jolla ei ole sopimusta urheilemisesta, muta joka ansaitsee kalenterivuodessa vähintään 9 525,16 € veronalaista urheilutuloa, on järjestettävä itselleen urheilijan vakuutusturva. Yksilöurheilijan veronalaiseen urheilijatuloon lasketaan kaikki urheilemisesta saadut tulot. Mukaan lasketaan startti-, palkinto- ja vastaavat urheilutulot sekä esimerkiksi yhteistyösopimusten perusteella saadut tulot.

Lopullinen vakuutusmaksu, joka perustuu vakuutuksen perusteena olevaan palkkaan tai tuloon, lasketaan jälkikäteen, kun urheilijan koko urheilemisesta saatu veronalainen palkka on selvillä. Joukkueurheilijan veronalaiseen palkkaan lasketaan tässä yhteydessä peruspalkan lisäksi myös kilpailumenestykseen sidotut palkkiot. Yleisurheilijan veronalaisen palkan laskentatapa on sama kuin vakuuttamisvelvollisen pohdittaessa. Vakuutusmaksuosuuden lopullinen suuruus selviää siis vasta urheilukauden tai vuoden lopussa.

Vanhuuseläke

Vanhuuseläkemaksu on 4,5 % urheilijan vakuutuksen perusteena olevasta palkasta tai tulosta. Se on urheilijalle henkilökohtaisesti rahastoiva suoritus, josta urheilijan täyttäessä 65 vuotta maksetaan urheilijaeläke. Eläkettä ei soviteta yhteen mahdollisten muiden työeläkkeiden kanssa. Urheilijaeläke maksetaan urheiluvuosien määrän eli rahastoitujen suoritusten perusteella muun eläkkeen lisäeläkkeenä.

Tapaturmaturva

Tapaturmaturvan ansiosidonnainen osa lasketaan vakuutuksen perusteena olevasta palkasta tai tulosta. Tapaturmia koskeva vakuutus noudattaa soveltuvien osin lakisääteisen tapaturmavakuutuksen etuja siihen asti kunnes urheilija täyttää 38 vuotta. Korvauksia maksetaan kuitenkin aina vähintään kymmenen vuoden ajalta tapahtumasta lukien. Esimerkiksi, jos urheilija loukkaantuu 37-vuotiaana, voidaan korvauksia maksaa loukkaantumisesta eteenpäin kymmenen vuoden ajan.

Vakuutus sisältää urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa saadun tapaturmavamman aiheuttamat korvaukset sairaanhoidosta, tapaturmaeläkettä työkyvyttömyydestä, kuntoutuksesta, pysyvästä yleisestä haitasta sekä perheen huoltajan kuolemasta. Vakuutus sisältää myös kuntoutuksen uuteen ammattiin. Vakuutus ei kuitenkaan sisällä päivärahaa.

Vakuutuksen käsite urheileminen sisältää itse kilpailusuorituksen lisäksi myös ohjatun ja valvotun tai harjoitusohjelman mukaisen harjoittelun. Urheiluun välittömästi liittyvillä olosuhteilla tarkoitetaan muun muassa siirtymistä kilpailu- tai harjoituspaikalle asunnosta Suomessa ja ulkomailla. Se ei kuitenkaan sisällä esimerkiksi urheilijan vapaa-ajaksi katsottavaa aikaa kilpailumatkoilla.

Tapaturmalla tarkoitetaan äkillisen, odottamattoman ulkoisen tekijän aiheuttamaa vammaa tai sairautta. Tapaturman lisäksi vakuutus koskee myös vammoja, jotka korvataan eräistä työtapaturmia korvattavista vammoista annetun asetuksen mukaan. Näitä ovat esimerkiksi: hiertymä tai polvilumpion, kyynärpään tai jännetupin tulehdus. Turva ei kata ammattitauteja eikä sairauksia, vaan ainoastaan työtapaturmat.

Tapaturman käsitteeseen kuuluu yleensä seurauksen aiheuttaneen teon tahattomuus. Joillekin lajeille omaisen voimankäytön ja kamppailun seurauksena syntyneet vahingot korvataan, jos kyseessä ei ole toisen tahallinen vahingoittaminen. Tahallinen vahingoittaminen johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja vahingonkorvausvelvollisuuteen. Tällainen vamma ei kuulu tapaturmakorvauksen piiriin.

Vakuutustuote

Vakuutustuote on yhtiökohtainen, mutta tuotteen on oltava tasoltaan vähintään lain vaatimusten mukainen. Esimerkiksi Pohjolan urheilijavakuutus sisältää tapaturma- ja eläkevakuutuksen. Vakuutuksessa huomioidaan lajien erilaiset riskit. Vakuutuksen hinta on, lajeista riippuen, noin 10,5-15,5 % urheilijan veronalaisesta ansiosta. Vakuutusmaksuissa huomioidaan lajikohtainen tapaturmariski.

Esimerkiksi Pohjolan urheilijaturvan maksuperusteet ovat seuraavat

	riskiluokka	vakuutusmaksu %
Jääkiekko	1	15,5
Jalkapallo	2	13,5
Koripallo, lentopallo	3	12,5
Muut urheilulajit	4	10,5

Korvaukset määräytyvät pääsääntöisesti tapaturmavakuuslain säännösten mukaisesti. Sairaanhoidon korvaukseen kuuluu lääkärin antama tai määräämä hoito ja lääkkeet sekä sairaalahoito. Sairaanhoito, kuten fysikaalinen hoito ja sairaalahoito sekä diagnostiset, että vamman hoidon vuoksi tehtävät tutkimukset korvataan lähtökohtaisesti julkisen terveydenhuollon käytöstä potilaalle kustannustason mukaan. Yksityislääkäreiden käyttö voidaan korvata vakuutusyhtiön etukäteisellä maksusitoumuksella. Sairaanhoitona kustannetaan myös siitä aiheutuneet välttämättömät matkakustannukset julkisen liikenteen taksojen mukaan.

Fysikaalisen hoidon korvauksessa voi olla rajoituksia. Esimerkiksi Pohjolan vakuutus korvaa lääkärin määräämän fysikaalisen hoidon kustannuksia yksityisessä hoitolaitoksessa enintään kymmenen hoitokertaa tapaturmaa kohden.

Työkyvyttömyydestä maksettava ansiomenetyskorvaus maksetaan vasta tapaturmaeläkevaiheessa, joka alkaa noin vuoden kuluttua tapaturmasta. Tätä ennen suomalaisella urheilijalla on oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Käytännössä joukkuelajeissa yhdistys yleensä maksaa urheilijalle sopimuskauden palkan loukkaantumisesta huolimatta.

Tällöin suomalaisen urheilijan päiväraha voidaan hakemuksesta maksaa yhdistykselle, jos siitä on sovittu työehto- tai muussa sopimuksessa.

Ulkomaalaisella urheilijoilla ei ole oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan eli ulkomaalaisen urheilijan sairausajan palkka jää kokonaisuudessaan yhdistyksen maksettavaksi.

Tapaturmaeläkkeen enimmäistaso on 85 % urheilusta saadusta palkkiosta tai yksilöurheilijan kohdalla urheilusta saaduista palkkiosta tai yksilöurheilijan kohdalla urheilusta saadusta veronalaisesta tulosta. Eläkettä maksetaan 38 ikävuoteen saakka, mutta kuitenkin vähintään kymmenen vuoden ajan ellei urheilija pysty jatkamaan urheilemista tai häntä ei ole voitu kuntouttaa uuteen ammattiin.

Kuntoutuksena korvataan sekä lääkinnällinen, että ammatillinen kuntoutus. Korvattavia ovat muun muassa vamman vuoksi tarpeelliset apuvälineet, kuntoutusjaksot avo- ja laitoshoidossa, asunnon muutostyöt, kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia koskevat tutkimukset, työ- ja koulutuskokeilut, työhön valmennus ja koulutus vamman kannalta sopivaan ammattiin sekä kuntoutuksesta aiheutuvat tarpeelliset matkakustannukset. Edellä mainittu 38-vuoden ikäraja koskee myös kuntoutuskorvauksia.

Tapaturmakorvaus sisältää myös pysyvän yleisen haitan korvauksen. Tällöin haitalla tarkoitetaan muuta kuin työkyvyn alentumista. Sen perusteena on tapaturmavakuutuslain mukainen vähimmäisvuosityöansio ja vamman vaikeusasteen mukainen haittaluokitus. Vuosittainen korvaus on korkeimmillaan 60 % vähimmäisvuosityöansiosta. Edellä mainittu ikäraja koskee myös yleisen haitan korvauksia. Korvauksen voi saada jatkuvana tai kertakorvauksena. Lisäksi vakuutettu voi saada haittalisäkorvauksen, vaate- ja opaskoiralisän sekä kodinhoitokustannusten korvauksen.

Korvaus tapaturmaisesta kuolemasta sisältää tapaturmavakuutuslain mukaisen hautausavustuksen sekä perhe-eläkkeen. Perhe-eläkkeen voi saada myös urheilijan avopuoliso, jos heillä on viranomaisen vahvistama keskinäinen elatussopimus tai yhteisiä lapsia ja asuvat samassa taloudessa. Eläkettä maksetaan siihen saakka, kunnes urheilija olisi täyttänyt 38 vuotta, mutta vähintään 10 vuoden ajan urheilijan kuolemasta.

Vakuutusmenettely

Vakuutuksenottaja saa vakuutushakemuslomakkeita isoimmista vakuutusyhtiöstä. Lomakkeessa on ilmoitettava mm. vakuutuksen piiriin kuuluvien urheilijoiden kanssa tehtyjen urheilusopimuksen mukaiset veronalaiset palkat, palkkiot ja luontaisedut. Myös tietoihin tulevasta muutoksista on ilmoitettava vakuutusyhtiölle.

Urheiluyhdistys saa maksun suorittajana selvityksen maksamistaan vakuutuksista vakuutusyhtiöltä joko vuosittain tai erikseen sovittavan jaksotuksen mukaisesti. Vakuutusyhtiö lähettää myös urheilijalle oman selvityksen hänen vakuutuksestaan. Urheilijan kannattaa arkistoida nämä selvitykset huolella, koska niihin vedoten hän voi varmistaa tulevan eläketurvan itselleen.

Vakuuttamisen valvonta

Vakuuttamisen yleinen seuranta ja valvonta kuuluu Tapaturmavakuutuslaitoksen liitolle, jolta urheilija tai yhdistys voi myös pyytää lausuntoa tapaturmavakuutusturvan sisältöä koskevissa erimielisyyksissä.

Vakuuttamisen käytännön valvonta kuuluu ensisijassa lajiliitoille. Niiden on SLU:n eettisten periaatteiden mukaan varmistuttava siitä, että niiden piirissä harjoitettavaan kilpailutoimintaan osallistuville on järjestetty lain tarkoittama vakuutusturva.

Sitä varten yhdistysten on toimitettava lajiliitolle tai muulle kilpailutoimintaa järjestävälle yhteisölle tiedot yhdistyksen vakuuttamista urheilijoista. Pelaajien kokonaismäärät ja vakuutussumman kokonaismäärän yhdistys voi ilmoittaa ilman tietosuojaongelmia. Yksittäisen urheilijan tietoja yhdistys ei voi luovuttaa ulkopuolisille ilman urheilijan nimenomaista suostumusta.

Urheilija saa vakuutusyhtiöltä kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin selvityksen oman vakuutusturvansa sisällöstä. Näin urheilija voi itse seurata, että yhdistys tai muu yhteisö on hankkinut hänelle asianmukaisen vakuutuksen. Muutenkin on syytä korostaa urheilijan omaa velvollisuutta valvoa etujaan. Urheilijavakuutus on urheilijan etu ja hinnaltaankin se on saatavaan turvaan näiden kohtuullinen.

Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti

Joukkuelajeissa vakuuttamisvelvollisuus kuuluu urheiluyhdistykselle ja myös vastuu laiminlyönneistä on yhdistyksellä. Jos urheilija loukkaantuu ja vakuutusta ei ole otettu, yhdistys maksaa urheilijalta saamatta jääneen tapaturmaturvan. Lisäksi eläke alkaa kertyä urheilijalle vasta kun vakuutusmaksu on maksettu. Vanhoja eläketurvamaksuja voi joutua maksamaan takautuvasti kymmenen vuotta siitä kun maksut olisi pitänyt maksaa.

Yhdistyksen vastuu on säädetty selvästi ja ääritapauksissa yhdistyksen hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt tai osakeyhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet sekä toimitusjohtaja voivat joutua henkilökohtaiseen taloudelliseen vastuuseen yhdistyksen laiminlyönnin urheilijalle aiheuttamasta vahingosta.

Vakuutusmaksujen perinnän helpottamiseksi vakuutusmaksuille ja viivästyskoroille on säädetty suora ulosottokelpoisuus.

Erimielisyyksien ratkaisu

Vakuutusturvaa ja sitä koskevat erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Ongelmasta voidaan pyytää lausunto myös urheilun oikeusturvalautakunnasta tai se voidaan ratkaista välimiesmenettelyllä. Jos asia koskee tapaturmaturvaa, siitä on aina ensin pyydettävä Tapaturmavakuutuslaitosten liiton lausuntoa.

Työttömyys- ja palkkaturva

Urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmään kuuluu myös oikeus työttömyyspäivärahaan. Ansiosidonnainen päiväraha on tosin suljettu pois, koska urheilijatyönantajat eivät osallistu työttömyysvakuutusmaksuihin. Urheilijalla on sen sijaan oikeus peruspäivärahaan, jos hän on kahden vuoden sisällä ansainnut vähintään 876,40 euroa kuukaudessa 43 viikon aikana.

Työssäoloksi lasketaan jokainen viikko, jolloin henkilön urheilemisesta saatu verotettava tulo on, jaksotettuna kuukauden tasolle, vähintään edellä mainittu markkamäärä.

Urheilijalla kuuluu oikeuskäytännön mukaan palkkaturvan piiriin ja voi näin saada korvauksen saamatta jääneistä palkoista, jos työantajana toimiva yhdistys menee konkurssiin.

8. Ulkomaalaisten urheilijoiden ja valmentajien sekä heidän perheenjäsentensä lupahakemusmenettely

Tässä kappaleessa tarkastellaan ulkomaalaisia urheilijoita ja valmentajia, jotka ovat tulossa Suomeen työhön, josta saa taloudellista etua. Taloudelliseksi eduksi lasketaan palkka, palkkio, päiväraha ja vastaavat. Työskentely Suomessa edellyttää periaatteessa oleskelu- ja työlupaa, mutta siitä on useita poikkeuksia.

8.1. Oleskelulupa

Oleskeluluvalla tarkoitetaan ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua ja oleskella täällä. Oleskelulupa voi olla määräaikainen tai pysyvä. Pohjoismaiden kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa Suomessa.

Ensimmäistä oleskelulupaa on haettava ennen Suomeen tuloa hakijan kotimaassa olevasta Suomen edustustosta. Euroopan talousalueen (ETA) maiden kansalaiset voivat hakea oleskelulupaa Suomeen saapumisen jälkeen paikallispoliisilta. Euroopan talousalueen kuuluvat EU-maat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, sekä EFTA -maista Islanti, Liechtenstein ja Norja.

8.2. Työlupa

Työluvalla tarkoitetaan lupaa tehdä Suomessa ansiotyötä ja se on voimassa vain jos oleskelulupa on voimassa. Työteon saa aloittaa vasta sitten, kun lupa on myönnetty. Pohjoismaiden kansalainen ei tarvitse työlupaa Suomessa.

Ulkomaalaislain 25 §:n mukaan työlupaa ei tarvitse:

• pysyvän oleskeluluvan Suomessa saanut
  
• määräaikaisella oleskeluluvalla Suomessa oleskeleva ulkomaalainen, joka on ollut Suomen kansalainen
  
• Suomen kansalainen tai Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asuvan ulkomaalaisen aviopuoliso, hänen kanssaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä henkilö tai alle 18-vuotias naimaton lapsi.
  
• Pakolaisaseman tai oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saanut
  
• opiskelijana oleskeluluvan saanut, joka on osa-aikaisessa (20h/vko) työssä oppilaitoksen loma-aikana

ETA/EU-valtion kansalainen (mukaan luettuna perheenjäsenet).

Työlupaa ei myöskään vaadita ulkomaalaiselta, joka

• tulee enintään 30 vuorokaudeksi opettamaan, ohjaamaan tai valmentamaan esimerkiksi urheiluleirille
  
• osallistuu urheilijana yksittäisiin kilpailuihin tai näytöksiin mukaan lukien hänen huoltajansa ja valmentajansa
  
• toimii tuomarina yksittäisissä urheilu- ym. kilpailutapahtumissa

8.3. Urheilijoiden ja valmentajien (kolmansien valtioiden kansalaiset) lupahakemusmenettely

Kolmansilla mailla tarkoitetaan muita maita kuin pohjoismaita tai ETA/AU maita.

8.3.1. Ensimmäisen oleskelu- ja työluvan hakeminen ulkomailla

Työantajayhdistyksen, joka aikoo ottaa palvelukseensa työntekijän ulkomailta, on hankittava aiotusta ulkomaisen työvoiman käyttämisestä työvoimatoimiston lausunto. Lausuntopyyntö on tehtävä vahvistetulla lomakkeella (saatavissa työvoimatoimistosta). Lomakkeella on annettava selvitys työtehtävästä, sen kestosta, sekä palkka- ja työehdoista sekä esitettävä perustelut ulkomaisen työvoiman käytölle. Lausuntopyynnössä tulee käydä ilmi se Suomen edustusto ulkomailla, jonka kautta urheilija tai valmentaja aikoo hakea oleskelu- ja työlupaa. Työvoimatoimisto lähettää telekopiona lausuntonsa tähän mainittuun edustustoon.

Ulkomaalaisen urheilijan tai valmentajan on haettava oleskelu- ja työlupaa ulkomailla Suomen edustotossa. Ulkomaalaisasetuksen mukaan ensimmäistä oleskelu- ja työlupaa tulee hakea ulkomaalaisen pysyvässä asuinmaassa sijaitsevassa (tai kohtuusyissä muussakin maassa sijaitsevassa) Suomen edustustossa.

Urheilijalle tai valmentajalle, jolle työvoimatoimisto on puoltanut myöntämistä, edustusto voi myöntää oleskeluluvan ja työluvan kyseisen urheiluyhdistyksen työhön ilman Ulkomaalaisviraston erikseen antamaa lausuntoa. Lupastatus on B.3 (tilapäinen työnteko maassa). Työlupa myönnetään työalakohtaisena (esim. jalkapallovalmentaja, jalkapallonpelaaja). Se tarkoittaa, että työlupa oikeuttaa työntekoon vain ko. työnantajan palveluksessa.

Edellä mainittua menettelyä suositellaan noudattavaksi silloinkin, kun kysymyksessä on vasta urheilijan tai valmentajan koeajan työskentely urheiluyhdistyksessä. Oleskelu- ja työlupaa voidaan hakea lyhyeksikin ajaksi. Mikäli koeajan jälkeen solmitaan varsinainen työsopimus, voi urheilija tai valmentaja hakea Suomessa paikallispoliisilta jäljempänä selitettävällä tavalla tämän lyhyen oleskelu- ja työluvan jälkeen uutta oleskelu- ja työlupaa solmitun työsopimuksen perusteella.

8.3.2. Oleskelu- ja työluvan hakeminen Suomessa viisumilla tai viisumivapaasti maahan saapumisen jälkeen

Ulkomaalaislain mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomessa oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Ilman työlupaa maahan saapuneelle työlupa voidaan myöntää, jos hän aikaisemmin ei ole ollut velvollinen hankkimaan työlupaa tai jos luvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Vallitsevan tulkinnan mukaan työnteon perusteella maahan ilman oleskelu- ja työlupaa tuleville ulkomaalaisille luvat myönnetään Suomessa vain erittäin painavista, perustelluista syistä. Pelkästään tarvetta kiireellisesti päästä aloittamaan työnteko (pelaaminen, valmentaminen ym.) ei ole pidetty riittävän painavana syynä saada ensimmäinen oleskelu- ja työlupa Suomessa haettuna.

Vaikka ilman oleskelu- ja työlupaa maahan tullut ulkomaalainen on jättänyt Suomessa vireille oleskelu- ja työlupahakemuksen, ei hän ole oikeutettu aloittamaan työntekoa ennen kuin oleskelu- ja työlupa myönnetty.

8.3.3. Oleskelu- ja työluvan jatkaminen Suomessa

Mikäli urheilija tai valmentaja jatkaa työskentelyään yhdistyksessä, tulee hänen jättää ennen oleskelu- ja työluvan voimassaoloajan päättymistä oleskelu- ja työlupahakemus oleskelupaikkakuntansa poliisiviranomaiselle. Työnantajan tulee liittää hakemukseen työministeriön vahvistamalla lomakkeella (saatavana työvoimatoimistosta) tiedot työsuhteen jatkumisesta sekä sen ehdot. Työnteko ei keskeydy samalle työalalle tai samalle työnantajalle (urheiluyhdistys tai vastaava) uutta työlupaa haettaessa hakemuksen vireillä ollessa.

Mikäli urheilijalla tai valmentajalla on ollut työlupa työnantajakohtaisena ja hän aikoo vaihtaa työantajaa, on tämän uuden työantajan palvelukseen haettava uutta työlupaa oleskelupaikkakunnan poliisiviranomaiselta. Työtä uuden työantajan palveluksessa ei voida aloittaa ennen kuin tämä uusi työlupa on myönnetty.

8.4. Seuraamukset ja vastuu

8.4.1. Työntekijä

Mikäli ulkomaalainen tekee työtä ilman vaadittavaa työlupaa (tai työluvan ehtojen vastaisesti), syyllistyy hän ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaisrikkomukseen, josta on säädettynä rangaistuksena sakkorangaistus.

8.4.2. Työantaja

Mikäli työnantaja ottaa palvelukseensa tai pitää palveluksessaan ulkomaalaisen, jolla ei ole työlupaa kyseiseen työhön, syyllistyy työnantaja rikoslain mukaan työluparikokseen, josta on säädetty rangaistuksena enintään yksi vuosi vankeutta tai sakkorangaistus.

Ulkomaalaislain mukaan työnantaja, joka antaa viranomaisille virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja ulkomaalaisen työntekijän palkka- ja työehdoista tai työtehtävistä, syyllistyy työnantajan ulkomaalaisrikkomukseen, josta on säädetty rangaistuksena sakkorangaistus.

Työviranomainen voi lisäksi määrätä, että toistuvasti virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja antaneen työnantajan kohdalla pidättäydytään työluvan myöntämisestä määräajaksi tai toistaiseksi.

8.5. Perheenjäsenten (kolmansien valtioiden kansalaiset) lupahakemusmenettely

8.5.1. Perheenjäsenten määritelmä

Perheenjäseneksi ulkomaalaislain mukaan katsotaan aviopuoliso sekä alle 18-vuotias lapsi. Alaikäisen lapsen perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt rinnastetaan aviopuolisoihin, mikäli he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä, paitsi jos heillä on yhteinen lapsi.

8.5.2. Edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle

Urheilijan tai valmentajan perheenjäsenelle oleskelulupa voidaan myöntää edellyttäen, että urheilija tai valmentaja oleskelee vähintään vuoden ajan Suomessa, jollei ole erityistä syytä poiketa aikavaatimuksesta. Lisäksi edellytetään, että perheenjäsenen toimeentulo turvattu ja että luvan myöntämistä vastaan ei ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustavia taikka muita syitä.

Esimerkiksi yhden pelikauden ajan maassa oleskelevan urheilijan tai valmentajan perheenjäsenille on oleskelulupa katsottu voitavan myöntää, vaikka pelikausi kestää alle vuoden.

8.5.3. Menettely ensimmäisen oleskelulupa hakijan ollessa ulkomailla

Oleskelulupaa urheilijan ja valmentajan perheenjäsenelle tämän oleskellessa ulkomailla voi hakea hän itse Suomen edustustoon jätettävällä hakemuksella tai Suomessa jo oleskeluluvalla oleskeleva urheilija tai valmentaja perheenjäsenensä puolesta paikallispoliisille jätettävällä hakemuksella.

Hakemuksesta tulee ainakin käydä ilmi, asianmukainen dokumentein todistettuna, perheside, passitiedot, Suomessa jo oleskelevan tai Suomeen muuttavan urheilijan tai valmentajan oleskelulupatiedot, työpaikka ja perheen toimeentulo Suomessa.

Sekä perheenjäseneltä, että urheilijalta tai valmentajalta edellytetään hakemukseen liittäväksi oma selvitys hakemuksesta ja sen perusteesta.

8.5.4. Menettely oleskeluluvan hakeminen Suomessa viisumilla tai viisumivapaasti maahan saapumisen jälkeen

Ulkomaalaislain mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomessa oleskelulupa, jos ulkomaalainen on jo ennen Suomeen saapumistaan kahden vuoden ajan asunut yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa. Oleskelulupa voidaan myöntää myös, jos oleskeluluvan epääminen Suomessa olisi ilmeisen kohtuutonta.

8.5.5. Oleskeluluvan jatkaminen Suomessa

Mikäli perheenjäsen aikoo jatkaa oleskeluaan Suomessa ensimmäisen oleskelulupansa päätettyä, tulee hänen jättää ennen oleskeluluvan voimassaoloajan päättymistä hakemus oleskelupaikkakuntansa poliisiviranomaiselle, joka ratkaisee asian. Uuden oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että samat edellytykset, joiden perusteella ensimmäinen leskelulupa voidaan myöntää perheenjäsenelle, ovat edelleen voimassa. Oleskelulupa voidaan myöntää kuitenkin vain urheilijan tai valmentajan oleskeluluvan voimassaoloajan mukaisesti.

Lisätietoja poliisin www-palvelusta ( http://www.poliisi.fi) ja ulkomaalaisviraston sivuilta osoitteessa http://www.uvi.fi . Palvelussa on myös englanninkieliset sivut.

9. Ennakkoperintä

Urheiluseuroilla on työnantajana ennakkoperintään liittyviä velvoitteita:

Jos kyseessä on ennakkoperintälain mukainen palkka, ennakonpidätys on toimitettava. Työantajan sosiaaliturvamaksua ei kuitenkaan tarvitse maksaa. Jos urheilemisesta saatu palkka tai palkkio maksetaan valmennus- tai urheilurahastoon, ennakonpidätystä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa.

9.1. Ennakonperintä palkasta

Ennakonpidätys toimitetaan palkasta, johon lasketaan mukaan luontaisetujen raha-arvo ja muut mahdolliset korvaukset, jotka eivät ole verovapaita tai muuten vapautettu ennakonpidätysvelvollisuudesta Verohallituksen päätöksellä.

Palkkaan luetaan myös luontaisedut, jotka arvioidaan rahaksi Verohallituksen vuosittain vahvistaminen perusteiden mukaan. Palkaksi katsotaan myös henkilökuntaedut siltä osin kuin ne eivät ole tavanomaisia ja kohtuullisia.

Rahapalkan ja luontaisedun (esimerkiksi ravinto-, auto- ja asuntoetu) yhteismäärästä laskettu ennakonpidätys vähennetään rahapalkasta. Jos palkka koostuu pelkästään luontoisedusta ei ennakonpidätystä voida toimittaa. Työnantajan sosiaaliturvamaksu on tällöinkin maksettava, ellei kysymyksessä ole urheilemisesta saatu tulo.

Työantajan sosiaaliturvamaksu

Maksamansa palkan perusteella työantaja on velvollinen maksamaan myös työnantajan sosiaaliturvamaksun. Se lasketaan prosenttiosuutensa palkan määrästä, johon luetaan myös luontaisedut.

Kulukorvaukset

Ennakonpidätystä ei toimiteta Verohallituksen päätöksen mukaista verovapaista matkakustannusten korvauksista kuten päivärahoista, matkalipuista ja oman ajoneuvon käyttämisestä työajoihin maksettavista kilometrikorvauksista. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta niistä työstä johtuvista korvauksista, jotka on vapautettu ennakonpidätyksestä.

Ennakonpidätystä toimittamatta voidaan korvata vain ne kustannukset, jotka välittömästi liittyvät siihen työhön, josta korvaus maksetaan. Näin ollen esimerkiksi urheilukilpailun järjestäjiä voi ennakonpidätystä toimittamatta korvata urheilijalle vain välittömästi kilpailusta aiheutuneet matka- ja muut kulut, mutta ei sitä vastoin väline- ja harjoittelukustannuksia. Kulukorvaukset maksetaan aina tositteita vastaan. Erityisesti on korostettava, että kustannusten korvaamisen on aina perustuttava todellisiin tapahtumiin, kuten tehtyihin työmatkoihin tai soitettuihin puheluihin ja niistä aiheutuneisiin kustannuksiin.

Matkakustannusten korvaus ennakkoperintälain mukaista palkkaa saaville

Verohallitus antaa vuosittain päätöksen verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä. Korvausten maksaminen edellyttää työsuhteen olemassaoloa ja niitä voidaan maksaa ainoastaan työmatkoista. Työmatkoilla tarkoitetaan matkaa, jonka työntekijä tilapäisesti tekee erityiselle työntekopaikalle. Näitä matkakustannusten korvauksia voidaan maksaa verovapaasti ennakonpidätystä toimittamatta.

9.2. Ennakonpidätys urheilijoiden palkkiosta

Ennakonpidätys toimitetaan urheilijan palkkiosta silloinkin kun sitä ei katsota palkaksi. Palkkioon lasketaan mukaan kaikki mahdolliset korvaukset, joita ei erikseen ole mainittu korvaukseksi, josta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä.

Työnantajan sosiaaliturvamaksu

Urheilijalle maksettavista urheilupalkkioista ei makseta työnantajan sosiaaliturvamaksua työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisesta urheilemisesta saadusta palkkioista annetun lain (375/1995) mukaan. Tämän vapautus koskee myös urheilemisesta maksettavia palkkoja ja lähdeveron piiriin kuuluville rajoitetusti verovelvolliselle urheilijoille maksettuja palkkioita.

Jos yhdistys maksaa urheilijalle palkkaa muunkin kuin urheilemisen perusteella, tästä työstä maksettavasta palkasta on maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Matkakustannusten korvaukset urheilijan palkkiota saaville

Matkakustannusten korvausten ennakkoperinnän periaatteet ovat joukkue- ja yksilöurheilijalle samat kuin ennakkoperintälain mukaista palkkaa saavilla. Urheilijoiden ja varsinkin yksilöurheilijoiden osalta varsinaisen työntekopaikan määrittely on hankala. Joukkueurheilijoilla varsinainen työntekopaikka on yleensä esimerkiksi jäähalli tai kenttä, jossa pelataan kotiottelut ja pääsääntöisesti harjoitellaan. Tällöin yleisten periaatteiden mukaan matkaa kotoa varsinaiselle työpaikalle ei voida korvata verotta. Yleisurheilijalla on harvoin varsinaista työntekopaikkaa.

9.3. Päätoimi ja sivutoimi

Urheiluseurojen verotuksissa on otettu kanta, että päätoimisen yhdistyksen työntekijän, esimerkiksi urheilijan kodin ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja ei voi korvata ilman veroseuraamuksia, koska kyseessä ei ole työmatka. Sen sijaan sivutoimiselle työntekijälle matkakustannusten korvaukset kotoa sivutoimen työpaikalle voidaan maksaa ilman veroseuraamuksia.

Joissakin verotarkastuksissa on otettu kanta, että urheilija on aina sivutoiminen, jos hän sai palkkaa alle 56 400 markkaa (9525,26 €) kalenterivuodessa. Raja tulee sosiaaliturvalainsäädännön kautta eli urheilija ei ole vakuutettu palkollisella urheilijoiden tapaturma- ja eläkevakuutuksella, jos urheilupalkkaa on alle ko. tulorajan. Tulkintaa ei kuitenkaan voi yleistää.

Pääsäännön mukaan urheilija on päätoiminen, jos hän saa urheilusta päätoimentulonsa (isoin tulolähde) urheilijatulojen määrästä riippumatta. Opiskelijat ja kotityötä tekevät ovat siis käytännössä aina päätoimisia. Urheileminen voi olla myös urheilijan toinen päätoimi, jos hän on työssä muualla ja urheilusta saatu tulo on lähellä muualta saatua työtuloa.

Urheilija on sivutoiminen urheilija kun, hän saa (selvän) pääasiallisen toimeentulonsa ja sosiaaliturvan muualta. Sivutoimiselle urheilijalle voi maksaa matkakulukorvauksia kotoa sivutoimen työpaikalle ilman veroseuraamuksia.

Edellä oleva koskee myös valmentajia ja ohjaajia. Pääsäännön mukaan he ovat päätoimisia, jos he saavat päätoimentulonsa (isoin tulolähde) valmentamisesta tai ohjaamisesta palkan määrästä riippumatta. Opiskelijat ja kotityötä tekevät ovat käytännössä aina päätoimisia. Valmentaminen tai ohjaaminen voi olla myös toinen päätoimi, jos valmentamisesta tai ohjaamisesta saatu tulo on lähellä muualta saatua työtuloa.

9.4. Työntekijän työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu ennakonpidätyksen yhteydessä

Palkanmaksun yhteydessä työnantajien on ennakonpidätyksen toimittamisen lisäksi pidätettävä työsuhteisten työntekijöiden ennakkopidätyksen alaisesta palkasta palkansaajan työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Maksut peritään myös rajoitetusti verovelvollisen palkasta ja palkkiosta, jos hän on työsuhteessa maksajaan. Urheilijoiden palkkioista ei pidätetä työntekijän eläkemaksua ja työttömyysvakuutusmaksua.

Työnantaja tilittää työntekijöiden osuudet työeläkevakuutusmaksun yhteydessä eläkevakuutusyhtiölle ja tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksun yhteydessä vakuutuslaitokselle.

Lisätietoja: Ennakonpidätysohje urheiluseuroille, SLU.

10. Tuomarit

Tuomarit, erotuomarit tai arvostelutuomarit voidaan luokitella ainakin kolmeen pääryhmään: työsuhteiset, työkorvausta saavat ja vapaehtoiset. Työsuhdetta ei pääsääntöisesti synny kilpailutapahtuman järjestävän yhdistyksen ja tuomarin tai tuomarin ja tuomareita välittävän tuomariyhdistyksen välille. Työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät tuomareiden osalta harvoin, koska järjestävällä yhdistyksellä ei ole direktio-oikeutta tuomariin. Joissakin lajeissa tuomarit voivat olla työsuhteessa liittoon tai sarjajärjestäjään. Tällöin liitto tai sarjajärjestäjä maksaa tuomareiden palkat ja määrää heidät hoitamaan tehtäväänsä tiettyyn paikkaan tiettynä aikana. Yleensä kaikki tuomarikulut jäävät työnantajan kannettavaksi, eikä niitä peritä kilpailun järjestäjältä.

Työsuhteiset tuomarit voidaan edelleen jatkaa sivu- ja päätoimisiin. Jaolla pää- ja sivutoimisiin ei kuitenkaan käytännössä ole suurta merkitystä, koska verotuksessa ongelmalliset matkat ovat useimmiten työmatkoja. Tuomarilla ei käytännössä ole pysyvää työpaikkaa. Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka työntekijä tilapäisesti tekee erityiselle työntekopaikalle. Matkakulujen lopullisen verotuksen tai verottomuuden voi ratkaista myös se, onko maksaja yleishyödyllinen yhdistys tai osakeyhtiö.

Työsuhteiset tuomarit

Työsuhteisen henkilöiden palkasta toimitetun ennakonpidätyksen yhteydessä maksetaan työnantajan sosiaaliturvamaksu. Työnantaja on myös hoidettava kaikki työsuhteeseen liittyvät työnantajavelvoitteet. Palkanmaksun yhteydessä työnantajien on ennakonpidätyksen toimittamisen lisäksi pidettävä työsuhteisen työntekijöiden ennakonpidätyksen alaisesta palkasta palkansaajan työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Työnantaja tilittää työntekijöiden osuuden työeläkevakuutusmaksusta maksetaan oman osuutensa TEL- tai TAEL-maksusta eläkevakuutusyhtiölle. Työeläkevakuutusmaksun työntekijän osuus tililtään vakuutusyhtiölle samalla kun työnantaja maksaa sille kuuluvat tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksut.

Työsuhteiselle tuomarille voidaan maksaa työmatkasta aiheutuneet matkakustannusten korvaukset Verohallituksen antamien matkakustannuspäätösten puitteissa ilman ennakonpidätystä ja korvaukset ovat lopullisessa verotuksessa verottomia ilman rajaa.

Työkorvausta saavat tuomarit

Tuomarit saavat suoraan kilpailujen järjestäjältä tai erotuomariyhdistyksen tai vastaavan välittäjän välittämänä palkkioita, jotka eivät perustu työsuhteeseen. Palkkiot sekä mahdolliset varustekorvaukset ja muut kuin matkakorvaukset ovat työkorvauksia. Työkorvauksesta toimitetaan ennakonpidätys. Työkorvauksen saajalle voi ilman ennakonpidätysvelvollisuutta maksaa matkakulukorvauksia. Edellä mainittu ei tarkoita, että korvaukset automaattisesti olisivat saajalleen lopullisessa verotuksessa verottomia.

Työkorvausta ei makseta sosiaaliturvamaksua. Työkorvauksista ei myöskään pidätetä ennakonpidätyksen yhteydessä palkansaajan työeläkemaksua tai työttömyysvakuutusmaksua.
Maksaja ei myöskään maksa työeläkemaksua tai työnantajan tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksua.

Lopullisessa verotuksessa matkakorvaukset katsotaan saajan tuloksi, jos yleishyödyllistä saatu Verohallituksen matkakustannuspäätöksen mukainen oman auton käytön korvaus ylittää 2000 euron ja päivärahojen määrä ylittää 20 päivärahan kalenterivuodessa. Yli menevä osa ja muilta kuin yleishyödyllistä, esimerkiksi osakeyhtiöltä, saadut matkakorvaukset ovat verotettavaa tuloa. Matkojen kuluista on kuitenkin vähennysoikeus, joka tuomarin tulee vaatia itselleen.

Vapaaehtoiset tuomarit

Tuomarille voidaan maksaa myös vain matkakulukorvauksia. Matkakulukorvauksia ei toimiteta ennakonpidätystä, eikä makseta työnantajan sosiaaliturvamaksua. Korvausten lopullinen verokohtelu riippuu maksajan verotuksellisesta asemasta

Työsuhteen puuttumisesta huolimatta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu korvaus on tuomarille verovapaa Verohallituksen matkakustannuspäätöksen mukaisesti maksetuista oman auton käytön korvauksista 2000 euroon ja 20 päivärahaan asti kalenterivuodessa. Yli menevä osa ja muilta kuin yhteishyödylliseltä yhteisöltä saadut matkakorvaukset ovat verotettavaa tuloa. Matkojen kuluista on kuitenkin vähennysoikeus, joka tuomarin tulee vaatia itselleen.

Yhteenveto työnantajavelvoitteista

	Enn.pid	Sotu Ta	Tyött.vak Tt	Tapaturma vakuutus	Työeläkevak. Ta     Tt	Ryhmähenki vakuutus
Työsuhde valmentaja, ohjaaja, toimihlö	X	X	X	X	X      X	X
Työsuhde urheilija	X			X	X
Palkkio luennoitsija, luottamushlö	X	X	X
Työkorvaus erotuomari	X

Pelaajasopimusmalli

1 OSAPUOLET

Urheilija ________________ Henkilötunnus _________________

Yhteistiedot ___________________________________________

Yhdistys ______________________________________________

Yhteistiedot ___________________________________________

2 SOPIMUSKAUSI

Tämän sopimuksen voimassaolo alkaa ______________________

Sopimus päättyy ilman irtisanomista _________________________

(Mahdollinen tarkasti määritelty optio sopimuksen jatkamiseksi)

3 KOEAIKA

Sopimukseen alussa on______ kuukauden koeaika, jonka kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Sopimusta ei kuitenkaan saa purkaa työsopimuslain tarkoittamalla epäasiallisella perusteella.

(Koeaika sopeutettava lajin pelaajasiirtomääräyksiin.)

4 SOPIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tällä sopimuksella sovitetaan yhdistyksen ja urheilijan välisestä suhteesta yhdistyksen kilpailumenestyksen edistämiseksi siten, että urheilijalle annetaan mahdollisuus kehittää itseään täysipainoisesti urheilijana. Urheilija sitoutuu pelaamaan ja harjoittelemaan yhdistyksen valmennusjohdon määräysten mukaisesti siinä yhdistyksen joukkueessa, jonka yhdistyksen johto osoittaa.

Yhdistyksen ja urheilijan erillisellä sopimuksella urheilijan edustusoikeus voidaan siirtää toiseen yhdistykseen määräajaksi kohdassa 2 mainitun sopimuskauden aikana. Urheilija sitoutuu pelaamaan ja harjoittelemaan toisen yhdistyksen valmennusjohdon määräysten mukaisesti siinä yhdistyksen joukkueessa, jonka toisen yhdistyksen johto osoittaa.

Urheilija sitoutuu osallistumaan yhdistyksen muuhun toimintaan seuraavasti:

______________________________________________________________________________

Muusta toiminnasta, joka ei koske harjoittelua ja pelaamista, sovitetaan yhdessä joukkuejohdon kanssa.

5 PALKKA JA KULUKORVAUKSET

Yhdistys suorittaa urheilijalle urheilijapalkkaa ja kulukorvausta. Palkasta peritään verokortin mukainen ennakonpidätys. Urheilijanpalkasta ja kulunkorvausta sovitaan erillisellä tämän sopimuksen talousliitteellä.

6 TYÖAIKA JA VUOSILOMA

Työajoissa noudetaan työaikalakia. Vuosilomaoikeus ja vuosilomapalkkaa tai -korvaus määräytyvät vuosilomalain mukaan. Sunnuntaityökorvaukset ja vuosilomapalkka tai -korvaus on kirjattu talousliitteeseen.

7 VAKUUTUKSET

Yhdistyksen on vakuutettava urheilija vähintään liiton määräämällä tavalla.

Jos urheilijan veronalainen urheilijapalkkio on vähintään 9 525,16 euroa kalenterivuodessa tai pelikaudella, järjestää yhdistys urheilijalle tapaturma- ja eläketurvan vakuutuksella urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaa koskevan lain säätämällä tavalla. Urheilija suostuu siihen, että yhdistys antaa tiedot vakuutuksista valtakunnalliselle liitolle.

8 TERVEYDENHUOLTO

1 Ilmoitusvelvollisuus

Mikäli urheilija loukkaantuu tai sairastuu sopimuskauden aikana, hänen on ilmoitettava siitä välittömästi yhdistyksen valmennusjohdolle.

2 Lääkkeiden yms. käyttö

Urheilija sitoutuu lääkitsemään itseään vain lääkärin ohjeiden mukaan.

3 Loukkaantuminen yhdistyksen tilaisuuksissa

Mikäli urheilijan loukkaantuminen on saattanut yhdistyksen ottelussa, harjoituksissa, ottelu- tai urheilijan huolehtiessa omaehtoisesti peruskunnostaan tai osallistuessa yhdistyksen luvalla muihin urheilutilaisuuksiin ja yhdistyksen nimeämä lääkäri toteaa urheilijan pelikyvyttömäksi, yhdistys suorittaa urheilijalle kuluvan korvaukset täysimääräisesti loukkaantumisesta huolimatta.

Mikäli urheilija on tyytymätön yhdistyksen lääkärin lausuntoon urheilijan pelikyvystä, hän on velvollinen suostumaan yhdistyksen ulkopuolisen erikoislääkärin tutkittavaksi. Yhdistys ja urheilija sitoutuvat tyytymään erikoislääkärin päätöksen urheilijan pelikyvystä.

4 Muu sairastuminen tai loukkaantuminen

Mikäli urheilija loukkaantuu tai sairastuu muusta kuin edellä kohdan 3 syystä, urheilijalla on oikeus saada urheilijapalkkiot vähintään _____________ ajalta sairastumisesta tai loukkaantumisesta lukien, ei kuitenkaan silloin, kun kohdan 10.2 määräystä on rikottu.

Sairaus- ja loukkaantumisajan päättymisen määritellyssä noudatetaan kohdan 8.3 määräyksiä, jos urheilijan pelikyvystä syntyy erimielisyyksiä.

5 Vahinkoilmoituksen tekeminen vakuutusyhtiölle

Urheilijan kuluessa lisenssivakuutuksen piiriin, tekee vahinkoilmoituksen urheilija. Urheilijan kuuluessa sosiaaliturvan piiriin, tekee vahinkoilmoituksen työantaja.

Työantaja perii sairausajan päivärahat kansaneläkelaitokselta (edellytyksenä, että on maksanut sairasajan palkan).

9 MAINOSSOPIMUKSET

Sopimuskauden aikana on noudatettava yhdistyksen tekemiä mainossopimuksia ja käytettävä yhdistyksen johdon määräämiä varusteita. Urheilijalla ei ole oikeutta poiketa tehdyistä mainossopimuksia ilman yhdistyksen lupaa.

Yhdistyksellä on yksinoikeus urheilijasta peliasussa otettuun valokuvaan. Urheilijalle on oikeus käyttää ko. valokuvaa sopimalla siitä erikseen yhdistyksen kanssa.

Urheilija sitoutuu kohtuullisessa määrin edustamaan yhdistystä pr- tai kaupallisessa tilaisuuksissa.

10 URHEILIJAN VELVOLLISUUDET

1 Varusteet

Yhdistyksen harjoituksissa, otteluissa ja muissa yhdistyksen edustilaisuuksissa urheilijan on käytettävä hyväksymää asua ja pelivarusteita joukkueen- ja yhdistyksen johdon antamien ohjeiden mukaisesti.

Urheilija voi tehdä yhdistyksen yleissopimuksen poikkeavan varustesopimuksen vain yhdistyksen luvalla.

Sopimuskauden päätettyä urheilijan on luovutettava yhdistykselle kuuluvat varusteet ja muut yhdistykselle kuuluva omaisuus.

2 Muun urheilemisen rajat

Urheilija ei saa ilman lupaa osallistua muiden kuin yhdistyksen, liiton tai liigan järjestämiin otteluihin. Urheilija ei ole oikeutettu harrastamaan muita urheilulajeja ilman yhdistyksen lupaa. Muiden urheilulajien tavanomainen harrastaminen on kuitenkin sallittu, mikäli harrastaminen ei ole omiaan heikentämään urheilijan suorituskykyä.

3 Käyttäytyminen

Urheilijan on käyttäydyttävä niin, ettei hän menettelyllään tai epäurheilijamaisella käyttäytymisellään aiheuta huomattavaa vahinkoa yhdistykselleen, lajilleen tai urheilijalle yleensä. Urheilija sitoutuu noudattamaan liiton kurinpitomääräyksiä.

Urheilija sitoutuu noudattamaan lajin kansallisessa toiminnassa Suomen Antidoping Toimikunnan dopingsääntöjä ja kansainvälisessä toiminnassa kansainvälisen liiton dopingsääntöjä.

(Keskeiset epäurheilijamaisen käyttäytymisen muodot ovat sopimuksen liitteenä.)

Urheilijalla ei ole oikeutta itse tai edustajan kautta osallistua vedonlyöntiin omasta lajitapahtumasta.

4 Pakollinen este

Jos urheilija on pakottavasta syystä estynyt osallistumaan yhdistyksen harjoituksiin tai otteluihin, hänen on ilmoitettava este ja sen syy välittömästi yhdistyksen valmennusjohdolle. Mikäli urheilija on estynyt em. syystä osallistumaan yhdistyksen muuhun tilaisuuteen, on vastattava ilmoitus tehtävä yhdistyksen johdolle.

11 EDUSTUSTEHTÄVÄT

Maajoukkueeseen tai maajoukkuevalmennukseen valitulla urheilijalla on oikeus yhdistyksen estämättä osallistua maajoukkuetehtäviin

12 SOPIMUSRIKKOMUKSET

1 Purkaminen

Mikäli yhdistys tai urheilija olennaisesti rikkoo tämän sopimuksen määräyksiä, toisella sopijapuolella on oikeus purkaa tämä sopimus päättymään välittömästi. Esimerkiksi mikäli urheilijan havaitaan käyttäneen kiellettyjä dopingaineita tai mikäli urheilijan on todettu kieltäytyneen doping-testeistä, on yhdistyksellä oikeus purkaa työsopimus välittömästi. Urheilijalla on esimerkiksi oikeus purkaa sopimus, jos palkan tai kulukorvausten maksu on myöhässä neljä viikkoa sovitusta maksuajankohdasta.

2 Vahingonkorvaus

Jos urheilija tai yhdistys tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkoo tämän sopimuksen ehtoja, on toinen sopijapuoli velvollinen korvaamaan sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon.

3 Suorituksesta pidättäytyminen

Mikäli yhdistys ei täytä tässä sopimuksessa sovittuja velvollisuuksiaan, voi urheilija pidättäytyä omasta suorituksestaan, kunnes yhdistys täyttää velvollisuutensa.

Mikäli urheilija ei täytä tässä sopimuksessa sovittuja velvollisuuksiaan, voi yhdistys pidättyä omasta suorituksestaan, kunnes urheilija täyttää velvollisuutensa.

13 IRTISANOMINEN

Tämä sopimus on voimassa aiemmin määritellyn sopimuskauden siinä tapauksessa, että yhdistyksen sarjapaikka säilyy. Jos yhdistys putoaa alemmalle sarjatasolle, molemmilla osapuolilla on oikeus irtisanoa sopimus ilman irtisanomisaikaa (tai jos halutaan irtisanomisaika, esim. kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen) sen sarjakauden lopussa, jolloin yhdistys tippuu alemmalle sarjatasolle.

14 MENETTELY RIITATAPAUKSISSA

Tästä sopimuksesta johtuvat riitaisuudet ratkaistaan vaihtoehtoisesti esimerkiksi

• (lajin) kilpailusäännöissä päätetyillä tavalla, josta voi valittaa Urheilun oikeusturvalautakunnalle
• välimiesmenettelystä annetun lain mukaisesti yhtä välimiestä käyttäen; välimiehen nimittää urheilijan ja yhdistyksen sopima puolueeton taho

Sitoudumme noudattamaan tämän sopimuksen ehtoja.

Paikka _______________________              Aika _________________________

Ry:n puolesta ____________________________________________________

Urheilijan allekirjoitus ______________________________________________

Talousliite - talousliitteessä tulee huomioida ainakin seuraavat asiat:

• maksettava bruttopalkka
• luontaisedut
• mahdolliset piste- ja bonusrahat
• sunnuntaityökorvaukset
• lomapalkka tai -korvaus
• jos sovittu kokonaiskorvauksesta, lasketaan palkka, sunnuntaityökorvaukset ja lomapalkka yhteen ja saadaan kokonaiskorvaus näkyviin
• maksupäivät

Liite epäurheilijamaisen käyttäytymisen muodot

1. Urheilijalle vieraiden aineiden käyttö
• Huumeiden ja dopingaineiden käyttö tai käytön edistäminen
• Julkinen häiritsevä esiintyminen alkoholin vaikutuksen alaisena
• Tupakan ja tupakkatuotteiden käytön yhdistäminen urheilutilanteisiin
  
2. Epäasiallinen käyttäytyminen kilpailu- ja harjoitustilanteessa
• Väkivalta, törkeä kielenkäyttö ja epäasiallinen arvostelu, tuomarin harhautus ja muu sääntökikkailu ym.
  
3. Urheiluhuijaus
• Kilpailutilan tai -välineiden manipulointi
• Tuloksista etukäteen sopiminen
  
4. Vedonlyönti omasta kilpailuista
• Vedonlyönti omasta kilpailuista
  
5. Lahjonta
• Tuomareiden, kilpailukumppaneiden, valmentajien tai toimitsijoiden lahjominen tai sen yritys tuloksen manipuloimiseksi

Sopimus harrastustoimintaan osallistumisesta

Tämän sopimuksen osapuolet ovat tänään sopineet seuraavaa:

1. Osapuolet

   Ohjaaja ____________________________________________

   Yhdistys ____________________________________________

2. Sopimuksen tarkoitus

   Tämän sitoumuksen tarkoituksena on sopia niistä velvoitteista ja oikeuksista, joita ohjaajalla on yhdistykseen nähden. Yhdistyksen tarkoituksena on valmistaa, että yhdistyksen ryhmällä on ohjaaja koko toimintakauden ajan.

3. Sopimuskausi

   Sitoumus koskee yhtä/kahta toimintakautta.

   Esimerkiksi: Sopimus koskee jumppakautta 2001-2002. Sopimus astuu voimaan allekirjoituksesta ja päättyy viimeiseen jumppaan 15.5 2002.

4. Yhdistyksen velvollisuudet

   Esimerkiksi: Yhdistys sitoutuu kokoamaan jumpparyhmän, hakee harjoitusvuorot kaupungilta ja antaa ohjaajalle mahdollisuudet osallistua yhdelle ohjaajien jatkokoulutuskurssille.

   Yhdistys korvaa ohjaajalle XX euroa ohjauskerralta. Lisäksi yhdistys korvaa ohjaajan matkakulut kotoa XX koululle.

   Yhdistys pidättää palkkiosta ennakonpidätyksen ja maksaa sosiaaliturvamaksun. Tapaturman varalta vapaaehtoistyöntekijä on vakuutettu Tuplaturvavakuutuksella. (huomattava muutamat lajit, jotka eivät ole ko. vakuutusta).

5. Ohjaajan velvollisuudet

   Esimerkiksi: Ohjaaja on velvollinen vastaamaan lasten XX koulun jumpasta tiistaisin kello 16.45-17.45. Jos ohjaaja ei itse pääse jumppaan, hän sitoutuu järjestämään itselleen sijaisen.

   Ohjaaja noudattaa toiminnassaan lajin ja urheilun sääntöjä ja eettisiä periaatteita.

6. Sopimuksen päättäminen

   Sopimus voidaan päättää (esim.) kuukauden irtisanomisajalla tai yhteisesti sopien.

   Perusteena voi olla esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle tai ohjaaja joutuu työ- tai opiskelukiireiden takia lopettamaan ohjaamisen.

7. Sopimukseen liittyvien erimielisyyksien ratkaiseminen

   Kumpikin osapuoli nimeää yhden ulkopuolisen edustajan, jotka yhdessä valitsevat työryhmälleen puheenjohtajan. Molemmat sopimusosapuolet sitoutuvat noudattamaan työryhmän erimielisyydestä antamaan ratkaisua.

   Tätä sopimusta on tehty kaksi samanlaista kappaletta, josta toinen on yhdistyksellä ja toinen ohjaajalla.

   Paikka ja aika

   Allekirjoitus              Allekirjoitus