Varkauden Työväen Palloilijat ry
1939 – 1979
Varkauden Työväen Palloilijat ry:n perustava kokous pidettiin Varkauden Työväenyhdistyksen talossa 14. päivänä toukokuuta 1939. Palloilun erikoisseuran perustamista Tarmon rinnalle pidettiin erittäin tarpeellisena. Tarmon eri urheilumuotojen harrastajien kesken pidettiin palloilujaoston saamaa ja käyttämää rahamäärää kohtuuttoman suurena osana Tarmon kokonaisbudjetista. Erikoisesti painijain keskuudessa tällainen mielipide oli saanut kovin suuren kannatuksen. Perustavan kokouksen kutsui koolle Einar Friman, joka sitten valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Albin Jaskio toimi kokouksen sihteerinä Kokoukseen oli saapunut 15 asiasta innostunutta palloilijaa.
Nimityksestä käytiin lyhyt, mutta huumoripitoinen keskustelu. Kolme nimiehdotusta tehtiin: Matti Hiltunen esitti Varkauden Työväen Palloilijat, joka sitten hyväksyttiin seuran nimeksi. Pasi Jääskeläisen ehdotus oli Varkauden IFK, ja Friman ehdotti Pallo-Toverit.
Seura päätti liittyä Työväen Urheiluliittoon Kuopion piirin kautta.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Einar Friman, sihteeriksi sittemmin kuuluisana kirjailijana tunnetuksi tullut Olavi Siippainen, joka valittiin samalla rahastonhoitajaksi.
Johtokuntaan valittiin A Jaskio, Esko Kimmola, Vilho Kaukonen, Matti Tarvainen, Antti Kinnunen, Toivo Koponen, Veikko Sutinen ja Väinö Kosunen. Siitä se sitten alkoi, innostus seuran toimintaa kohtaan oli valtava ja uusia jäseniä liittyi kymmenittäin. Ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa tehtiinkin jo heti merkittävä päätös, päätettiin ostaa seuralla jalkapallo. Hinta 135 markkaa.
Tarmolta oli uusi seura saanut jää-, jalka- ja pesäpalloilijain peliasut ja muita palloilutarvikkeita. Tarmolta saatu vanha jalkapallo päätettiin antaa kokonaisuudessaan juniorijoukkueen käyttöön, koska junioreja ilmaantui heti parisenkymmentä.
Toiminta keskittyi kesäisin Joutenlahden urheilukentälle ja talvella Huruslahden jäälle, jossa oli seuran ylläpitämä luistinrata. Alkutoimenpiteisiin kuului vielä seuran oman merkin hankkiminen. Seuran väreiksi valittiin kirsikanpunainen ja tumman vihreä yhdistelmä ja seuran nimen viralliseksi lyhennykseksi päätettiin ottaa merkkiin, peliasuihin ym. VTP. Jalkapallotason laajentamiseksi käynnistettiin kauppalanosien välinen jalkapallosarja, joka lähtikin yllättävän hyvin käyntiin. Rahasta oli tietenkin kova puute ja niinpä pyrittiin ja päästiin mukaan ns. Päivärinne toimintaan ja VTP:n osuus oli nuolenheittokilpailujen järjestäminen. Kesäisin kilpailumatkat tehtiin linja-autolla ja tavallisesti saatiin niin paljon ”jännäreitä” mukaan, että heiltä perityt matkakorvaukset riittivät auton kustannuksiin. Tanssit, karnevaalit ja naamiaiset työväentalolla oli eräs hyvä rahalähde. Tosin vuoroja ”talolta” sai vain tuiki harvoin. Jäsenillanvietot olivat myös maksullisia tilaisuuksia ja kun niissä esiintyi etupäässä seuran omia ”taiteilijoita” ja heille ei tietenkään mitään palkkioita maksettu, niin aina hieman siitäkin rahaa heltisi. Maailman politiikassa oli suurta levottomuutta koko vuoden ajan. Kun sitten 1. syyskuuta 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, voitiin todeta suuren maailman palon syttyneen. Tilanne tietenkin vaikutti Suomeen ja urheilutoiminta lamaantui. Sota Neuvostoliittoa vastaan alkoi 30.11.1939 ja urheilutoiminta pysähtyi aina kesään 1940 saakka.
Rauhan palattua alkoi v. 1940 kesäurheilutoiminta hiljalleen viritä. Vaikka seuramme jäseniä oli edelleen ns. kertausharjoituksissa pelattiin kuitenkin kesällä ja piirin sarjan cup jalkapallomestaruus ja sen voitti VTP. Ystävyysottelu WP-35 kanssa päättyi 2-3 tappioomme. Samoin toinen ottelu 0-1. Muutapa ei sitten juuri tapahtunut urheilussa. Johtokunta ennallaan, E. Kimmola sihteerinä 1941. Jälleen sihteerin vaihto, nyt tuli sihteeriksi Onni Oksman. Urheilullisesti talvi 1941 oli menestyksekäs. VTP saavutti TUL:n jääpallo mestaruussarjassa II tilan. Kesällä ehdittiin piirijuhlilla voittaa jalkapallosarja Kuopiossa 8-9.6.1941 ja piirin mestaruus.
Kun palasimme Kuopion juhlilta kotiin oli jo monelle miehelle tullut määräys ilmoittautua joukko-osastoonsa, uusi sota oli ovella.
VTP:n johtokunta oli jo 28.1.1941 tehnyt historiaa esittämällä kauppalalle uuden urheilukentän rakentamista. Merkittävä oli lisäksi tieto, että A. Ahlström Oy oli lahjoittanut seuramme toiminnan tukemiseksi 10.000,- mk.
Sotavuosina toimintaa pitivät yllä ne, jotka olivat paikkakunnalla, myös johtokuntaan oli valittu armeijan leivissä olevia. Olipa kokouksia, joissa vain kolme jäsentä olivat paikalla. Rahastonhoitajaksi olimme saaneet paikallisen kansanhuollon johtajan Väinö Eharin, joka oli v. 1942-1948 Varkaudessa. Hänen työpanoksensa VTP:n toiminnassa oli erittäin suuri ja antoisa.
Koko neljäkymmenluvulla vallitsi puute kaikista tarvikkeista. Mutta niinhän oli tilanne kaikilla elämän aloilla. urheilullisesti neljäkymmenluku oli eräs VTP:n kaikkein voimakkainta aikaa. Jääpallo oli talvinen valtalaji ja VTP yltikin kolme kertaa loppuotteluun TUL:n mestaruudesta. 1945 oli loppuottelu, Helsingissä Kallion kentällä vastustajana Viipurin toverit. Hävisimme ottelun maalein 3-2. Seuraavan kerran pelasimme loppuottelun 1946 vastustajana Turun Pyrkivä. Ottelu suoritettiin Varkaudessa Päiviönsaaren kentällä ja jälleen hävisimme ottelun maalein 0-3.
Vielä kerran 1949 Joutenlahden jäällä kohtasimme TUL:n mestaruusottelussa Turun Pyrkivän ja jälleen tappio maalein 2-3. Otimme osaa myös Palloliiton Suomisarjaan ja kamppailimme suhteellisen hyvällä menestyksellä mestaruussarjapaikasta, kuitenkaan emme onnistuneet mestaruussarjaan nousemaan. Jääpallo-otteluista on vielä syytä kirjata ottelu Komminselän luistinradalla Sandviken AIK:ta vastaan, joka oli silloin Ruotsin mestarijoukkue. Ottelu pelattiin 14.12.1945. Ottelimme hyvän pelin ja joukkueessamme kunnostautui ennen kaikkia ”Pikku” Ville Kaukonen, joka 158 cm:n pituudestaan huolimatta oli joukkueemme ja ehkä kentän paras pelaaja. Ruotsin maajoukkueen keskushyökkääjä Ask, joka oli lähes kaksimetrinen voimakas palaaja, sai päällystakikseen Pikku Villen. Pikku-Ville, kuten häntä kutsuttiin, oli erittäin hyvä luistelija ja aivan verraton pallon käsittelijä. Pikku-Villen ansiosta ei Ask päässyt lainkaan loistamaan, ja pelin jälkeen hän Hugo Hirkin tulkkaaman kysyikin Villeltä, miksi hän ei pelaa suomen maajoukkueessa. Pikku-Ville sanoi, että hän kuuluu TUL:oon. Tuon ottelun hävisimme kuitenkin reilusti maalein 1-5.
1948 TUL:n liittojoukkueeseen, joka pelasi Tukholmassa Ruotsin B-joukkuetta vastaan oli seurastamme mukana kolme pelaajaa: Pikku-Ville Kaukonen, Vilho Ropponen ja Einar Friman. Ottelu päättyi TUL:n niukkaan tappioon.
TUL:n liittojoukkueeseen Palloliiton maajoukkuetta vastaan valittiin seurastamme Pikku-Ville Kaukonen, Sven Pitkänen ja Einar Friman. Ottelu kuitenkin peruuntui sääolosuhteiden takia. Jalkapalloilussa oli menestys myös kohtalainen. Pelasimme Palloliiton Suomi-sarjassa ja myös TUL:n omassa jalkapallon cup- tai mestaruussarjassa. V. 1944 oli seuramme ottelu ensi kerran veikkauslistalla ottelussa Tampereen Kisa-Tovereita vastaan. Ottelun tuloksesta ei ole pöytäkirjassa mainintaa. Eräs tulevaisuudelle tärkeä muoto seuran nimen lyhennykseen siitä ottelusta kuitenkin tuli. Kun VTP antoi muitakin mahdollisuuksia arvioida seuran kotipaikkaa mm. Vaasan Työväen Palloilijat, seuramme nimilyhennykseksi sovittiin VarTP.
Pelimatkat olivat 1945-1948 erittäin pitkät. Palloliiton sarjoissa pelatessamme jouduimme matkustamaan Helsinki, Turku, Tampere, Kokkola, Pietarsaari, Pori, Vaasa, Kuopion ollessa kuitenkin suhteellisen lähellä. Samaa voi sanoa myös TUL:n omista sarjoista; matkat olivat aina pitkät.
Ensimmäisessä kansainvälisessä jalkapallo-ottelussa seuramme oli mukana kun kohtasimme heinäkuussa Varkaudessa kauppalan yhdistetyllä joukkueella kummikaupunkimme Sandviken AIK:n joukkueen Ruotsista.
Karsintaottelu WP-35:n kanssa oli päättynyt tasatulokseen 5-5 ja niinpä kauppalan joukkueeseen tuli puolet molempien seurojen pelaajia. VarTP:ta oli edustamassa ainakin seuraavat pelaajat: Einar Friman, joka toimi joukkueen kapteenina sekä Tauno Puustinen, Vilho Kantanen, Vilho Ropponen, Valtter Sirviö ja Arvi Koskelainen. Ottelu päättyi tappioomme.
V. 1947 oli jälleen jalkapalloilijoilla kansainvälinen ottelu. Varkauden tanskalainen kummikaupunki Nakskov kutsui Varkauden, kuten myös Sandvikenin ja Rjukanin jalkapallojoukkueet vieraakseen. Ottelumatka tehtiin heinäkuun alussa ja jälleen yhdistetyllä Varkauden joukkueella. VarTP:stä oli Ahti Luostarinen, Vilho Ropponen, Tauno Puustinen, Jaakko Tanninen, Eino Turunen, Arvi Koskelainen ja Einar Friman. Hävisimme tosin niukasti kaikki käymämme kolme ottelua. Matka oli kuitenkin loistava. Se oli useimmalle joukkueemme jäsenelle ensimmäinen ulkomaan matka, omaa loistoaan se sai, kun suureta puutteesta Suomesta siirryttiin ylenpalttisen runsaaseen tavara-Ruotsiin, jossa totesimme, että mitään puutetta ei todella Tanskassa ja nimenomaan Ruotsissa ollut.
Ystävällisyys Tanskassa oli meitä kohtaan aivan suurenmoista ja matkasta jäi varmaan kaikille mukana olijoilla mitä parhaimmat muistot.
1948 alkoi jalkapallojoukkueellemme alamäki, ja tappioita alkoi tulla. Hävisimme GBK:lle 0-3. Kokkolan PV:lle 0-5, Rosenlevin Urheilijoille 0-3 jne. 4.7.1948 hävisimme Kuopion Pallo-Seuralle 0-1 ja Pallo-Seura nousi silloin mestaruussarjaan. Kuopion Pallo-Tovereille hävisimme maalein 1-2.
Piirin jalkapallomestaruudet kuitenkin voitimme suvereenisesti koko 40-luvun aikana.
Junioritoiminta oli myös erittäin vilkasta sotien jälkeen. Talvella 1945 seuran juniorit olivat toisena TUL:n mestaruussarjassa häviten Helsingin Ponnistukselle maalein 7-2 Helsingissä.
V. 1947 juniorimme voittivat TUL:n jääpallomestaruuden.
V. 1949 juniorit valtasivat II sijan TUL:n jääpallomestaruudesta.
Piirimestaruuden voittivat juniorit ylivoimaiseen tapaan. Miesten ottelussa tuli yllätys. Seuran II-joukkue voitti piirin jääpallomestaruuden voitettuaan I-joukkueen 5-3.
2.2.1948 päätti seuran johtokunta ottaa jääkiekon seuran ohjelmaan. Kauppalalle lähetettiin anomus jääkiekkokaukalon rakentamiseksi. Esitys ei aiheuttanut toimenpiteitä kauppalan taholta.
20.3.1948 VarTp:n juniorit voittivat toistamiseen TUL:n jääpallomestaruuden. Vastassa oli Turun Pyrkivä. Ottelun tulos oli 5-4.
Jääpallomaaotteluehdokkaiden leirille valittiin Paavo Karhunen.
V: 1948 koki VarTP kolmen ansioituneen toverin menetyksen. 4.7. haudattiin Arvi Koskelainen. 23.9. kuoli seuran perustajajäsen ja monipuolinen urheilija ja seuratoimitsija Matti Tarvainen. 30.11.kuoli eräs parhaita palloilijoitamme Sulo Ruutiainen.
23.2. Erkki Laakkonen, jääpallojoukkueemme keskushyökkääjä, valittiin Suomen jääpallomaajoukkueeseen.
Apteekkari Oscar Jansson lahjoitti seurallemme 25.000 mk nuorten toiminnan tukemiseksi.
Seuran 10-vuotishistoriikin kirjoittajiksi valittiin viisi miestä. Luultavaksi historiikin kirjoittajien lukuisuuden vuoksi siitä ei tullut mitään.
V. 1949 samalla, kun seuran urheilullinen panos heikkeni, tuli esille myös hajaannusta seuran toiminnassa. Se heijastuu pitkälti jo v. 1948 liittokokousvalintoihin ja kokouksessa tapahtuneisiin erimielisyyksiin ja edelleen TUL:n Kuopion piirin piirikokouksen hajaantumiseen 1950 Kuopion Niiralassa. Kokousta ei saatu mitenkään päätösvaltaiseksi, kun kaikkia kokoukseen tulleita seuroja ei piiritoimikunta esittänyt täysivaltaisiksi edustajiksi kokouksessa. Kokous sitten hajaantuikin kahtia. Osa piti kokoustaan Niiralassa, mihin kokous oli kutsuttu. Osa siirtyi pitämään kokousta Seurahuoneelle, ja näin oli hajaannus tapahtunut. Se heijastui myös seuratoimintaa, ja niinpä sitten seurasta tai johtokunnasta erosikin useita hyvin ansiokkaita tovereita.
11.10.1950 Einar Friman kieltäytyi jatkossa seuran puheenjohtajuudesta ja puheenjohtajaksi valittiin Urho Rautee. Vuosikokous kutsui Einar Frimanin seuran kunniapuheenjohtajaksi.
23.10. Urho Rauteen tilalle seuran puheenjohtajaksi valittiin Sven Pitkänen. Rautee muutti pois Varkaudesta. Hajaannusta ilmeni myös piiritasolla, 21.12.1950 perustettiin Pieksämäellä TUL:n Savon Piiri. Työväen Urheiluliitto tunnusti vain Savon Piirin ja Kuopion piiri lakkautettiin. Seuran johtokunnan tietoon saatettiin, että 31.12.1950 oli seurassa 135 aikuista jäsentä.
Neljäkymmenluku oli urheilullisesti eräs VarTP:n voimakkaimmista. Menestystä oli jalkapallon ja nimenomaan jääpallon kohdalla, vaikka TUL:n mestaruutta ei miesjoukkueemme saanutkaan. Juniorit sitä vastoin hoitivat kaksi jääpallomestaruutta kotiin.
Parhaimpina pelaajina voitaneen tuoda esille edellä mainittujen lisäksi jääpalloilijoista Erkki Häkkinen, Evert Karjalainen, Matti Tarvainen, Eino Turunen, Unto Rautiainen, Esko Räisänen, Arvo ja Einari Hämäläinen, Väinö Kosunen, Jaakko Tanninen, Evert Hämäläinen ja Onni Oksman.
Jalkapalloilijoista mainittakoon lisäksi Viljo Hämäläinen, Jaakko Tanninen, Unto Rautiainen, Sulo Ruuskanen, Väinö Valkonen, Veikko (Pollu) Tuomainen, Tauno Turunen, Ahti Tirkkonen, Urho Rautee ja Vilho Kantanen, joka tosin oli seurassamme vain kaksi pelikautta.
Seuran jää- ja jalkapallovalmennuksesta vastasi Einar Friman, joka toimi myös joukkueitten kapteenina koko 40-luvun ajan.
Myös seuratoiminnassa kantoi suurimman taakan Einar Friman. Hänen toimikautensa johtokunnassa kesti vuodesta 1939 aina vuoteen 1952. Suurimman ajan hän toimi puheenjohtajan tehtävässä ja joskus joutui hoitamaan myös sihteerin vakanssia. Kotkan Tiutisista lähtöisin oleva Väinö Ehari tuli välittömästi seuratoimintaan mukaan tultuaan v. 1942 Varkauteen. Hänen panoksensa puheenjohtajana, sihteerinä ja rahastonhoitajana oli erittäin suuri. Mainittakoon vielä, että tuleva pitkäaikainen puheenjohtaja Yrjö Kiiskinen tuli ensi kerran VarTP:n johtokuntaan jo v. 1940.
Seuraavat henkilöt olivat jo neljäkymmenluvulla vahvasti seuran toiminnassa mukana: Vilho Kaukonen, Veikko Tarvainen, Esko Räisänen, Onni Oksman, Esko Kimmola, Eino Turunen, Veikko Sutinen, Sven Pitkänen, Unto Rautiainen. V. 1947 tuli kuvaan mukaan myös Tauno Puustinen johtokunnan sihteeriksi.
V. 1946 Liittojuhlaan osallistui VarTP:stä 40 miestä ja 20 poikaa. Toiminnasta mainittakoon vielä, että VarTP:llä oli Pallo-Kisa –niminen alaseura, joka pelasi jääpalloa TUL:n Suomi-sarjassa.
Urheiluseuratoiminnassa, kuten muissakin elämän muodoissa tapahtuu nousu- ja laskukausia. voimakkaan toiminnan vuosikymmenen 1940 jälkeen tuli seuran toiminnassa selvä laskukausi, joka jatkui aina 60-luvun alkuun saakka. Siihen oli syynä 40-50 –lukujen vaihteessa esille tulleet poliittiset linjavastakohdat, jotka heijastuivat urheilutoiminnan heikkenemisenä ja seuratoiminnan aktiivisuuden hiljenemisenä. Sven Pitkänen valittiin seuran puheenjohtajaksi ja sihteeriksi Onni Oksman.
Piirin hajaannuksella oli osuutensa seuratoiminnan kulkuun. Oli kaksi piiritoimikuntaa: Kuopio ja Savo.
1950-luvun toimintaa
Savon piirin piiritoimikuntaan oli valittu Einar Friman, ja 26.1.1951 VarTP päätti osallistua Savon Piirin toimintaan, jonka TUL oli hyväksynyt.
Kaupungin liikuntaneuvoja Veikko Tarvainen ei kuulunut seuran johtokuntaan, mutta hänen toimeliaisuuttaan käytti seura hyväkseen ja hänen tehtävänään oli mm. jää- ja jalkapallo-ottelujen järjesteleminen, juniorijoukkueiden huolto- ym. tehtäviä.
Eirar Friman valittiin seuramme ja piirin edustajan TUL:n liittokokoukseen ja liittokokouksessa hänet valittiin TUL:n liittoneuvoston jäseneksi.
V: 1952 jääpallojoukkueemme pystyi kohentumaan samoin kuin juniorijoukkueemme, ja näille molemmille tuli III tila TUL:n jääpallosarjassa. Muutoin toiminta oli vuoden aikana laimeaa. Jalkapallo-otteluista ei juuri voittoja herunut. Ehkä mainittavin tulos oli tasapeli WP-35:n kanssa 27.6. pelatussa ottelussa. Jääpalloilussa tuli vuoden lopulla tappio WP-35:lle 0-6 maalein, ja muutkin ystävyysottelut päättyivät tappioihin.
Vuosi 1953 oli urheilullisesti edelleen heikkoa. VarTP putosi jääpallon TUL:n Suomi-sarjaan ensi kerran koko seuran toiminta-aikana. Jalkapalloilussa otteluita oli vain piiritasolla, jossa menestys oli heikonpuoleista. tuli kuitenkin yksi komea voitto: VarTP:n suurin maalijuhla tähän saakka, tämä oli voitto Juankosken Pyrkivästä maalein 22-0 piirisarjassa.
Sven Pitkänen hoiteli edelleen puheenjohtajuutta, ja sihteerinä toimi Urho Laine. Johtokuntaan tuli nyt mukaan myös eräs seuran toimintaan pitkäaikaisemmin vaikuttaneita henkilöitä: Veijo Karvonen. Veikko Tarvainen hoiteli edelleen seuran asioita melko paljon johtokunnan ulkopuolelta.
Vuoden aikana Palloliitto ilmoitti vaativansa sen sarjatoiminnassa mukana olevien seurojen liittymistä Palloliiton jäseniksi. Einar Friman selosti Palloliiton esitystä VarTP:n jäsenistölle. VarTP hylkäsi esityksen.
V. 1954 seuratoiminta oli edelleen heikkoa. Johtokunnan kokouksiakin pidettiin vain noin kerran kuukaudessa keskimäärin. Jääpallossa menestys oli heikko: VarTP pelasi TUL:n Suomi-sarjassa. Seuran nuoria pelaajia siirtyi WP-35:een – jopa seuran sihteeri Olavi Toivonenkin. Veijo Karvonen aloitti sihteerin uransa VarTP:ssa 15.6.1954 ja sitä jatkui aina 70-luvulle saakka.
V. 1955 tuli Pitkänen puheenjohtajaksi ja Karvonen sihteeriksi. VarTP pelasi edelleen TUL:n Suomi-sarjassa jääpalloa nousten mestaruussarjaan. A-juniorit voittivat piirin mestaruuden.
26.1. tehtiin merkittävä päätös: päätettiin mennä mukaan neuvotteluihin maapohjahallin rakentamiseksi Varkauteen. Tarkoituksena oli perustaa säätiö.
Jalkapallossa oltiin mukana piirisarjassa. Kaikkien aikojen voitto saavutettiin lyömällä Keiteleen Kunto maalein 25-0.
TUL:n palloseurat liittyivät palloliittoon
V. 1955 kesällä pidetyssä liittokokouksessa tehtiin kenttäväkeä hätkähdyttävä päätös. TUL lopetti jää- ja jalkapalloilun ohjelmastaan 1.1.1956 lukien ja liitti seurat jää- ja jalkapalloilun osalta kokonaan yhteisistä Palloliiton sarjoista. Valtakunnan urheiluliiton perustaminen, jossa TUL olisi mukana – tai tehty ratkaisu. Einar Friman valittiin TUL:n liittoneuvoston puheenjohtajaksi.
V. 1956 toimi Pitkänen puheenjohtajana ja Karvonen sihteerinä. Maapohjahalliasian eteenpäin viemiseksi perustettiin säätiö, johon VarTP oli halukas tulemaan mukaan. Yrjö Kiiskinen tuli jälleen toimintaan mukaan, nyt varapuheenjohtajaksi. VarTP liittyi mukaan Palloliiton jääpallosarjaan, sen Suomi-sarjan III-lohkoon. Ottelut alkoivat jälleen sujua paremmin.
3.9. pidettiin seuran yleinen kokous, jossa pohdittiin syitä seuratoiminnan heikkouteen. Todettiin, että johtokunnassa luetaan vain TUL:n ja piirin kirjeet ja merkitään tiedoksi: ei toimenpiteitä. Merkintä 26.11. pöytäkirjasta: päätettiin antaa seuran vapaakortteja mm. johtaja Niilo Haloselle, apt. Oscar Janssonille ja kolmelle Konepajan maalarille.
V. 1957 alkoi Yrjö Kiiskisen pitkä puheenjohtajan ura. Karvonen toimi edelleen sihteerinä ja Veikko Karhusen jo lähes 10 vuotta jatkunut rahastonhoitajan ura jatkui.
Seuran jääpallojoukkue pelasi kohtalaisella menestyksellä yhteisessä Palloliiton Suomi-sarjassa. Nousumahdollisuutta mestaruussarjaan ei kuitenkaan ollut. Piirimestaruus kuitenkin tuli.
V. 1957 edustajaksi SPL:n Kuopion piirin kokoukseen valittiin Yrjö Kiiskinen. Leo Kosunen valmensi nyt jalkapalloilijoita ja joukkue nousikin aluesarjasta maakuntasarjaan. Syksyllä käytiin kansainvälinen jalkapallo-ottelu; vastustajana Avangard-seura Leningradista. Ottelu pelattiin 12.10.1957 ja hävittiin maalein 1-11.
Tauno Puustinen aloitti uudelleen jalkapallon pelaamisen, mutta jalan katkeaminen päätti hänen palloilu-uransa.
V. 1958 seura jatkoi entisillä virkailijoilla toiminnan jo hieman piristyessä. Jääpallosarjassa joukkueemme kesti vaivattomasti, mutta nousumahdollisuuksia ei ollut.
Kansainvälinen jääpallo-ottelu pelattiin maaliskuun 3.päivänä Moskovan Dynamoa vastaan Varkaudessa. Tappio tuli maalein 5-11. Kesän jalkapallo-ottelut menivät myös heikonlaisesti, mutta maakuntasarjapaikka pidettiin.
Jääkiekon ottamisesta toimintaan käytiin Einar Frimanin aloitteesta neuvotteluja, mutta siihen suhtauduttiin kuitenkin kielteisesti. Elokuussa kokoontui joukko jääkiekon harrastajia jääkiekkoseuran perustavaan kokoukseen. Kokouksen oli kutsunut koolla Einar Friman neuvoteltuaan asiasta VarTP:n johdon kanssa. Erillinen jääkiekkoseura päätettiin perustaa ja sen nimeksi valittiin Kiekko-Salamat ry, Varkaus. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Einar Friman ja sihteeriksi Kalevi Rasimäki.
V. 1959 toimi puheenjohtajana Yrjö Kiiskinen, sihteerinä Veijo Karvonen ja rahastonhoitajaksi tuli jälleen Esko Räisänen. Tauno Puustinen otti jalkapallojoukkueen huoltajan tehtävät. Seuran toiminta pyöri edelleen jää- ja jalkapallojoukkueitten ympärillä, eikä mitään mainittavaa vuoden aikana tapahtunut. Sarjapaikat säilyivät, mutta ylöspäin nousua ei tapahtunut.
Tämän kymmenvuotiskauden urheilulliset saavutukset eivät olleet mitenkään suuria. Tärkeintä oli kuitenkin, että hajaannus, minkä seura koko 40-50 –lukujen vaihteessa ja jota jatkui useita vuosia 50-luvun alkupuolella, voitiin katsoa ohitetun.
Kuitenkin mm. jääpallojoukkueemme esiintyi näinä vuosina usein edukseen ja yleisön kannatus seuran otteluita kohtaan oli edelleen tyydyttävän suuri.
Parhaitten pelaajien nimeäminen on aina vaikea tehtävä, mutta eräitä pelaajia voi silti vetää esiin: Tanninen Jaakko, Lehtoranta Pentti, Autio Erkki, Laitinen Erkki, Karhunen Paavo, Soininen Vesa ja Matti, Kauhanen Risto, Tuomala Eero ja Väisänen Ilmari.
Seuratoiminnan keskeisiä henkilöitä olivat 50-luvun alkupuolella Sven Pitkänen, Onni Oksman, Unto Rautiainen, Jaakko Tanninen, Veikko Karhunen, Esko Räisänen, Erkki Laitinen, Paavo Karhunen ja Veikko Tarvainen liikuntaneuvojana osallistui lähes kaikkiin johtokunnan kokouksiin. Vuosikymmenen loppupuolella olivat esillä voimakkaimmin Yrjö Kiiskinen, Veijo Karvonen, Veikko Karhunen, Esko Räisänen. Joukkueitten valmentajina toimivat Martti Ruutiainen, jääpallossa v. 1957-58 ja Hugo Juutilainen, joka huolsi saman aikaan junioreita. VarTP:n kolmas vuosikymmen 1960-70 oli voimakkaan toiminnan ja tulosten aikaa. Seuratoiminta oli vakaata ja kaikki 50-luvun seuratoiminnan ristiriidat olivat painuneet jo unhon yöhön. Seuran puheenjohtajana oli koko kymmenvuotiskauden Yrjö Kiiskinen, lukuun ottamatta v. 1966, jolloin hän vakavan sairauden takia vetäytyi pois toiminnasta kokonaan. Tällöin puheenjohtajuutta hoiteli Esko Kimmola.
Samoin sihteerin tointa hoiti lähes koko kymmenkauden Veijo Karvonen. Rahastonhoitajan tehtävässä oli useita miehiä: Esko Räisänen, Veikko Niemola, V. Kirilin ja välillä tointa hoitelivat Yrjö Kiiskinen ja Veijo Karvonenkin.
Urheilullinen toiminta oli yhä enemmän painotettu toimimaan jaostopohjaisena ja uutena lajina seuraan oli otettu jääkiekko. Kiekko-Salamat oli menettänyt vuosina 1960, 1961 ja 1962 noin kolmisenkymmentä pelaajaansa Varkauden Urheilijoille, joka seura oli myös ottanut kiekkoilun ohjelmaansa ja helpoin tie saada vahva edustusjoukkue oli kalastaa pelaajat naapuriseurasta Kiekko-Salamista. Niinpä Kiekko-Salamat käytti peleissään mukana VarTP:n jääpalloilijoita seurojen yhteisen sopimuksen mukaisesti. Tämä kuitenkin aiheutti jatkuvia protesteja ja sen johdosta Kiekko-Salamat ja VarTP:n johto sopivat, että VarTP ottaa kiekkoilun ohjelmaansa ja Kiekko-Salamat lopettaa toimintansa sekä luovuttaa koko omaisuutensa VarTP:lle.
Näin VarTP aloitti kiekkoilun ja ensimmäinen ottelu sillä oli Savonlinnassa SaPKoa vastaan 13.1.1963. Jääpalloilussa seuralla oli vahva joukkue heti 60-luvun alusta alkaen. Pelitaitoa ja voimaa joukkueella oli; sitä osoittaa mm. talvella 1962 piirisarjassa kaksi kertaa voitto WP-35:stä ja piirin mestaruus.
Kuitenkin nousu mestaruussarjaan siirtyi aina vuoteen 1965 ja v. 1966 seuran joukkue pelasi jääpallon mestaruussarjassa. Tauno Puustinen toimi joukkueen valmentajana ja joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat: Eero Tuomaala, Pekka Nevalainen, Antero Halttunen, Vesa Soininen, Matti Soininen, Valto Immonen, Esko Rissanen, Tauno Partanen, Matti Soininen, Valto Immonen, Esko Rissanen, Tauno Partanen, Reijo Kinnunen, Mauno Vänttinen, Seppo Halttunen, Veikko Koski, Antti Torvinen ja Reijo Hentunen.
Joukkueemme koki mestaruussarjassa useita yhden maalin tappioita ja oli muutenkin huono-onninen ja putoaminen Suomi-sarjaan v. 1967 oli tosiasia.
Jääkiekko alkoi kiinnostaa myös jääpalloilijoita yhä enemmän ja siirtymistä jääkiekon pariin alkoi näkyä. vuosikymmenen loppuvuosina joukkueemme kuitenkin pelasi Suomi-sarjatasolla hyvin vakuuttavasti. Seuramme pelaajia oli myös maajoukkuetasolla.
Miesten b-maajoukkueessa esiintyi Antti Torvinen. Nuorten maajoukkueessa oli mukana Antero Halttunen v. 1966 kahdessa ottelussa. Reijo Hentunen oli mukana vv. 1966-1968 yhteensä seitsemässä ottelussa. Seppo Tarvainen oli mukana vv. 1967-68 yhteensä viidessä maaottelussa. Samoin Jukka Savikkomaa vv. 1967-68 viidessä maaottelussa. Seppo Laakkonen oli niinikään mukana VarTP:tä edustaessaan vv. 1964-65 useassa maaottelussa. Laakkosen maaottelusarja jatkui sitten aina 70-luvulle saakka.
Esko Kimmola hoiteli isällisesti nuorten jääpallojoukkuettamme 60-luvulla, ja joukkue saavuttikin piirin mestaruuksien lisäksi mm. 1966 Suomen mestaruussarjan hopeamitalit. Nuorten Suomen mestaruus tuli joukkueellemme vv. 1967 ja 1968. Lisäksi nuorten jääpallon suomen tekniikkamestaruus tuli Jukka Savikkomaalle ja maaliinammunnan Suomen mestaruus Seppo Majurille vuonna 1966.
Jääkiekko valtasi jatkuvasti alaa. Yhteistoimintasopimukset olivat kuitenkin toiminnan jatkuvuuden haittana. Milloin oli yhteistoiminta poikki, ja pelattiin vain TUL:n omassa sarjassa, milloin taas yhteistoiminta palasi ja joukkue pelasi myös yhteisessä sarjassa. Jääkiekkotoiminta perustui kaikkein eniten jaostopohjaiseen toimintaan ja se sai huolehtia otteluistaan lähes itsenäisesti.
Suurimman taakan sai jääkiekkoilun osalta kantaa Heikki Friman, joka oli samaan aikaan jaoston puheenjohtajana, rahastonhoitajana ja voipa sano, että lähes lipunmyyntihommiin hänet puuhat veti.
Valtakunnallinen urheilusopimus solmittiin
V. 1966 asti toiminta erilaisten sopimusten ja ei-sopimusten kanssa pyöriessä oli sekavaa. TUL:n ja SVUL:n kesken, johon jääkiekkoliittokin kuului, solmittiin v. 1966 yhteistyösopimus, joka koski kaikkia urheilun aloja. V. 1966-67 jääkiekkosarjatkin saatiin jälleen käyntiin: TUL:n seurat saivat aloittaa sarjapelinsä kaikkein alhaisimmista sarjoista: piirisarjasta. Näin kävi myös VarTP:n. Sieltä se kipuaminen kohti kovempia sarjoja sitten alkoi. TUL:n omia piiri- ja liittosarjoja pelattiin edelleen. Tuon sekavan ja urheilullisesti epävarman toiminnan aika jääkiekkoilun osalta loppui v. 1967.
Ja niinpä VarTP:n joukkue palasi jo v. 1967 maakuntasarjaan, ja kaudella 68-69 se pelasi jo siellä. Olipa jo melko selviä nousumahdollisuuksia, mutta v. 1969 maakuntasarjan voitto kaatui protestiin ja niin nousuhaave jäi seuraavalle vuosikymmenelle. Jääkiekkojaoston puheenjohtajana toimi Heikki Friman vuodesta 1962 alkaen.
Muista jaoston jäsenistä on syytä mainita Jorma Bruun, joka aktiivikautensa jätettyään siirtyi joukkueemme valmentajaksi sekä Pekka Friman, Veli Luukkonen, Tapani Koponen ja Mauri Kurki. Parhaista pelaajista edellisten lisäksi mainittakoon mainio maalivahtimme Eero Pelkonen ja edelleen Matti Tarvainen, Reijo Hentunen, Seppo Tarvainen, Antero, Seppo ja Jussi Halttunen, Mauno Vänttinen.
Kansainvälistä kosketustakin oli v. 1961 TUL:n liittojoukkueessa, joka pelasi Neuvostoliiton ammatillisen urheiluliiton liittojoukkuetta vastaan Kuopiossa, oli mukana Heikki Friman. Ottelu päättyi Neuvostoliiton joukkueen voittoon maalein 15-2.
V. 1962 Neuvostoliittoon matkustavaan jääkiekkojoukkueeseen oli valittu seurastamme Pekka Friman. Einar Friman toimi johtajana TUL:n jääkiekkojoukkueessa, joka pelasi Neuvostoliitossa kolme ottelua v. 1965.
Jalkapallon nousu- ja laskukaudet
Jalkapallossa VarTP:n joukkue jatkoi hissiliikettä. V. 1960 seuran joukkue pelasi piirisarjassa, mutta nousi v. 1961 maakuntasarjaan ja menestys oli kohtalaisen hyvä. Sarjapaikka säilytettiin ja Suomen Cup-sarjassa mestaruussarjajoukkue Kuopion Pallo-Toverit voitti toisella kierroksella VarTP:n jatkoajan jälkeen vain maalein 4-2.
Jalkapalloilijoita valmensi – kuten edellä on jo mainittu – Tauno Puustinen ja juniorijoukkuetta Esko Kimmola.
V. 1962 hyvä kausi jatkui ja joukkueemme sijoittui aivan sarjan kärkipäähän, mutta nousu jäi hiukkasta vaille.
V. 1963 joukkue menetti eräitä pelaajiaan, ja henkinen kantti alkoi pettää. Seurauksena oli putoaminen piirisarjaan, jossa pelailtiin edelleen seuraavat kaksi vuotta. V. 1966 noustiin jälleen ylös, sitten potkittiinkin vuosikymmenen loppuvuodet.
Vaikka nousu piiri- ja maakuntasarjoista näytti niin kovin vaikealta ei sen annettu enemmän vaikuttaa peli-iloon, ja huomisesta toivottiin parempaa, mikä sitten seuraavalla kymmenvuotiskaudella olikin totta.
Parhaina pelaajina 60-luvulla mainittakoon Reijo (Remu) Kinnunen, Reino Lind, Eelis Ropponen, Tauno Partanen, Tauno Laitinen, Mauno Kilpeläinen ja Mauno Vänttinen.
Kokonaisuutena katsottuna seuran toiminta oli hyvin vilkasta. Otteluita oli eri aloilla erittäin runsaasti ja myös menestys nimenomaan jääpalloilijain kohdalla niin miesjoukkueen kuin myös juniorijoukkueen kohdalla oli hyvä. Suomen Palloliiton Kuopion piirin hallitukseen kuului Yrjö Kiiskinen vv. 1960-64 ja Esko Kimmola vv. 1965-67. TUL:n Liittoneuvoston ja TUL:n Savon Piirin puheenjohtajana toimi edelleen Einar Friman.
1970-luvulla seuramme toiminta laajeni ja voimistui edelleen. Seuran johdossa tapahtui kymmenvuotiskaudeksi suhteellisen vähän muutoksia. Yrjö Kiiskinen toimi edelleen puheenjohtajana aina vuoden 1976 loppuun saakka.
1977 valittiin puheenjohtajaksi Veijo Karvonen ja samassa vuosikokouksessa 12.2.1977 valittiin Yrjö Kiiskinen VarTP:n kunniapuheenjohtajaksi. Veijo Karvonen hoitelee puheenjohtajan tehtäviä edelleen. Sihteerin tehtävissä v. 1970 aloitti Mauno Koljonen ja v. 1972 tehtävä siirtyi Teuvo Kääriäiselle, joka hoiti sitä vuoden 1975 loppuun, jolloin alkoi Mauno Kilpeläisen sihteerin ura, joka jatkuu edelleen.
Rahastonhoitajana toimi Veijo Karvonen siksi, kunnes hänet valittiin puheenjohtajaksi, minkä jälkeen vuodeksi tehtävään valittiin Tuula Karvonen ja sen jälkeen Heikki Friman. Johtokunnan jäsenistä voitaneen mainita eräitä paljon mukana olleita henkilöitä: Jorma Bruun, Heikki Friman, Matti Tarvainen, Mauno Kilpeläinen, Pekka Friman, Reijo Hentunen, Tauno Väisänen, Mauno Vänttinen ja Unto Voutilainen.
Seuraa edustivat 70-luvulla TUL:n Savon Piirin kokouksissa mm. Yrjö Kiiskinen, Veijo Karvonen, Pekka Friman, Reijo Hentunen ja Esko Naumanen sekä SPL:n Kuopion piirin kokouksissa mm. Esko Kimmola, Mauno Kilpeläinen, Osmo Boman ja Kari-Pekka Kinnunen.
Einar Friman oli edelleen TUL:n liittoneuvostossa sekä TUL:n Savon piirin puheenjohtaja. Heikki ja Pekka Friman olivat TUL:n jääkiekkojaostossa – Heikki vuosina 1971-75 ja Pekka 1975 – ja edelleen.
Jaoston toiminta itsenäistyi edelleen ja jääkiekkojaoston puheenjohtajana toimi edelleen Heikki Friman aina v. 1973 saakka. V. 1974 jaostoa veti Jorma Bruun ja vuodesta 1975 alkaen ja edelleen Pekka Friman.
Jääpallojaoston puheenjohtajana toimi v. 1970 Esko Kimmola, mutta sen jälkeen ei asiakirjoista löydy jääpallojaoston merkintöjä. Jääkiekon alkaessa voimistua päättikin seuran yleinen kokous v. 1973 lopettaa jääpalloilun seuran ohjelmasta, koska kiinnostus peliin alkoi herpaantua niin pelaajilta kuin yleisöltäkin. Jalkapallojaosto toimi aktiivisesti. Sen puheenjohtajina toimivat vv. 1970-1973 Mauno Kilpeläinen ja sen jälkeen v. 1974 alkaen Esko Kimmola ja v. 1976 Mauno Vänttinen ja edelleen.
Jääkiekosta tuli seitsemänkymmenluvulla VarTP:n näkyvin ja tuloksiltaan parhain urheilumuoto.
Jo vuonna 1970 VarTP saavutti TUL:n jääkiekon mestaruuscupsarjassa toisen tilan ja hopeamitalit. Sama tilanne ja tulos saavutettiin v. 1973. V. 1977 tuli TUL:n jääkiekkomestaruus.
VarTP pelasi 1970-luvun alussa jääkiekkoliiton maakuntasarjassa. Nousu ylempiin sarjoihin kangerteli kovasti. Vaikka pelillisesti otteluja voitettiin, niin yllättävät, jopa uusin perustein tehdyt protestit pudottivat joukkueen nousumahdollisuudet. Kuitenkaan tästä ei lannistuttu ja vihdoin v. 1973 seuran jääkiekkojoukkue nousi II-divisioonaan.
Toisen divisioonan ottelut ovat kulkeneet yleensä hyvin ja VarTP on ollut v. 1974 alkaen eräs II-divisioonan vahvimpia joukkueita. V. 1978 joukkue sitten voittikin perussarjan ja pääsi I-divisioonan karsintoihin. Karsintasarjassa joukkue pelasi erinomaisesti ja I-divisioonan paikka jäi
vain yhden maalin taakse. Sarjasta nousi Turun Kiekko –67, ja VarTP ja Kouvolan Kiekko joutuivat uusintaotteluun, jonka VarTP hävisi maalein 1-3.
Uusi yritys I-divisioonan paikasta kariutui tänäkin vuonna – nyt vain yhden maalin tappioon.
Kaikkiaan neljä pelaajaa on seurastamme valittu TUL:n parhaaksi kiekkoilijaksi: Reijo Hentunen v. 1972, Timo Tuomainen v. 1974, Markku Natunen v. 1976 ja Vesa Rytkönen v. 1977.
Kansainvälisissä otteluissa ovat seurastamme olleet mukana v. 1970 Puolassa TUL:n liittojoukkueessa seuraavat: joukkueen huoltajana Heikki Friman ja pelaajina Reijo Hentunen, Seppo Vainio, Seppo ja Matti Tarvainen ja Ari Skinnari. Joukkue pelasi Puolassa kaikkiaan kolme ottelua. Puolan maajoukkueelle tuli häviö maalein 2-5. Puolan mestarijoukkueelle Podhalenille samoin kolmen maalin tappio ja Lodzin, Puolan mestaruussarjajoukkueelle tappio maalein 2-3.
V. 1972 Varkauden kaupunkijoukkue vieraili Petroskoissa ja pelasi siellä kolme ottelua. Ensimmäinen ottelu 3.3. päättyi Varkauden voittoon reilusti 7-2. Toinenkin ottelu voitettiin, mutta kolmanteen otteluun tuli mukaan pelaajia aina Leningradia myöten, ja sen hävisimme maalein 9-8.
TUL:n nuorten jääkiekkojoukkueeseen oli seurastamme valittu Jukka Reijonen, joka kunniakkaasti puolusti siinä Varkauden kiekkomainetta. Parhaitten pelaajien listaa on aina kovin vaikea mainita. Kuitenkin edellä olevien lisäksi on mainittava seuraavat pelaajat: Turunen Seppo, Tuomainen Mauri, Harinen Vesa, Immonen Ari ja Pertti, Laakkonen Seppo ja Harri, Lankinen Harri, Soininen Jari ja Halttunen Juha, vain eräitä mainitakseni.
Joukkueen valmentajina ovat toimineet Jorma Bruun, Heikki Peräkylä, Matti Tarvainen ja Seppo Turunen.
VarTP on todennut aina tärkeänä sen seikan, että ilman voimakasta junioritoimintaa ei pitkäjänteistä voimakasta urheilutoimintaa ole. Siksi vuosien mittaan on junioritasolla tehty työtä voimakkaasti. Jääkiekkoilussa on kuitenkin ollut poikkeus. Junioritoiminta ei ole seitsemänkymmenluvun alkupuolella ollut kovinkaan suurta. Ilmeisesti siihen on ollut myös olosuhteilla syynsä. V. 1974 on kuitenkin juniorityö aivan ratkaisevasti muuttunut. Seuralla on innokkaita juniorivalmentajia, jotka ovat nyt jo vuosikausia valmentaneet joukkueitaan. Heistä on esille vedettävä mm. seuraavat: Reijo Kohvakka, Helge Puustinen, Heikki Koponen, Olli Friman ja Pekka Päivärinta.
He ovat vuorollaan aloittaneet aivan pienistä E- ja F-junioreista ja vieneet heidät D-, C- ja B-junioreihin saakka. A-juniorien vuoro tulee jo luultavasti tulevana vuonna joukkueen toimintaan mukaan.
Jalkapalloilussa on välillä näyttäytynyt mahdollisuuksia kovinkin valoisaan tulevaisuuteen, mutta mitään läpimurtoa ei vanhoista asetelmista ole vielä näkyvissä.
V. 1970 nousi jalkapallojoukkue piirisarjasta ja v. 1971 tapahtui nousu III-divisioonaan ja jälleen seuraavana vuonna oli putoaminen osana. Merkillistä pelailua, kun seura pelasi vv. 1973-76 IV-divisioonassa, mutta Suomen cup-ottelussa jälleen v. 1974 Mikkelin Palloilijain mestaruussarjajoukkue kykeni lyömään VarTP:n vain jatkoajan viime sekunneilla maalein 2-1.
Vuonna 1976 seura nousi III-divisioonaan taas kerran, mutta nyt sikäli pysyvästi, että sarjapaikka siinä on edelleen säilytetty. Parhaina pelaajina 70-luvulla mainittakoon Reijo Hentunen, Seppo Tarvainen, Aimo Rautiainen, Hannu Lehvonen, Keijo Samiselkä, Pertti Kotilainen ja Mauno Vänttinen. Valmentajana on toiminut Unto Koskinen.
Myös jalkapalloilussa on juniorityön tärkeys ymmärretty ja siihen on alettu kiinnittää yhä suurempaa huomiota.
Seuralla on myös tyttöjen jalkapallojoukkue ja sen menestys on ollut huomattava. Kamppailut Suomen naisten jalkapalloilun mestaruussarjaan pääsystä ovat olleet erittäin hyviä ja mestaruussarjatoiveiden toivotaankin toteutuvan jo kuluvan vuoden aikana. Huomiota vaille ei voi myöskään jättää sitä, että naisjoukkueella on myös omat juniorinsa ns. ”Pikku-Mimmit” –joukkue. Niin, että perästä kuuluu. Isoja ja pieniä tyttöjä valmentaa Reijo Kohvakka.
VarTP:n toiminnan voimistamisen on tehnyt mahdolliseksi ns. ”Bingotoiminta”. Ilman bingon tuottamaa taloudellista tukea olisi toiminta paljon, paljon vaisumpaa.
Bingotoiminta alkoi jo v. 1968 Ravintola Laivalinnan kabinetissa, Virran Pirtissä ja Panama-Baarissa, siirtyi siitä Tori Torpalle, ja ensimmäinen ns. konebingo avattiin Kauppakatu 54:ssä 4.11.1971. Tällöin Bingotoiminta oli varsinaisesti Varkauden Seudun TUL:oon kuuluvien seurojen Tuki Ry:n hallinnassa ja siihen kuului Varkaudessa olevat seurat Tarmo, Työväen Palloilijat ja Kuvansin Kuohu. Esko Naumanen oli palkattu bingon hoitajaksi 1.11.1971 lukien.
VarTP vuokrasi Kauppakatu 40:stä huoneiston ja avasi siinä uuden konebingon 30.9.1973. Lienee paikallaan seuran historiikissa tuoda esille bingotoiminnan alku, koska se on ollut niinkin merkittävä tekijä seuran toiminnan tukijana. Suurin ansio bingotoiminnan käynnistämisestä lankeaa Yrjö Kiiskiselle unohtamatta Jorma Bruunia ym.
Vielä lienee historian kannalta paikallaan tuoda esille ensimmäinen vahva aloite jäähallin rakentamiseksi Varkauteen. Sen teki VarTP esittäessään valmiin suunnitelman jäähallista, sen rakennuspaikasta ja rakennustavasta. Suunnitelma oli valmistunut 30.11.1973. Se oli tehnyt arkkitehtitoimisto Pakkala-Mykrä Varkaudesta ja lujuuslaskelmat oli tehnyt Betonielementti Oy Helsinki/DI Mauno Kautto Varkaus. Paikka oli Vattuvuoren louhos.
Aloite ei kuitenkaan saanut kaupungin virkamiesten suosiota ja se hylättiin. VarTP uhrasi hallihankkeeseen huomattavan summan rahaa. Kaupungilta ei saatu edes vastausta maa-alueen vuokrahankealoitteeseen.
Urheiluseuran toiminnasta, kuten niin monesta muustakin asiasta, missä muistellaan menneitä, saa irti hyvin monenlaista ja enemmän tai vähemmän. Tärkeintä on kuitenkin tiukasti tukeutua historiallisiin tosiasioihin tekipä työn laveammin tai suppeammin.
Suurin työ onkin aina tällaisen tehtävän kohdalla usein hyvin laaja materiaali, josta asioiden poimiminen niin, että tärkeimmät tapahtumat tulisivat esille, on suppeassa mielessä vaikeaa. Toiseksi asettavat vaikeuksia taas sellaiset seikat, jos tapahtumia, joiden tiedetään tapahtuneen ja jotka olisivat tärkeitä tuoda esille ja siten säilyttää; ei ole kirjattu pöytäkirjaan vaan koko pöytäkirjakonsepti on hukkunut.
Tämänkaltaisiakin asioita tulee kirjoittajan eteen. Lisäksi jos pöytäkirjoissa ei ole tarkkaa merkintää, saattaa joku tuntea tulleensa sivuutetuksi vaikka omasta mielestään olisi ollut ansiollinen tulemaan historiikissa esille.
Kun kirjoittaja kuitenkin aina yrittää parhaansa ja pyrkii asialliseen totuuteen asioiden käsittelyssä, niin voi vain toivoa, että niitä vaikeuksia, mitä tällainen työ asettaa, voidaan lukijain osalta ymmärtää. Toivon voivani jättää tällä historiikilla jälkipolville katsauksen pienen läpileikkauksen muodossa siitä, miten ja milloin VarTP on syntynyt, kasvanut ja elänyt neljä vuosikymmentä.
Teksti: Einar Friman