Naisten urheilutoiminta

”Taapäin taivuttaen tuot' yhä heitteli toinen
tummia pilviä kohti, ja maast' ylös hyppäsi toinen
ottaen, ennenkuin jalat maas' oli taas, kopin oivan.
Hetken hyppelivät noin palloa heittäen he, nopsan
vuoroja vaihdelleen; rivi sulhoja nuoria seisoi
piirissä tahtia paukuttaen; oli suur' ilon pauhu.”
                                                                                     (Homeron Odysseia-runoelmissa)

                      Warkauden Tehtaan Voimistelu- ja Urheiluseuran jäsenkokous valitsi 6. 10. 1908 iltamia varten seuralle huvitoimikunnan, johon tuli jäseniksi 8 herraa ja 9 neitiä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun naisia valittiin seuran johtoon. Naisjäseniä oli seuraan liittynyt saman vuoden aikana, mutta naisten urheilutoiminta pääsi alkamaan vasta v. 1909 keväällä. Naisten voimisteluharjoituksia johti Erik Laitinen apunaan neiti Hilja Nissinen. Seuran johtokuntaan valittiin naisjäseneksi Hilja Nissinen. Naisvoimistelijat esiintyivät jo 11. 7. Pitkälänniemellä kesäjuhlassa. Yhteistoiminta naisten ja miesten välillä tiivistyi vuoden aikana, sillä 5-vuotisiltamassa oli näytelmä ja naiset hoitivat ravintolan. Iltama pidettiin uudenvuodenpäivänä 1910 ja sen ohjelmassa oli mm. naisten voimistelua, näytelmä ”Spiritistinen istunto” ja lausuntaa.
                      23. 1. 1910 valittiin naisten voimistelua ohjaamaan herra William Holopainen, varaohjaajaksi neiti Hilja Nissinen. Seura sai myöskin ensimmäisen naissihteerin, sillä neiti Hilja Nissinen valittiin sihteerin tehtäviin. 20. 2. pidetyissä hiihtokilpailuissa oli myöskin naisten sarja, jossa palkintoina jaettiin 5 hopeamitalia. Ensimmäinen oli 3 mk arvoinen ja sitä seuraavat aina 50 p halvemmat edellistä. Naisia osallistui kilpailuun 5.


                      Seuraavat 9 vuotta toimi seurassa sihteerinä nainen ja naiset osallistuivat innolla mm. iltamien ja ravintolan järjestelyihin eikä urheilutoimintakaan jäänyt miesten toiminnan varjoon.
                      Naisten voimistelun ohjaus siirtyi naisten käsiin v. 1912 jolloin seuran sihteeri Fanny Kuhlman (Härkönen) valittiin myöskin ohjaajaksi. Yleisurheiluun tutustuivat naiset samana kesänä, sillä 15. 10. oli 10-ottelun yhteydessä 100 m juoksu ja visapallonheitto naisille. Vuonna 1913 ohjasi naisia Salomon Kauppinen komentamalla mm. ”rei-laan”. Harrastus oli hyvä. Voimistelupuku alkuvuosina oli sininen merimiespukua muistuttava valkoisin kauluksin ja helmikoristein. Varsikengät olivat voimistelukenkinä. Harjoituspaikkana käytettiin varsiluudalla lakaistua seuratalon koulusalia. Muutamat käyttivät tilaisuutta hyväkseen tervatakseen kengänpohjat tervaisesta lattiasta, mutta paljasjalkaisten voimistelijoiden ohjelmaan harjoituksen jälkeen kuului jalkapohjien puhtaaksi kaapiminen. Penkkejä käytettiin voimistelutelineinä ja penkkien kuluneista reunoista sai helposti tikkuja nahkaansa.


                      V. 1915 järjesti Elo piirikunnalliset yleisurheilukilpailut, joiden ohjelmassa oli naisten 4x100 m viesti. Naisten nopein juoksija oli tähän aikaan Bertta Välsänen.
                      Vuoden 1914 kohokohdaksi naisten toiminnassa muodostuivat 15. 2. Elon järjestämät Tehtaan Hiihdot. Naisilla oli matka 4 km ja palkintoina jaettiin: I palk. hiihtokengät, II palk. luistimet sekä III, IV ja V palkintoina Matti Karttusen kirjakaupasta ostettua pientä kamaa. Varat palkintoihin hankittiin yleisellä keräyksellä.

                      Naisten voimistelussa oli yhtenä lajina näinä vuosina aina vuoteen 1916 saakka sauvavoimistelua. Vuonna 1917 lähetti tehdas Varalan naisvoimistelukurssille neiti Laura Väisäsen. Hän sai kurssilla uusia viitteitä ja antoi näytetunnin myöhemmin iltamassa. Seuraavana vuonna alkoi lottatyö ripeästi ja se vei parhaat voimat urheilutoiminnasta.


                      Naisten urheilutoiminta oli pysähdyksissä vouteen 1922, jolloin Elo sai ohjaajaksi juuri yhteiskouluun saapuneen innostuneen voimistelun opettajan Toini Vainion (Walthén). Seuraavina vuosina oli hiljaista harjoittelutoimintaa. Vuonna 1926 oli hiihtojen ohjelmassa jälleen naisten sarja. Parhaat hiihtäjättäret olivat Aino Ryhänen (Karvinen) ja Eva Tapio (Rossi). Seuraavan talven aikana voimisteluharrastus kohosi huomattavasti ja Elo siirtyi SNLL:n jäseneksi. Naisvoimistelijoilla oli 4–6. 6. valtakunnallinen voimistelujuhla Jyväskylässä ja siellä kävi seuran joukkue mukana. Naiset järjestivät myöskin omat iltamansa. Vuoden 1929 alussa, tammikuun 22 päivänä, perustettiin tänne Varkauden Naisvoimistelijat, johon vasta perustetun Warkauden Urheilijain koko naisjäsenistö liittyi. VNV on siitä lähtien vastannut pääosaltaan paikkakunnan SVUL:m naisten voimisteluharrastuksen säilymisestä., mutta vuosina 1932–34 kuului seuraan myöskin pesäpalloa. Kun VNV perustettiin lahjoitti WU:n yhteinen kokous 25. 1. 1929 uudelle seuralle 12 kpl naisten voimistelupukuja, 6 paria voimistelukenkiä ja yhden ”potkupallon”. Naisjäseniä päätettiin kuitenkin edelleenkin ottaa WU:n jäseneksi.


                      23. 11. 1934 keskusteli johtokunta naisten liittymisestä jäseneksi ja havaitsi sen sääntöihin perustuvaksi. Niinpä naisia liittyikin seuraan runsaasti lähinnä pesäpallojoukkueen perustamista silmällä pitäen. Seuraavana syksynä hankittiin naisille 7 paria pesäpallopiikkareita ja perustettiin vuosikokouksessa 15. 11. seuralle naisjaosto. Jo edellisenä kesänä oli naisten pesäpallojoukkue ollut koossa menestyen hyvin ystävyysotteluissa. Joukkueessa pelasivat: Saimi Reijonen, Sirkka Hiltunen, Sirkka Immonen (Tuomainen), Venla Hypén, Anita Salkoranta, Elvi Vartiainen (Manner), Onerva Hypén (Meriluoto), Mirjam Vänttinen, Tyyne Kekäläinen, Aino Sikanen.


                      V. 1937 johtokunta myönsi varoja naisten koulutus- ja kurssitoimintaan ja tuloksia joukkueen menestymisestä alkoi ilmetä. Myöskin muuhun seuratoimintaa naisten vaikutus oli myönteistä. Seuran pääemäntinä näinä vuosina olivat mm. Venla Hypén, Onerva Hypén (Meriluoto) sekä Liisa Tuomela (Pajarinen). Suunnistuksen sarjakilpailuissa oli mukana ensimmäisen kerran naisten sarja.
                      Vuosi 1939 oli toiminnallisesti paras ennen sotaa. Jaoston ansiokkaana puheenjohtajana toimi Tyyne Kekäläinen (Järn) ja seuraan liittyi nimekäs naisurheilija Kaisa Parviainen. Hänen yleisurheilussa saavuttamistaan tuloksista mainittakoon, että naisten Suomen ennätys kiekonheitossa parani kolme kertaa luvuin 34,97, 36,72, 38,02. Paras tulos saavutettiin täällä Joutsenlahden kentällä pidetyissä kansallisissa kilpailuissa.
                      Naisten pesäpallojoukkue menestyi v. 1940 erinomaisesti selviten loppuotteluun Suomen mestaruudesta. Katajanokan Haukat voittivat mestaruuden tuloksella 4–2, mutta hopeamitalit tulivat joukkueellemme.
                      Seuraavana vuonna otettiin naisten ohjelmaan jääpallo!!! Pelattiinpa ottelujakin tässä lajissa. Sotavuosina jäi harrastus muutamien pesäpallo-ottelujen, hiihtoretkien, koripallon harjoitusten ja viihdytystoiminnan varaan, sillä naisia tarvittiin muissa tehtävissä. Kaisa Parviainen ehti kuitenkin käydä muutaman kerran kilpailemassa hyvin tuloksin.
                      V. 1945 liitettiin naisjaoston ohjelmaan vapaavoimistelu. Pesäpallon lyönti oli kesäisin kuitenkin jaoston päälaji ja piirinmestaruus voitettiin. Seuraavana kesänä pelasi naisten pesäpallojoukkue kaikkiaan 15 ottelua häviten vain kerran. Tämä tappio vei Suomen mestaruuden. Piirinmestaruuden voitettuaan pääsi joukkueemme jatkoon Suomen mestaruussarjaan ja siinä avautui tie loppuotteluun. Loppuottelun ensimmäinen osa pelattiin Kosulanniemessä ja siinä tyttäremme voittivat Katajanokan Haukat 11–9. Helsingissä


klikkaa suuremmaksi

WU:n naiste joukkue, joka voitti v. 1940 toisen sijan valtakunnan sarjassa. Kuvassa vas. Saimi Reijonne, Aili Vepsäläinen, Helvi Huttunen (Alm), Venla Hypén, Aili Sikanen (Sarpalahti), Anna-Liisa Monni (Happonen), Mirjam Vänttinen, Tyyne Kekäläinen (Järn) ja Kaisa Parviainen.

tuli kuitenkin tappio luvuin 9–2 ja mestaruus meni Katajanokalle. Piirin parhaaksi naisten pesäpallon pelaajaksi arvosteltiin Tyyne Järn. Naisilla oli myös II-joukkue samana kesänä. Pesäpallon ohella yleisurheilua harrastettiin paljon. Kaisa Parviainen sijoittui toiseksi SM-kilpailujen kiekonheitossa ja kuulantyönnössä. Kerttu Pehkonen (Pesonen) alkoi kohota naisten hiihdon kärkipäähän ollen sitten vuosina 1947–50 naisten hiihdossa maailman paras.
                      V. 1947 naisjoukkue voitti jälleen piirin mestaruuden. Yleisurheilussa oli parhaamme Kyllikki Mäkinen heittämällä keihästä 35,03. Naisten voimistelu oli samaan aikaan erittäin vilkasta ja naisiamme osallistui suuri joukkue Suurkisoihin Helsingissä.
                      Vuoden 1948 kohokohta oli piirijuhlat – Kallan Kisat – Kuopiossa. Seuran voimistelijat ja urheilijat matkustivat kisoihin Leppävirta-laivalla. Naisia olikin voimistelunäytöksissä runsaasti mukana. Pesäpallojoukkue voitti kisojen mestaruuden. Piirin mestaruus jäi naisten joukkueelta tältä kesältä saavuttamatta, sillä Kuopion Kopparit voittivat ratkaisuottelun yhdellä juoksulla. Vuoden 1949 toiminta oli pääosaltaan harjoitustoimintaa naisten pesäpallojoukkueen hajaannuttua. Harjoituksia pidettiin lähinnä voimistelussa, koripallossa ja suunnistuksessa. Kämärin tanssilavan ravintolan pito oli jokakesäinen naisjaoston toiminnan kohde ja sen avulla hankittiin seuralle rahaa kovaan tarpeeseen.
                      Vuoden 1950 aikana pidettiin onnistunut voimistelujuhla keväällä ja syksyllä juhlivat paikkakunnan lapset liikunnan merkeissä. Voimisteluharrastus pysyi hyvin vilkkaana kauppalan eri kansakouluilla pidetyissä harjoituksissa ja lentopalloa pelattiin Kuntolassa pari kertaa viikossa. Näissä puitteissa oli toiminta seuraavanakin vuotena. Pesäpalloharrastusta yritettiin jälleen herätellä, mutta ilman tulosta. Vuonna 1953 tuli toimintaan väriä, sillä

yleisurheilu vilkastui. Tytöistä tuli perinteiden vaalijoita ja parhaina voidaan mainita näiltä vuosilta Ulla Halonen (Huber), Pirkko Markkanen (Hinkkanen) ja Maija-Liisa Häyrinen. Voimistelua ohjasivat näinä vuosina Laina Kemppainen, Ritva Virkki, Airi Kauhanen (Koskenkorva) ja Selina Koponen. Vuonna 1954 naisjaosto onnitteli 50 v. juhlivaa seuraa lahjoittamalla hienon seuralipun. Voimistelun ja palloilun sekä yleisurheilun merkeissä kului v. 1955 ja näin ovat seuraavatkin vuodet sujuneet aina v. 1959 saakka. Kohokohtina voidaan mainita v. 1956 Lea Sepposen pääseminen koripallossa maajoukkue-ehdokkaaksi ja Eila Kilpeläisen hiihtosaavutukset. Myöhempinä vuosina naisluistelijoidemme hyvät saavutukset Suomen mestaruuskilpailuissa ja maaotteluissa ovat huomioitavia. Naisjaoston toiminta on jäänyt viime vuosina eri jaostojen hoidettavaksi, mutta seuramme tarvitsisi kuitenkin naisten johtamaa omaa toimintaa. Ehkäpä lähivuosina naisten omatoimisuus herää myöskin liikunnan alalla.
                      Viime vuosien ohjaajista voidaan mainita Rauni Hellman (Pylvänäinen), Ritva Virkki, Terttu Jokinen, Paula Thill (Toivonen), Anna-Liisa Tuomainen, Kerttu Kesti, Paula Halonen ja Leena Immonen.

                      V. 1961 aloitettiin pesäpallossa jälleen WU:n sarjatoiminta naisille ja tytöille. Ensimmäisessä naisten ottelussa Juvalla hävittiin piirisarjan ottelu juoskuin 35–9, mutta tytöt voittivat piirisarjassa oman ottelunsa Harjurannan Kisaa vastaan Harjurannassa juoksuin 9–10. Naisten pesäpalloharrastus on nyt selvästi nousemassa Puurtilan Kisa-Poikien otettua lajin ohjelmaansa v. 1962. V. 1963 ja 1964 Puurtilan naisjoukkue pääsi jo karsimaan mestaruussarjaan pääsystä.

 

<< edellinen | seuraava >>