Seuratoimintaa v. 1891 alkaen
                      Järjestäytyneen liikuntaharrastuksen Varkaudessa voidaan katsoa alkaneen v. 1891, jolloin Lehtoniemen lukuseuran yhteyteen parikymmentä jäsentä perusti voimisteluseuran. Voimistelua harjoiteltiin pääasiassa iltamien ohjelmanumeroiksi ja helmikuussa v. 1892 seura piti oman näytännön esittäen mm. pyramideja. Kouluvoimistelulla on Varkaudessa perinteet jo varhaisemmilta vuosilta, sillä jo 1870-luvulla koululla oli mm. tangot, rekki ja renkaat voimisteluvälineinä.

Urheiluseura perustetaan v. 1904
                      Ensimmäisen varsinaisen urheiluseuran perustava kokous pidettiin tehtaan lukusalilla 10. 11. 1904. Kokouksen puheenjohtajana toimi ”sorvari Hjalmar Savolainen ja pöytäkirjaa piti konttorikirjuri William Holopainen”. Perustamisajatuksen synnystä seuran ensimmäinen puheenjohtaja konttoristi Otto Edv. Wäänänen on kertonut seuraavaa:
                      ”Jo pari kuukautta ennen edellämainittua päivää jonain elokuun kuutamoisena iltana ruukin raittia kävellessä syntyi aate nuorukaisjoukossa, johon kuuluivat mm. Otto Edv. Wäänänen, Veikko Pulliainen, Hjalmar Savolainen, Jalmar Tirkkonen ja Antellin veljekset, perustaa voimistelu- ja urheiluseura.


klikkaa suuremmaksi

Kuva seuran ensimm.äiseltä toimintavuodelta. Voimisteluryhmä Pitkälänniemen tuvassa v. 1905 luultavasti kansanjuhlassa. Henkilöt vasemmalta: Lauri Holopainen, Erik Laitinen, Heikki Laavikainen, Arvo Tarvainen, Arvi Korhonen, Einar Kankainen, Emil Antell, Vilho Hynninen, Hjalmar Tirkkonen, Aarne Huovinen, Ville Fr. Kosonen, Eino Virkkunen, henkilö tuntematon, William Holopainen, Juho Väisänen, Werner Luostarinen, Viktor Korhonen, August Antell, August Holopainen (johtaja) ja Otto E. Väänänen.

Siihen aikaan oli Varkaudessa muutamia oppikouluissa voimistelemaan oppineita nuorukaisia, jotka luonnollisesti halusivat edelleenkin harrastaa tuota terveellistä oppiainetta. Jotkut heistä olivat laittaneet rekin asuntonsa pihamaalle, missä sitten kok harrastelijain joukko iltaisin koetteli näyttää taitoaan toisilleen. Sattuipa sitten eräänä kauniina sunnuntaina olemaan Pitkälänniemen hovin pihamaalla kesäjuhlat, joihin pieni voimistelijain ryhmä pyydettiin esittämään ohjelmassa voimistelua. Koska tuo ensiesiintyminen sai yleisön puolelta hyvän vastaanoton, alettiin aprikoida voimistelu- ja urheiluseuran perustamista.”

Marraskuun 10 päivää 1904 kokoontuivat sitten seuraa perustamaan seuraavat henkilöt: Opiskelija Veikko Pulliainen, konttoristi Otto Edv. W, äänänen, sorvaaja Hjalmar Savolainen, viilaaja Wille Fr. Kosonen, konttoristi William Holopainen, kauppa-apulainen Erik Laitinen, sorvaaja Arvo Tarvinen, viilaaja Emil Antell, viilaaja Eino Virkkunen, piirtäjä Werner Luostarinen, herra Urho Forstedt, maalaaja Hjalmar Tirkkonen, puuseppä Juho Väisänen, sorvaaja August Antell, viilaaja Heikki Lavikainen, viilaaja Einar Kankainen, viilaaja Viktor Korhonen, sorvaaja Vilho Hynninen, peltiseppä Arvi Korhonen, viilaaja Lauri Holopainen ja konttoristi Aarne Huovinen. Perustamispäätöksen jälkeen sääntöehdotukselle vahvistusta hakemaan valittiin konttoristi Arthur Lindström. Hyväksyttyjen sääntöjen 1. kohdassa mainitaan:

”Seuran tarkoituksen on tehtaan nuorissa herättää ja vireillä pitää harrastusta säännöllisiin ja kaikinpuolisiin ruumiinharjoituksiin. Sitä varten toimeenpanee seura voimiensa ja asianhaarain mukaan säännöllisiä voimistelu- ja urheiluharjoituksia, retkiä, sekä kaikenlaisia kilpailuja, näytöksiä ja juhlia jotka seuran tarkoitukselle voivat olla hyödyksi.”

Perustamisen aikoihin ei saanut kokoontua harjoittelemaan suuremmilla joukoilla ilman viranomaisen lupaa. Tämä johtui kansamme kuulumisesta Venäjän alaisuuteen. Urheilujoukko oli kuitenkin sisukasta väkeä eikä vastuksia pelätty. Sääntöehdotus yritettiin saada nopeasti hyväksytyksi ja vaikka useammilta yrittäjiltä vahvistus hylättiin onnistui uusi seura saamaan säännöille vahvistuksen Keisarilliselta Suomen Senaatilta jo 20. 12. 1904.

Uuden seuran toimintaa kuvaa seuraavat sääntökohdat:

5§. Harjoituksissa tulee jokaisen seuran jäsenen silmänräpäyksessä totella seuran valitseman johtajan komentoa. Hrajoituspaikalla ei ole lupa polttaa tupakkaa, ei maata eikä loikoilla, ei kirota eikä syljeskellä.

15§. Kutsumuksen yleisiin kokouksiin antaa toimikunta. Joka jäsenellä on niissä päätöksiä tehdessä yksi ääni asioissa, jotka eivät koske jäsentä itseään.

16§. Seuran hajoaminen ei tule kysymykseen niin kauan kuin kahdeksan (8) jäsentä sitä tahtoo jatkaa.

Sääntöjen alku- ja loppulauseet on kirjoitettu Venäjän kielellä. Koska seuran toiminta tarvitsi rahaa urheilijat harjoittelivat jopa salassakin valmistautuen antamaan voimistelunäytöksen heti virallisen luvan saatuaan. Lupa toiminnan aloittamiseen saatiin 1.1.1907.

Vuoden 1905 jäsenmäärä oli 20, kaikki miehiä. Seuran ensimmäinen johtokunta muodostui täysin työväestön piiristä, mukana oli mm. ”sorvari, viilari ja nikkari”. Seura sai myös oman soittokunnan heti alussa, sillä 20.5.1905 vahvistettiin seuran soittokunnan säännöt. V. 1906 soittokunta kuitenkin eroitettiin toiminnan vähyyden johdosta seurasta. Ainoa maassamme ilmestynyt


klikkaa suuremmaksi

8.7. 1907 aloitettiin Pirtinniemen urheilukentän rakentaminen. Uusi kenttä oli paikkakunnan ainoa ja käytössä vuoteen 1924

urheilulehti tilattiin seuralle v. 1906 ja siitä alkaen onkin seura kuulunut k.o. lehden tilaajakuntaan. Saman vuoden alussa hankittiin myös seuralle 2 kpl voimistelupainoja, joten voimaurheilun harrastus on myöskin ollut ohjelmassa alkuvuosista lukien.

Juhlien avulla hankittiin seuralle varoja ja niinpä ja 26.1.1907 päätti yleinen kokous sijoittaa Smk 100:- postisäästöpankkiin. Toiminnan laajeneminen kysyi myöskin varoja, sillä samana vuonna aloitettiin jalkapallon potkiminen, saatiin kenttä Pirtinniemeen, hankittiin 6 kpl painipukuja ja kilpailtiin yleisurheilussa ensimmäisen kerran oman paikkakunnan ulkopuolella. Huvitoiminnan hoitoa varten perustettiin oma huvitoimikunta

Jalkapallossa innostus tuli tänne Kuopiosta, jossa pari seuran jäsentä oli mukana urheilukursseilla.

Naiset tulivat mukaan seuratoimintaan 1908, jolloin 6.8. valitussa huvitoimikunnassa oli puolet miehiä ja naisia. Kuitenkin varsinainen naisten urheiluharrastus alkoi voimistelussa keväällä 1909.

Rahanhankintakeinona tuli v. 1908 ohjelmaan arpajaiset ja saman vuoden pääsiäisiltamissa kokeilivat painijat kilpailukuntoa ensimmäisen kerran. Sarjan alle 66 kg voitti August Bruun (jääkiekkoilija Jorma Bruunin isoisä) ja sarjan yli 66 kg Erik Laitinen. Muotiin tulivat myöskin kuninkuuskilpailut 10-ottelussa, v- 1908 oli ottelemassa 8 miestä.

Naisten osuus toiminnassa voimistui v. 1909 aikana. Hilja Nissinen valittiin tällöin ensimmäiseksi johtokunnan naisjäseneksi. Samassa kokouksessa

kutsuttiin ins. William Wahl seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi paikallisen yhtiön autettua alkuvuosina seuraa monin tavoin. Samana vuonna saatiin tänne ensimmäinen piirinmestaruus Pekka Monosen voitettua Iisalmessa korkeushyppy tuloksella 160 cm.

Seuran 5-vuotisjuhla pidettiing 1. 1. 1910. Ohjelmassa oli mm miekkailunäytös ja voimistelua Erik Laitisen johdolla. 6.-7. 7. piirin kesäjuhlille lähetettiin 4 miestä ja 3. 7. voitettiin seuraottelussa Joroisten Jyske selvästi. Tämä seuraottely pidettiin Joroisissa, johon pitäjään myös Lehtoniemi kuului Rajakatuun saakka.

12. 2. 1911 pidetyssä perheiltamassa William Holopainen ehdotti seuran nimen lyhentämistä saaden kannatusta. Useiden nimiehdokkaiden joukosta valittiin seuran nimeksi ”Elo”. Tukholman olympiakisojen vaikutus v. 1912 ulottui tänne saakka, sillä maamme urheilijain menestys piristi yleisurheilun harrastusta täälläkin. Saman vuoden keväällä – 10. 5. – oli seuraan perustettu oma ”laulukööri” opettaja Matti Karttusen johdolla ja hänen aloitteesta tehtiin Joutsenlahteen paikkakunnan ensimmäinen luistelurata kauno- ja yleisluistelun elvyttämiseksi. Radalle pääsi jo joulukuussa vuosimerkillä tai lipun ovelta lunastamalla ja opettaja Matti Karttunen oli tunnettu tekijä kauno- eli kuvioluistelussa. V. 1912 hankittiin seuralle myös oma rintamerkki.

Varkauteen perustettiin v. 1912 toinen urheiluseura ”Tarmo”, mutta silloisten lehtikirjoitusten mukaan työväen seuraksi, ei Elon vastaseuraksi.

SVUL:n nykyinen puheenjohtaja sosiaalineuvos Akseli Kaskela syntyi Varkaudessa 26. 3. 1900 ja muutti v. 1913 täältä vanhempiensa mukana. On luultavaa, että hänen urheiluharrastuksensa on saanut vaikutteita poikavuosilta täältä Varkaudesta ja erikoisesti Seuratalon ja silloisen kirkon (myöhemmin Kuntola) vaiheilta. Hänen isänsä toimi täällä seurakunnan kappalaisena ja kansakoulun johtajana. Eräs suuren perheen tyttäristä – Alli Caselius – oli usein lausumassa runoja urheiluseuran iltamissa, joten perheellä oli siteitä myös urheilutoimintaan.

Vuoden 1913 alussa perustettiin seuraan ukko-osasto, jonka toiminta oli vilkasta vuoden ajan. Muutoin toiminta hiljeni. Heräävän itsenäistymisen raskaina vuosina piti vastapainoksi saada kevyttä toimintaa ja huvitoiminta mm. veneretkien muodossa oli suosittua. V. 1913 oli seuramme edustaja ensimmäisen kerran mukana Pohjois-Savon piirin kokouksessa. Seuraamme edusti siellä Hannes Kandelin (Kantolinna).

Walter ja Ivar Thomé tekivät Varkaudelle uuden asemakaavan, jossa urheilukenttä oli sijoitettu Kosulanniemeen. V. 1916 asemakaavaa muutettiin ja kenttä siirtyi vielä lähemmäksi niemen kärkeä. Tälle paikalle kenttä sitten rakennettiin.

Vuosina 1910-1917 perustettiin Varkauden lähiympäristöön useita urheiluseuroja, joista osan toiminta kuitenkin lamaantui muutaman vuoden jälkeen. Vilkasta urheiluharrastusta erikoisesti hiihdon alalla oli ollut aikaisemminkin mm. Unnukan saaristossa ja Saahkarlahden sekä Sarkamäen kylissä. Sarkamäessä toimi innokkaasti nuorisoseuran urheiluosasto ”Vilpas”, jonka nimi v. 1915 muutettiin ”Kiipperäksi”. Vuonna 1914 perustettiin Unnukan saaristoon ”Sukkela” Tiheänsalo keskuspaikkana ja Puurtila sai v. 1917 ”Yritys”-nimisen urheiluseuran.

Elon ohjelmassa v. 1915 oli miekkailu ja seura omisti kalustoluettelon mukaan tällöin yhden florettimiekan. Muu lajin välineistö lienee ollut yksityisten omistamaa, mutta tämän lajin harrastus kuvaa hyvin seuran jäsenistössä esiinpyrkinyttä ajan henkeä. Ensimmäiset maininnat pikaluistelusta ovat myöskin vuodelta 1915, jolloin kilpailtiin 100 m ja 5000 m matkoilla. Seuralle hankittiin myöskin huutotorvi, jolla tulokset ilmaistiin urheilukentällä. Huutotorvea tarvittiin ainakin 15. 8. jolloin Elo järjesti täällä ensimmäiset piirikunnalliset yleisurheilukilpailut.

Vuosina 1916-18 urheilutoiminta jäi luonnollisesti toisarvoiseksi miesten ollessa taistelukentillä.

8. 5. 1919 pidettiing yli 4 tuntia kestänyt kokous, jossa keskusteltiin toiminnan jatkamisesta. Osa jäsenistä olisi halunnut liittää seuran palokuntaan, osa halusi suojeluskuntaa. 13 seuran jäsenistä halusi kuitenkin jatkaa seuran toimintaa ja se päätös jäi voimaan. Suojeluskunnassa muodostettiin myöhemmin oma seura – Varkauden Sk:n Palloilijat – ja tämän seuran hoitoon jäi lähinnä jalka- ja jääpallo myöhempinä vuosina.

Elon toiminta ei kuitenkaan kehittynyt laajaksi. V. 1920 aloitettiin nuorisotyö poikaosastossa, jonka johtajana toimi Yrjö Powarow (Poura). Hänen ohella olivat innokkaita seuratoimintamiehiä Elossa Otto Karvonen ja Yrjö Virtanen. Uinti tuli uutena lajina kilpailujen ohjelmaan. Jääpallossa järjesti Sk:n Palloilijat näytöksen.

Vuosina 1920-28 oli Sk:n Palloilijain toiminta vilkkaampaa kuin Elon vastaava toiminta. Vaikka lajien osalta olikin seurojen välillä selvä työnjako, osallistuivat useimmat urheilijat ja toimihenkilöt molempien seurojen toimintaaan. Olihan suojeluskunnalla kuitenkin omaa kilpailutoimintaa myöskin Elon valtalajeissa, kuten hiihdossa ja juoksussa.

V. 1921 alkaen piti Sk:n Palloilijat yllä luistelurataa. Urheilukentällä Pirtinniemessä harjoitustunnit olivat viikottain jaettu seuraavasti: Elo 10 h, Sl:n Palloilijat 6 h ja Tarmo 6 h. Elo otteli yleisurheilussa v.1921 Kiipperää


klikkaa suuremmaksi

Elon johtokunta v. 1922. Vasemmalta Edvard Juho Lappalainen, Siiri Kuhlman, Yrjö Poura, Yrjö Virtanen ja herra Ruokonen.

vastaan ja iltamien yhteydessä pidettiin mm. nyrkkeilynäytös. Näytös oli koomillinen, mutta kuitenkin pilkahdus uudesta lajista. Seuraavan vuoden aikana Elon Lauri Sandberg sijoittui pikaluistelun piirikilpailuissa hopealle ja Sk:n Palloilijat voittivat jalkapallossa 10. 6. täällä vierailleen saksalaisen joukkueen maalein 2–0. Heikkoa Pirtinniemen kenttää kunnostettiin mm. talkoilla.

Elon jäsenmäärä v. 1922 kohosi yli sadan. Palokuntalaisetkin olivat innostuneita urheiluun, sillä heidän iltamissa oli mm. voimistelunäytös. Sk:n Palloilijat esittelivät uuden lajin yleisölle, pesäpallon, jota Yrjö Virtasen innostamana alettiin harrastaa.

Warkauden Lehti kirjoitti 30. 8. 1924 mm.:

”Niin vilkkaassa urheilupaikassa kuin Varkaus, on kunnollisen urheilukentän puute hyvin ikävä asia paikallisille urheilijoille ja heidän järjestämilleen kilpailuille. Nyt kun vanha urheilukenttä Pirtinniemellä häviää sen takia, että asemalle menevä tie tulee kulkemaan sen läpi, on tehtaan johtokunta rakentanut uuden ajanmukaisen urheilukentän Kosulanniemeen. Kenttä, joka on jo valmis, on 120 m * 70 m ja tulee huomenna kentällä olemaan ensimmäinen isompi urheilupäivä sekä kentän vihkimisjuhla. Päätetty asia on myöskin uimahuoneen rakentaminen jota ei Varkaudessa vielä ole, vaan on se tämän kesän muitten kiireellisten rakennustöitten takia jäänyt alkamatta. Rakenteilla on myös suojeluskunnan ampumarata. Rata sijaitsee Kämärinsaaressa ja tulee siitä 300 m pitkä ja siksi leveä, että siinä voi ampua yksi ryhmä kerrallaan yhtäaikaa. Rata alkaa läheltä Kämärinkosken siltaa.”

Vuonna 1925 tuli Elon johtokuntaan intomielinen Arvi J. Soikkeli. Hänen aloitteestaan seuran toimintaa jälleen herätettiin käyntiin. 20. 11. pidettiin seuran 20-vuotisjuhlailtama johon Arvi J. Soikkeli kirjoitti juhlarunon:

”VUOSKYMMENTÄ KAKS...

Jo vuossadat alusta asti, sinut Luoja taisteluun loi

Vuos vuodelta sentään intos, monen sieluhun voimaa toi.

Et koskaan sä vaivojas surrut, kuljit tietäs ponnistain.

Näin voimaas täällä sä näytit, loit seudulles mainetta vain.


Vuoskymmentä kaks on vierryt, sun ponnistaissani näin.

Juhlana nyt sä vietät, pääs' nostain toivohon päin.

Näin urai uusia aukoin, sua iskut peljätä, ei.

Siis nuoret ja vanhat nyt yhteen, me Suomessa ollahan hei.


Yhtrintaa kun toimia voitais, yks ääni meissä kun sois.

Niin mestarpa olis se seura, joka laillasi toimia vois.

Et silloin yksin sä toimis, vaan intoas kasvattais,

se kansa mi ennen halvaks sun toimias katsoa tais.”

Vuonna 1927 muodostettiin Elon piirissä toiminta jaostottain. Aluksi olivat toiminnassa naisjaosto, miesten kesäurheilujaosto, talviurheilujaosto ja huvitoimikunta. Naisten voimistelutoiminta oli nyt vilkasta ja seuran naisjoukkue kävi voimistelupäivillä Jyväskylässä. Miesten voimistelupäivillä Viipurissa oli myöskin seuramme joukkue, mutta toiminta muutoin ei ollut naisten toiminnan veroista. Suojeluskunnan paikallispäällikkönä toimi innokas urheilumies ja seiväshyppääjä Arvi Vanonen. Hänen johdollaan Sk:n Palloilijain toiminta vilkastui entisestään. Tämä seura järjesti 3. 7. 1927 kesäjuhlan Kosulanniemessä, jolloin puhujana oli Akseli Kaskela.

Vuodesta 1928 muodostui merkkipylväs Varkauden urheilutoiminnassa. Elon puheenjohtaja Tarmo Vienola teki aloitteen Elon ja Sk:n Palloilijain yhtymisestä.

Yhtymisen perusteena oli se, että molemmissa seuroissa olivat yleensä samat kilpailijat ja toimihenkilöt. Yhtymisajatus sai myönteisen vastaanoton ja 7. 1. 1929 molemmat seurat pitivät viimeisen vuosikokouksena ja samana päivänä pidettiin Warkauden Urheilijain perustavat kokous. Aikaisempien seuroken rahavarat olivat yhteensä 7.367 mk ja kaluston arvo yhteensä 6.111 mk. Nimiehdotuksista äänestettiin, ja nimi Warkauden Urheilijat sai suuren enemmistön kannatuksen. Uuden seuran toimintaan kuuluivat aikaisempien seurojen toiminnassa olleet lajit.

Uinti sai jalansijaa uuden seuran toiminnassa ja samoin maahamme tullut uusi talviurheilu – jääkiekko – otettiin ohjelmaan. Seuran huvitoimikunta julkaisi jäsenlehteä muutaman numeron. Lehti oli nimeltään ”Piikkari”. Seura sai myöskin uuden jäsenmerkin. Suunnittelukilpailussa voitti Mauno Elomaa 100 mk:n ensimmäisen palkinnon ja hänen luonnoksensa pohjalta merkki valmistettiin. Kansanurheilun merkitys ymmärrettiin jo näinä vuosina sillä WU järjesti joka keskiviikko harrastuskävelylenkin. Näille lenkeille saatiin mukaan runsaasti kilpaurheilun ulkopuolellakin olevia henkilöitä. 25–26. 5. olivat maakunnalliset voimistelupäivät Kuopiossa ja näille juhlille osallistui seurasta 45 nuorta.

WU:n toiminta sai myöskin tavallaan kilpailijan, sillä Emil Rifin ja Lennart Lemströmin aloitteesta perustettiin 19. 1. 1929 Varkauden Palokunnan Urheilijat, johon pääsi palokunnan ulkopuoleltakin sitoutumalla olemaan mukana vuosittain kymmenessä palokunnan harjoituksessa. Tämän seuran ohjelmassa olivat yleisurheilu, palloilu ja voimistelu. Osaltaan tämäkin seura kehitti Varkauden urheilutoimintaa seuraavan vuosikymmenen aikana. Seura liittyi v. 1930 aikana Suomen Palloliiton jäseneksi.

WU:n toiminta v.1930 oli vilkasta. Seurahenkeä ylläpidettiin useilla laivaretkillä ja jäsenmäärä kohosi 163 henkeen. Toiminta eri urheilulajeissa oli järjestetty jaostojen puitteissa, mutta johtokuntakin joskus joutui puuttumaan jaostojen asioihin. Niinpä 16. 4. 1930 sai johtokunta visaisen kysymyksen hoidettavakseen luistinradan jäädytysveden päästyä Hjalmar Immosen sikalassa tekemään vahinkoja ja hukuttamaan sikoja. Sikala oli nykyisen ammattikoulun takana ja luistinrata tehtaan voimavirran vieressä. Hannes Riikonen sai valtuudet neuvotella korvauksista Hj. Immosen kanssa ja hyvin korvauksista sovittiinkin. 14. 11. 1930 pidetyn yleisen kokouksen käsiteltävänä oli mm. Varkauden siirtyminen SVUL:n Mikkelin piiriin ja johtokunta sai tehtäväkseen anoa siirtoa SVUL:n johtokunnalta. Jostain syystä siirtyminen kuitenkin jäi toteutumatta.

Tämän vuoden aikana kuoli Varkauden urheiluelämässä hyvin ansiokkaan päivätyön tehnyt kasööri Lennart Lemström. Keihäänheiton kultamitalimies Julius Saaristo muuttaa samana vuonna paikkakunnalle ja hänestä tulikin WU:n puheenjohtaja parin seuraavan vuoden ajaksi.

Sariston puheenjohtajakautena toiminta vakiintui, mutta varsinaiseen läpimurtoon eivät edustusurheilijamma vielä pystyneet. Poikatoiminta oli vilkasta ja lähivuosina toivottiinkin sitä kautta löytyvän hyviä edustusurheilijoita. Seuran talous ei olluta riittävän vankalla pohjalla ja askarrutti johtokuntaa tietysti. Niinpä johtokunta päätti 21. 2. 1933 perustaa seuralle oman orkesterin tanssimusiikkia hoitamaan. Orkesteriin kuuluivat johtajana Väinö Ruotsalainen, rahastonhoitajana Kusti Antikainen, Arvo Palander, Leo Salo ja T. Koponen.

Varkauden Urheilijain toimintavuosina kehittyivät jää- ja jalkapalloilu hyvin voimakkaasti ja oman erikoisseuran perustaminen katsottiin tarpeelliseksi. 7. 4. 1935 perustettiin tämä palloilun erikoisseura, jonka nimi oli aluksi ”Savon Sudet”, mutta jo 11. 4. 1935 nimeksi hyväksyttiin lopullisesti WP -35. WP 35:n perustamisesta, toiminnasta sekä jalka- ja jääpalloilun alkuvuosista Varkaudessa kerrotaan lähemmin mm. WP-35:n 10-vuotishistoriassa ”Tie Suomen Mestaruuteen”, julk. v. 1945.

Uintia varten perustettiin myöskin erikoisseura 13. 6. 1935 ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli tohtori Eino Salminen. Sitävastoin Palokunnan Urheilijain toiminta päättyi WP-35:n aloitettua toiminnan.

Huolimatta kolmen lajin erikoistumisesta ei WU:n toiminta osoittanut hiljentymisen merkkejä. WU otti kesällä ohjelmaansa suunnistuksen ja yhdessä WP-35:n kanssa rakennettiin Kämärille komea tanssilava. Ins. Sopanen suunnitteli lavan ja seurat antoivat sen rakennusliike Heino & Lindroth tehtäväksi. Työ maksoi 15.000:– mk ja aineet antoi A. Ahlström Osakeyhtiö kahden vuoden korottomalla maksuajalla. V. 1935 perustettiin kauppalan lähikylään Timolan Kisa-Veikot itsenäiseksi seuraksi liittyen tämä seura v. 1948 WU:n ensimmäiseksi alaosastoksi.

WU:n 30-vuotisjuhla pdettiin 22. 9. 1935. Juhlapuhujana oli Akseli Kaskela, A. J. Soikkelin kirjoittamassa juhlarunossa oli mm.

”Se vuos oli kansan ja Schaumanin,

jona synnyt sä toivehin kultaisin.

Sinä aloitit toimesi tarmolla vain.

maan kahlitun keskellä suoristain.

Sinä luotit taivahan voimihin.

ja sun tietäsi ohjasi korkehin.

Niin näit sä alkavan työs

hetket ja henkilöt myös

kanssasi taivaltaneet.


klikkaa suuremmaksi

WU:n orkesteri, joka soitti seuran huveissa vuosina 1935-39. Kuvassa vas. Aarne Koponen, Lahja Immonen, Väinö Ruotsalainen (johtaja), Kusti Antikainen ja Veikko Immonen. Kuva v. 1936 orkesterista.


klikkaa suuremmaksi

WU:n johtokunta v. 1937. Kuvassa edessä vas. Onni Minkkinen (sihteeri), Eemeli Koponen (puheenjohtaja), Gunnar Pörhölä (varapj.), takana vas. Paavo Toivonen, Kusti Kinnunen, Kusti Silaste, Yrjö Holopainen, Veikko Sinervo, Emil Miettinen, Olavi Luomanmäki, Arvi J. Soikkeli ja Reino Palmu.

Vuonna 1936 kohosi WU:n jäsenmäärä jo 332 henkilöön. Puheenjohtajana toimi varatuomari Eemeli Koponen ja hän oli myöskin ensimmäinen täältä valittu Pohjois-Savon piirijohtokunnan jäsen. Piirijohtokuntaan kuuluivat hänen ohella mm. Gunnar Pörhölä ja Tarmo Vienola. Juhannusaattona 23. 6. 1936 avattiin tanssilava Kämärille ja seuran taloudellinen tulevaisuus näytti valoisammalta. Mäenlasku alkoi v. 1936 Varkausmäessä.

Pyöräilyä oli Varkaudessa ja WU:ssa kilpailumielessä v.1937. Muutoin seuran toiminta osoitti piristymisen merkkejä ja varsinkin yleisurheilussa saavutettiin hyviä tuloksia. Toivo Koponen hyppäsi nuorten sarjassa pituutta 7 m:n paikkeille sijoittuen nuorten SM-kilpailuissa neljänneksi. Seura valmisti A. J. Soikkelin suunnitteleman seuramestaruusmitalin, jota jaettiin eri lajeissa seuran mestareille. Tanssilavaa laajennettiin rakentamalla orkesterikoroke ja seuran orkesteri pyöritti markkoja kassaan seuraavalla kokoonpanolla: Yrjö Juutilainen (johtaja), Veikko Tossavainen (puheenjohtaja), Toivo Koponen (sihteeri), Väinö Ruotsalainen, Aarne Koponen ja Veikko Ahokas.

Vuoden 1938 aikana toiminta lisääntyi ja vahvimmat lajit olivat yleisurheilu, pyöräily ja hiihto. Poikatoimintaa varten Varkaus jaettiin viiteen alueeseen ja alueiden väliset ottelut olivat jännittäviä. Jäsenmäärä kohosi jo 390 henkeen. Seuran puheenjohtaja Eemeli Koponen muutti vuoden aikana paikkakunnalta pois ja varapuheenjohtaja Gunnar Pörhölä sai seuran johtoonsa. A. J. Soikkeli oli edelleenkin innokas seuratoimitsija julkaisten mm. seuralehteä ”Tempausta”.

Vuoden 1939 aikana alkanut sota suuntasi innostuksen ja työn kotimaan suojelemiseen. Urheilutoiminta jäi hiljaisemmaksi, mutta kotirintamalla mm.

Kaisa Parviainen saavutti merkittäviä tuloksia. Näin jatkuivat sotavuodet kotirintaman urheilutoiminnan ollessa lähinnä naisten ja nuorten toimintaa. Ase kädessä taistelevat miehet harrastivat urheilua pitempien taistelutaukojen aikana vilkkaasti ja urheilun merkeissä oli yhteistoimintaa rintaman ja kotirintaman välillä. V. 1941 aloitettiin seurassa naisten jääpalloilu ja koripalloilu. Naiset pelasivat jääpallossa mm. ukkomiehiä vastaan. Samana vuonna järjestettiin ns. maaottelumarssi, johon Varkaudessa osallistui 7028 henkeä. 3. 1. 1941 tuli Oy Tippaustoimisto Ab (nyk. Veikkaustoimisto) edustus seuran sihteerin hoitoon ensimmäisenä Varkaudessa. Talvisodassa kaatui 9 seuran jäsentä ja jatkosodassa 23 jäsentä.

V. 1942 kaatui rintamalla mm. seuramma sihteeri Mauri Pulliainen. Tämän sotavuoden parhaat urheilijamme olivat painija Otto Vihavainen ja hiihtäjä Armas Hentunen.

Vuoden 1943 aikana nuorten urheilutoimintaa Savossa tehostettiin mm. piispa Eino Sormusen aloitteesta. Varkaudessa saatiin entinen kirkko urheilutarkoituksiin ja ins. Sven Björklund keksi sille uuden nimen – Kuntola. Saman vuoden aikana tuli seuratoimintaan mukaan myöhemmin hyvin ansiokkaasti toiminut Aarne Heikkinen. Seuran alle 16-v. poikien hiihtojoukkue voitti nuorten Suomen mestaruuden joukkuekilpailussa, joten tuloksia saavutettiin sota-ajasta huolimatta. Kaisa Parviainen oli nimekkäin urheilijamme kotirintamalla.

Sodasta palanneet miehet aloittivat urheilutoiminnan vilkkaasti. V. 1945 pääsi toiminta käyntiin, sillä kesäajaksi oli palkattu pojille oma ohjaaja. Ohjaajana toimi Paavo Toivonen. Lentopallo sai Varkaudessa jalansijaa uutena lajina saman vuoden aikana. Seuran johdolle menetykseksi voidaan laskea innokkaan urheilumiehen A. J. Soikkelin tapaturmainen kuolema. Seuran jäsenmäärä v. 1945 oli 320. Hiihtäjä-suunnistaja-yleisurheilija Tauno Niininen


klikkaa suuremmaksi

WU:n joukkue Suomen suurkisoissa v. 1947

oli seuran paras urheilija ja käsipalloakin harrastettiin hieman Kuntolassa pidetyillä kursseilla. Laji ei kuitenkaan vakiintunut tänne. Naisten pesäpallojoukkue oli täysin voittamaton, mutta Suomen mestaruudesta alettiin pelata vasta v. 1946, jolloin tyttäremme sijoittuivat toiseksi.

Seuran jäsenmäärä ohitti 400 rajan vuoden 1946 aikana. Urheilijoistamme olivat menestykseksillisimmät hiihtäjät. Kerttu Pehkonen (Pesonen) voitti yllättäen naisten Suomen mestaruuden 10 km matkalla ja Erkki Jalkanen toi tänne miesten Suomen mestaruuden 15 km matkalla. Samasta seurasta kaksi Suomen mestaria, se oli hiihtomme kulta-aikaa.

Vuoden 1947 aikana seuran jäsenmäärä ylitti 600 rajan. Suomen Suurkisat pidettiin Helsingissä 28. 6. – 3. 7. ja sinne osallistui täältä 410 voimistelijaa ja urheilijaa, heistä suurin osa seuramme joukkueessa. Matka oli monelle unohtumaton elämys. Pesäpallotoiminta seuran puitteissa lopetettiin joukkueen hajaannuttua, mutta poikajaosto sai luvan jatkaa pesäpallon pelaamista ja myöhemmin Puurtilan alaosasto sai samanlaisen oikeuden. Vuoden 1947 aikana sai seura I kunniapuheenjohtajan, nimismies A. A. Laatikainen kutsuttiin tehtävään 28. 11. Kerttu Pehkonen (Pesonen) oli edelleenkin voittamaton talvisilla laduilla.

Seuran toimintajärjestelmä kehittyi vuoden 1948 aikana voimakkaasti kauppalan laitaosiin, sillä seura sai mukaan toimintaa useita alaosastoja. Timolan Kisa-Veikot oli v. 1935 perustettu itsenäiseksi seuraksi, mutta katsoi paremmaksi jatkaa v. 1948 alusta alkaen toimintaa WU:n alaosastona. Puurtilan Kisa-Pojat perustettiin 21. 4. ja Könönpellon Kisa 15. 7. Seuran jäsenmäärä v. 1948 lopussa oli 50 naista, 236 miestä, 60 tyttöä ja 325 poikaa, yhteensä 671 jäsentä. Loppiaisena matkustettiin Kuopioon piirijuhlille – Kallan Kisoihin – vuokratulla laivalla. Poikatoiminnassa uurastivat erikoisesti Kalervo Kiuru ja Antti Kuronen. Heinäkuussa pidettiin pojille oma leiri yhtiön viikonloppulomalla Marjonniemessä. Seuraan oli vuoden alussa muuttanut hyvä

seiväshyppääjä Osmo Pitkänen ja hän otti hoitoonsa seuran rahastonhoidon suorittaen tätä tehtävää erittäin tunnollisesti vuosikymmenen. 15. 12. 1948 yleinen kokous teki Kalervo Kiurun aloitteesta päätöksen siirtymisestä Suur-Savon piiriin. Siirtoa anottiing välittömästi SVUL:ltä. Myöskin uuden urheilukentän perustamissuunnitelmia kehiteltiin, ja niinpä professori Yrjö Lindegren A. Ahlström Osakeyhtiön toimeksiannosta suunnitteli Kämärinsaaren urheilukeskuksen ja voitti tällä suunnitelmalla Lontoon v. 1948 olympiakisojen arkkitehtikilpailun.

Kämärin urheilukenttää tehtiin myös talkoilla. Ensimmäinen talkooilta oli 6. 5. 1949 ja koko kauppalan alueelle levisi talkooinnostus. Torvisoittoa ja hernekeittoa nautittiin talkooiltoina, kertakäyntejä kesässä tuli talkoiden osalle yli 300. Kerttu Pehkonen (Pesonen) oli edelleenkin paras urheilijamme ja hänet valittiin myös Savon parhaaksi urheilijaksi. Suomen mestaruus jäi kuitenkin saavuttamatta, sillä Tyyne Wideman voitti Kertun ensimmäisenä kotimaan laduilla. Kerttu oli kuitenkin muissa kilpailuissa ylivoimainen ja hallitsi selvästi naisten hiihtoa koko maailmassa parin aikaisemman vuoden tapaan. Luttilan Kisailijat perustettiin 12. 2. 1949 ja syksyllä keskusteltiin voimakkaasti jokaisen jaoston muodostamisesta omaksi seuraksi. Yleisseura katsottiin kuitenkin tehokkaammaksi toimintamuodoksi. Varkaus mainittiin tämän vuoden aikana mahdollisesti perustettavan Savon Urheiluopiston sijoituspaikkana, mutta muutamaa neuvottelua lukuunottamatta asia jäi edelleen hoitamatta. Sitävastoin siirtoasia Suur-Savon piiriin kehittyi myönteiseen suuntaan.

Vuonna 1950 jatkettiin Kämärin urheilukentän talkootöitä suurella joukolla. Lehtoniemeen perustettiin uusi alaosasto – Kisa-Viesti. Kauko Kurikka otti näinä vuosina hyvin ansiokkaasti yleisurheilijamme valmennukseensa ja tulostaso kohosi nopeasti. Nuorten toimintaan kiinnitettiin muutenkin runsaasti huomiota, sillä 9 nuorisojohtajaa kävi liiton järjestämän pariviikkoisen kurssin. Varkauden siirtyminen Suur-Savon piiriin sai myönteisen ratkaisun ja 1. 1. 1951 siirtyminen tapahtui. Kämärin uusi urheilukenttä vihittiin käyttöön 2. 9. 1951. Vihkiäisjuhlan juhlapuheessaan Akseli Kaskela mainitsi mm.: Urheilu pienentää niitä kustannuksia, joita yhteiskunta käyttää monien huoltoelimien, sairaaloiden, kasvatuslaitosten, nuorisovankilain ja monien muiden vastaavien laitosten ylläpitämiseen. Suomen kansalle on urheilulla ollut merkityksensä myös kansallistunteen kasvattajana.


klikkaa suuremmaksi

Kämärin urheilukentän vihkijäiskilpailut. Kerttu Pesonen jakaa palkintoja, kuvassa oik. Aarne Heikkinen.

Koko Suomen urheilevan kansan yhteiseksi juhlaksi muodostuiva Helsingin Olympiakisat v. 1952. Vaikka urheilijaimme menestys ei ollu odotetun kaltainen, muodostui kisoista kuitenkin isäntämaalle menestys. Seuramme sai oikeuden lähettää kaksi nimekästä urheilijaamme näihin kisoihin maamme värejä puolustamaan. Oiva Halmetoja oli kohonnut maamme parhaaksi moukarinheittäjäksi ja Jaakko Suikkari menestyi hyvin 400 m kotimaisilla kilparadoilla. Oli ensimmäinen kerta, että seuramme urheilijat saivat kamppailla olympialipun alla. Oivan ja Jaakon ohella urheilijoistamme kelpuutettiin maaotteluihin Osmo Pitkänen (seiväshyppy) ja Reino Suominen (400 m aitajuoksu) joten olympiavuotta voidaan pitää seuramme yleisurheilun kultavuotena. Olympiakisojen palkintotuomaritehtävissä olivat mukana Aarne Heikkinen ja Kalervo Rossi.

Varkaus sai vuonna 1955 olla isäntänä SVUL:n Suur-Savon piirin vuosikokouksella. Oli ensimmäinen kerta, että piirin yleinen kokous kokoontui seuramme toiminta-alueella. Kokouksen yhteydessä täkäläiset seurat luovuttivat piirille hopeisen puheenjohtajan nuijan ja sen nuijan kopauksilla on piirin myöhemmät päätökset vahvistettu. Seuramme pyöräilytoiminta erikoistui omaksi seuraksi Varkauden Pyöräilijäin aloitettua toiminnan v. 1953. Saman vuoden aikana seuramme talous vakiintui himen, sillä Kämärin huvilava tuotti muutaman vuoden aikana hyvin. ”Huviministerinä” toimi ansiokkaasti Väinö Asikainen. WU:n 50-vuotisjuhlat pidettiin 6. – 7. 11. Seuran naisjaosto lahjoitti seuralle oman lipun ja lipun vihki pääjuhlassa seuramme entinen jäsen pastori Pentti Tapio. Pääjuhlassa piti juhlapuheen jällee Akseli Kaskela, joten hänestä on muodostunut vanhana varkautelaisena juhliemme suosittu puhuja. Seuramme lippu naulattiin juhlavuosikokouksessa 6. 11. ja seuraavana päivänä oli pääjuhlan ohella kunniakäynti haudoilla sekä juhlaillalliset. Nimimerkki ”Ierikka” kirjoitti näistä juhlista mm.:

Pyhän seutuun juhlamiellä

WU täytti vuosiansa.

Uutterimmat saivat siellä

tunnustusta touhuistansa.

Mielihin myös muistuteltiin

menneet vaiheet toiminnasta,

kaunein sanoin onniteltiin

viisikymmenvuotiasta.


klikkaa suuremmaksi

WU:n vanhat jäsenet esittivät sauvavoimistelua seuran 50-vuotisjuhlassa. Näytöksen johti Onni Minkkinen

WU:n suunnistustoiminta erikoistui v. 1955, jolloin Savon Suunta perustettiin. Siitä alkaen uusi seura onkin kunniakkaasti vaalinut suunnistuksen perinteitä. WU:n toiminnan aikoihin paras suunnistajamme oli Pentti Holopainen päästen mm. maaotteluedustajaksi. WU:n toiminnan parhaana urheilijana v. 1955 voidaan pitää Reijo Nykästä. Liityttyään seuraamme pääsi hän mukaan maailmanmestaruuskilpailuihin Sksaan ja sijoittui sarjassa 54 kg neljänneksi. Seuraavana vuonna Reijo pääsi mukaan olympiamatkalle Australiaan mutta painovaikeudet nostivat hänet sarjaan 57 kg eikä menestys ollut kehuttava. V. 1956 pidettyihin Suomen Suurkisoihin Helsingissä osallistui seurastamme 120 voimistelijaa ja urheilijaa. Mukana oli mm. koripallojokkueemme, joka jo muutaman vuoden ajan oli ottanut osaa sarjoihin.

Seuraavina vuosina toiminta laajeni niin lajien kuin harrastajienkin osalta. V. 1957 jäsenmäärä oli 710 jäsentä ja vuonna 1958 1959 jäsentä ylittäen ensimmäisen kerran tuhannen rajan. V. 1958 pidettiin seurassamme noin 1.100 harjoitusta ja 92 kilpailua. Luokkaurheilijoita oli 180. Seuramme sai kokoushuoneen käyttöönsä Veikkolasta kokouksia pidettiinkin vuoden aikana yhteensä 43.

Seuramme toiminta laajeni v. 1959 käsittämään pikaluistelun ja lentopalloilun. Molempia lajeja varten perustettiin omat jaostot. V. 1960 otettiin jääkiekko seuran toimintaan mukaan ja laji saikin heti alusta alkaen laajan kannatuksen. Seuraamme kohtasi 20. 8. 1960 surunviesti, sillä seuramme puheenjohtaja Jorma Kiviharju menehtyi sairauskohtaukseen. Sairauskohtaus alkoi kesken Kämärillä pelattua nuorten pesäpallon Suomen mestaruusottelua Puurtilan Kisa-Pojat–Jyväskylän Kiri. Innokas urheilumies lähti joukostamme täysin yllättäen.

Vuoden 1961 alusta alkaen puheenjohtajaksi tuli aikaisempi huippujuoksijamme Jaakko Suikkari. Edellisenä syksynä oli Puurtilan Kisa-Pojat varmistanut pääsynsä pesäpallon mestaruussarjaan, joten seuramme sai ensimmäisen mestaruussarjajoukkueen alaosastossa virinneen harrastuksen seurauksena. Hyvin Kisa-Pojat taistelivatkin sarjapaikkansa puolesta kovassa mestaruussarjassa varmistaen hyvien ottelujen näkemisen Kämärillä. 15. 8. 1961 vieraili SVUL:n, sen erikoisliittojen ja piirien puheenjohtaja – noin 60 henkeä – piirimme alueella ns. Saimaan risteilyllä päättäen vierailun tänne Varkauteen.

Jääkiekkoilijamme taistelivat jo ensitalvesta alkaen hyvin sarjapaikoista kohoton joka talvi sarjaa ylemmäksi. V. 1963–64 talvikautena pelasi joukkueemme mestaruussarjassa, mutta poikkeuksellisen aikaisin alkanut sarja ei suonut menestymisen mahdollisuuksia. V. 1962 perustettiin alaseuraksi jääkiekkoilun nuorisotyötä varten Warkauden Kisa-Kiekko.


klikkaa suuremmaksi

WU:n 50-vuotisjuhlien yhteydessä 6. 11. 1954 pidettiin juhlavuosikokous. Kuvassa vas. seuran puheenjohtaja J. W. R. Harju-Jeanty, kunniapuheenjohtaja Armas A. Laatikainen ja sihteeri Otto R. Jarvola.


klikkaa suuremmaksi

WU:n johtokunta v. 1954. Kuvassa edessä vas. Otto R. Jarvola (sihteeri), Aarne A Heikkinen (varapj.), J. W. R. Harju-Jeanty (puheenjohtaja), Laina Kemppainen, Jaakko Suikkari, takana vas. Osmo Mähönen, Osmo Pitkänen, Kyösti Harjunheimo, Väinö Asikainen, Veikko Timonen ja Eero Uimonen.


klikkaa suuremmaksi

WU:n toimihenkilöitä v. 1958. Edessä vas. Kalevi Keinonen, Kyösti Harjunheimo (sihteeri), Emil Miettinen, Aarne Heikkinen (varapj.), Jorma Kiviharju (puheenjohtaja), Erkki Jalkanen, Kusti Kinnunen, Tauno Miettinen; takana vas. Veikko Iso-Pahkala, Yrjö Hyttinen, Erkki Turunen, Oiva Halmetoja, Tauno Hämäläinen, Eero Markkanen, Risto Sepponen, Pekka Luomanmäki, Pekka Salonen ja Viljo Saastamoinen.

Seuramme on saanut kunnian kasvattaa urheilun kilpakentille vuosien varrella monta hyvää urheilijaa. Ketään unohtamatta voimme mainita seuraavat urheiluyleisön hyvin tuntemat nimet: Oiva Halmetoja, Pentti Holopainen, Erkki Jalkanen, Lauri Koponen, Eero Markkanen, Toivo Nieminen, Reijo Nykänen, Kerttu Pehkonen (Pesonen), Kaisa Parviainen, Osmo Pitkänen, Veikko Salo, Jaakko Suikkari, Reino Suominen, Veikko Timonen, Antero Halonen, Heikki Lötjönen, Leena Immonen, Heikki Kilpeläinen, Eero Nieminen ja Raimo Raak.

 

seuraava >>