Warkauden Bridgekerho

Yhteydenotot:
Toiminnan johtaja
Janne Koponen
Säiekuja 1 E 21, 78500 VARKAUS
puh. 010 3937295
0400 180545
janne.koponen@fwfin.fwc.com
http://kotisivu.mtv3.fi/wbk/

Olemme elvyttäneet henkiin klubin perinteikkään bridgekerhon.
Peli-ilta on joka maanantai klo 18.00 – 20.30

Tervetuloa mukaan niin uudet kuin vanhat harrastajat. Pelejä voi tulla pelaamaan tai seuraamaan ja tutustumaan ko. iltaisin kerholle. Järjestämme myös bridge kursseja niistä kiinnostuneille.

Johdatus bridgeen

1. Yleistä bridgen luonteesta

Bridge on maailman suosituimpia korttipelejä - aiheellisesti. Bridgeä voi pelata monin eri tavoin, erilaisina kilpailumuotoina, mutta yhteistä niille on, että peliin tarvitaan vähintään neljä pelaajaa. Ainakin yhden jaon ajan vastakkain istuvat pelaajat pelaavat parina yhteistyössä, "samaan pussiin", ja pari yhdessä saa siitä pisteitä. Bridge on siis ehdottomasti yhteistyötä vaativa peli. (On kehitetty kahden ja kolmen hengen muunnelmia bridgestä, mutta oikeaan bridgeen verrattuina ne ovat surkeita - pelin koko idea häviää. On myös olemassa välineitä, mm. tietokoneohjelmia, bridgen harjoitteluun yksinkin.)

Peliin ei välttämättä tarvita muuta kuin neljä pelaajaa ja aivan tavallinen 52 kortin korttipakka. Mutta liittymällä paikallisiin bridgekerhoihin jotka jäjestävät peli-iltoja ja kilpailuja tämän jalon harrastuksen ominaisuudet tulevat esille. Kilpailuissa perusidea on se, että sama jako pelataan kahdessa tai useammassa pöydässä ja tuloksia verrataan keskenään. Tällöin ei siis ratkaise onni sen suhteen, miten hyvät kortit saa jaossa, vaan miten niillä tarjotaan ja pelataan. Tämä korostaa bridgen luonnetta taitopelinä.

Jonkinlaisena bridgen pelaamisen perusyksikkönä voi pitää yhtä jakoa, joka koostuu seuraavista vaiheista:

Korttien jakaminen (tai kilpailubridgessä valmiiksi jaettujen korttien ottaminen ns. brikasta). Kortit jaetaan tasan pelaajien kesken eli jokainen saa kolmetoista korttia.
Tarjoaminen. Pelaajat esittävät vuorollaan tarjouksia, joilla he lupaavat ottaa määrätyn määrän tikkejä. Viimeinen tarjous määrää loppusitoumuksen: tarjouksen tehnyt puoli yrittää saada luvatun määrän tikkejä tarjouksen mukaisessa pelivaihtoehdossa (valttipeli määrätty maa valttina taikka valtiton peli).
Itse peli, joka on yksinkertaista tikkipeliä joko valttipelinä tai valtittomana pelinä.
Jaon tuloksen kirjaaminen ja pisteiden laskeminen. Jos sitoumuksen tehnyt puoli sai vähintään lupaamansa määrän tikkejä eli sitoumus "meni kotiin", se saa määrätyllä tavalla laskettavan määrän pisteitä; muussa tapauksessa sitoumus "meni pietiin" ja toinen puoli saa pisteitä.

2. Tarjoaminen

Tarjoaminen tehdään jonkin tarjousjärjestelmän mukaan. Järjestelmiä on hyvin monia, mutta ensin kannattaa joka tapauksessa opetella ns. luonnollinen tarjousjärjestelmä. Eri maissa on hiukan erilaisia käsityksiä siitä, millainen järjestelmä on "luonnollinen" tai "normaali". Suomessa ns.paneelistandardi on aika pitkälti perussysteemin asemassa. On olemassa monia "epäluonnollisia" (konventionaalisia) tarjousjärjestelmiä, esimerkiksi ns. vahvaan ristiin perustuvat (joissa avaus "yksi risti" kertoo vahvan käden).

On olemassa monia muitakin korttipelejä, joihin sisältyy tarjoamista. Bridgen yksi omaleimainen piirre niihin verrattuna on, että tarjoaminen ei ole pelkkää kilpahuutoa siitä, kumpi puoli saa määrätä pelivaihtoehdon. Erityisesti on huomattava, että vaikka olisi mahdollista saada sitoumus alhaisella tarjouksella (esim. kaksi pataa), koska vastustajilla ei ole millä kilpailla, saattaa hyvinkin olla kannattavaa tehdä korkeampi tarjous. Määrätyn tason ylittävistä tarjouksista saa nimittäin täyspelihyvityksen, ja lisäksi korkeimmista tarjouksista (kuuden tai seitsemän tasolla) saa slammihyvityksen - jos sitoumus menee läpi!

Tarjoukset aloittaa jakaja. Kunkin tarjouksen pitää olla ylempi kuin edellinen joko siten, että luvattu tikkimäärä on korkeampi, tai siten, että tikkimäärä on sama mutta pelivaihtoehto korkeampi. Pelivaihtoehtojen järjestykseksi on bridgessä määritelty alhaalta ylöspäin seuraava: risti, ruutu, hertta, pata, sangi (valtiton peli). Tarjousvuorolla voi myös passata (t.s. sanoa pas), joka merkitsee, ettei sillä kertaa tarjoa mitään. Lisäksi voi tietyissä tilanteissa kahdentaa vastustajien tarjouksen. Kahdennuksella on omat tärkeät merkityksensä, mutta aihetta ei käsitellä tässä lyhyessä kirjoituksessa.

Tarjoaminen päättyy, kun on tullut kolme peräkkäistä passia eli viimeksi tehdyn tarjouksen jälkeen muut pelaajat ovat passanneet. Viimeksi tehty tarjous on se sitoumus (contract), jonka mukaan pelataan, t.s. sen tehneen puolen tehtävänä on yrittää saada vähintään luvattu määrä tikkejä.

3. Jaon pelaaminen

"Varsinainen peli" merkityksessä 'yhden jaon pelaaminen sen jälkeen, kun tarjoaminen on päättynyt' on bridgessä periaatteessa hyvin yksinkertaista: Kyseessä on tikkipeli, joka on sitoumuksen mukaan joko valttipeliä tai valtitonta peliä, jota bridgekielessä kutsutaan sangiksi (englanniksi no trump, lyh. NT).

Korttien arvojärjestys on normaali, ässä korkein, kuningas seuraava jne. Maata on tunnustettava, jos voi; jos ei voi, saa pelata haluamansa kortin. Ylimenopakkoa tai valttipakkoa ei ole. Tikin saaja aloittaa seuraavan. Tämän yksinkertaisuuden perusteella bridgeä voisi luulla aika mielenkiinnottomaksi... mutta todellisuus on toisenlainen. Jaon pelaaminen on vain osa laajempaa kokonaisuutta, ja lisäksi siinäkin on monia kiinnostavia piirteitä; sekä sitoumuksen tekijän pelaaminen (pelinvienti) että vastustajien toiminta (puolustuspeli) vaatii paljon taitoja.

Ensimmäisen tikin aloittaa sitoumuksen tekijän vasemmalla puolella istuva pelaaja. Sitoumuksen tehneen puolen vastapuolella, joita kutsutaan puolustajiksi, on siis aloite-etu; se voi olla hyvinkin merkittävä - usein sitoumuksen kohtalo riippuu lähtökortista.

Pelin tärkeä erikoisuus on se, että kun ensimmäinen tikki on aloitettu eli lähtökortti on lyöty pöytään, sitoumuksen tehneen pelaajan partneri levittää korttinsa pöydälle järjestettyinä maittain kuvapuoli ylöspäin, siis kaikkien pelaajien näkyviin, "pöydäksi". Kyseisen jaon ajan hän osallistuu peliin passiivisena pelaajana ("lepääjä", "puupekka", "dummy"), joka vain noudattaa sitoumuksen tehneen pelaajan eli pelinviejän (declarer) määräyksiä korttien pelaamisesta. Itse asiassa hän voi vaikka lähteä hakemaan kahvin ja pyytää muita pelaajia "hoitamaan pöydän".

Pelinviejän partnerin korttien levittäminen pöydäksi tuo omat piirteensä peliin. Pelinviejä voi suunnitella pelin kulkua varsin pitkälle. Toisaalta puolustajatkin näkevät pöydän ja voivat suunnata peliään sen mukaan. Puolustajat eivät saa keskustella keskenään siitä, miten kannattaisi pelata, mutta he antavat viestin partnerilleen siitä että minkä kortilla he pelaavat missäkin tilanteessa. Esimerkiksi tarpeettoman ison kortin pelaaminen voidaan sopia merkinannoksi siitä, että toivoo partnerin pelaavan kyseistä maata saatuaan tikin. (Tällaiset sopimukset on tietysti tehtävä ennen pelin alkua, ja ne ovat luonteeltaan julkisia eli vastustajilla on oikeus saada niistä tieto. Ja tavallisempi sopimus on itse asiassa "pieni pyytää".)

4. Nimityksistä ja merkinnöistä

Pelaajista käytetään nimityksiä pohjoinen, itä, etelä, länsi, lyhennettynä joko P, I, E, L tai englannin mukaan N, E, S, W. Vastakkain istuvat pelaajat muodostavat parin, pohjoinen ja etelä yhden parin, itä ja länsi toisen.

Maat, joista bridgessä käytetään usein nimitystä värit, merkitään tavallisimmin joko englanninkielisillä lyhenteillä C (club, risti), D (diamond, ruutu), H (heart, hertta) ja S (spade, pata) taikka symboleilla

5. Kilpailumuodoista

Kilpailubridgessä jaot voivat liittyä isompiin kokonaisuuksiin eri tavoin:

Parikilpailu: Kukin pari pelaa jotakin toista paria vastaan määrätyn määrän jakoja (tyypillisesti kaksi tai kolme jakoa), jonka jälkeen he siirtyvät pelaamaan jotakin muuta paria vastaan. Siirtymisohjeet ovat pelipöydissä tai sitten kilpailunjohtaja antaa ne erikseen. Kunkin jaon tulos lasketaan vertaamalla parin saamaa tulosta siihen, miten sama jako on pelattu muissa pöydissä. Parikilpailu on Suomessa tavallisin kilpailumuoto.
Joukkuekilpailu: Pelaajat muodostavat joukkueita, joissa on kussakin vähintään neljä pelaajaa. (Jos pelaajia on useampia, vain neljä pelaa kerrallaan muiden levätessä, pelaajien keskenään sopimalla tai joukkueen kapteenin määräämällä tavalla.) Kaksi joukkuetta pelaa toisiaan vastaan siten, että yhdessä pöydässä on kaksi paria kummastakin joukkueesta. Kummassakin pöydässä pelataan samat jaot ja tuloksia verrataan keskenään. Joukkuekilpailun ottelu voi olla osa laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi liiga- tai cup-järjestelmää.
Henkilökohtainen kilpailu: Kukin pelaaja pelaa vuorollaan muiden pelaajien partnerina. Muutoin pelataan kuten parikilpailussa. Vaikka kyseessä on henkilökohtainen kilpailu, josta voittajaksi tulee yksi pelaaja eikä pari, peli silti vaatii yhteistyökykyä, koska kukin jako on pelattava yhteistyössä senhetkisen partnerin kanssa.

Lähde:br> Suomen Bridgeliiton kotisivut
http://www.bridgefinland.com/

Katso myös Warkauden Bridgekerhon omat kotisivut
http://kotisivu.mtv3.fi/wbk/