Laki yhdistelmätuesta tuli voimaan vuoden 1997 alusta. Sitä ennen oli työllistämispalvelu, joka loppui vuonna 1996. Työllistämispalvelussa pitkäaikaistyöttömät otettiin työvoimatoimiston palkkalistoille ja työllistettiin sieltä sitten edelleen yhdistyksiin. Työvoimatoimisto oli tällöin sekä työantaja että palkanmaksaja. Työntekijöille maksettiin TES:n mukainen palkka ja yleensä työ oli kokopäivätyötä. Järjestelmä oli kuitenkin hyvin kallis, mikä osaltaan vaikutti sen lopettamiseen. Työllistämispalvelu loi vankan pohjan yhdistelmätuelle, yhdistykset olivat tavallaan jo valmiina. Varkauden Urheiluseurat ry:n koordinoiman Är-yyt projektin edeltäjän, Ytyä- projektin myötä vuonna 1999 homma lähti pyörimään järjestelmällisesti ja vapaita työpaikkoja alkoi tulla, Pirjo Nissilä ja Pentti Kosunen kuvailevat yhdistelmätuen historiaa.

Pentti Kosunen uskoo Är-yyt työllistää projektiin. – Ilman muuta yhteiskunnalle on hyötyä tällaisesta projektista. Onhan se suuri apu meille, jos joku järjestää yhdistelmätukipaikan ja etsii siihen vielä sopivan henkilönkin. Työllistämisprosessi on aika suuri. On katsottava täyttääkö henkilö yhdistelmätuen kriteerit, onko hän sopiva työhön ja lisäksi varmistettava, ettei hänen taloudellinen tilanteensa huonone töihin menon vuoksi, kertoo Kosunen. – Varkaudessa on aika vähän avoimia työpaikkoja vähemmän koulutetuille työnhakijoille, ns. matalan profiilin työpaikkoja. Yhdistysten kautta tuli avoimia työpaikkoja varsinkin tällaisille aloille. Kun on ollut pitkään työttömänä, on kolmas sektori ehkä se välimalli oikeaan työpaikkaan. Sitä kautta pääsee työn alkuun, mikä parantaa mahdollisuuksia päästä myöhemmin ihan oikeille työmarkkinoille, arvelee Nissilä. Työvoimaneuvojat ovat huolissaan niin sanotusta oravanpyörästä, joka syntyy kun työllistetyt jäävät tukityöpaikan loppumisen jälkeen taas työttömiksi ja työllistyvät uudelleen vasta kun yhdistelmätuen edellytykset jälleen täyttyvät. Monet heistä, jotka saivat tukea 90-luvun lopussa ovat aloittaneet jo uuden tukityöllistämiskierroksen. Nyt kaivattaisiin systeemiä, joka auttaisi urasuunnitelman teossa ja mahdollisten kontaktien luomista yksityisiin työnantajiin jo yhdistyksissä työskentelyn aikana. Järjestelmä, jossa ensimmäinen tukivuosi käytettäisiin yhdistyksessä ja seuraava varsinaisessa työssä, vähentäisi työnantajankin riskiä työntekijää valitessa. Työntekijän osaamisesta olisi jo tietoa. Monesti pitkään työttömänä olleelle jo totuttelu normaaliin työrytmiin voi viedä aikaa.

Yhteistyö työvoimatoimiston, Är-yyt työllistää projektin ja eri yhdistysten välillä on toiminut hyvin.
– Jonkin verran väärinymmärryksiä työnantajayhdistysten ja työntekijöiden välillä on jouduttu selvittelemään, mutta aika pienillä on päästy, kertoo Nissilä – enemmän epäselvyyksiä on ollut yhdistyksillä, jotka eivät ole työllistäneet Är-yyt projektin kautta. Pitkälle päästään jo pelkällä neuvonnalla. Yhdistyksissä, jotka toimivat pääosin talkoovoimin, ei aina tiedosteta yhdistyksen asemaa työnantajana. Puutteellinen perehdyttäminen tai työnjohdon puuttuminen saattavat joskus vaikeuttaa työntekijän sopeutumista uusiin tehtäviin. - Työtehtävät ovat usein suhteellisen itsenäisiä ja niiden hoitamiseen tarvitaan ammattitaitoa ja työkokemusta. On huono juttu, että tämän vuoksi monet iäkkäämmät työnhakijat, joilla ei ole ammatillista koulutusta ja jotka ovat olleet pitkään työttöminä, jäävät usein tämänkin tukimuodon ulkopuolelle. Tässäkin on tietty taso. Halutaan mahdollisimman pätevää työvoimaa, mikä tietenkin on ihan ymmärrettävää. Toisaalta tukityöllistämisen pitäisi lähteä juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevista työnhakijoista, sanoo Kosunen.

Yhdistykset työllistävät Varkaudessa noin 150 henkilöä vuodessa, mikä on hyvin merkittävä luku kokonaisuuden kannalta. Varkauden Urheiluseurat ry:n Är-yyt työllistää projektin kaltaisia kolmannen sektorin toimijoita ei aivan lähialueilta ainakaan löydy. – Kolmas sektori on aika iso työllistäjä, vaikka sillä ei olekaan rahaa luoda pysyviä työpaikkoja. Onhan se kuitenkin erittäin iso apu, että on edes vuodeksi – kahdeksi töitä. Se on vaihtoehto työttömyydelle. Työssäoloaika pitäisi kuitenkin käyttää oikean työpaikan etsimiseen, sillä työnantajat palkkaavat mieluummin töissä olevan työnhakijan kuin työttömän. Tulevaisuudessa tämän tyylisillä projekteilla on varmasti käyttöä, sanoo Maija Kokkonen. Suurille yrityksille yhdistelmätukityöpaikat eivät ole yhtä tarpeellisia kuin pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla ei ole aina mahdollisuuttakaan työllistää ilman tukea.

Työnhakijat ovat lähteneet pääsääntöisesti ihan mielellään töihin yhdistyksiin. Yhdistelmätuen huonona puolena on osa-aikatyö ja pieni palkka. - Eniten arvoa tukityöllistetty saakin usein työn muodossa. Itsetunto paranee, sosiaalinen arvostus lisääntyy ja tietty ”työttömän leima” häviää. Ne ovat monen työllistetyn kohdalla huomattavan suuria asioita, kertoo Nissinen.