Liikettä ja emäseurojenaikaa

Varkaudessa harrastettiin liikuntaa jo ennen urheiluseurojen perustamista. 1800-luvun lopun viimeisinä vuosikymmeninä kansanjuhlien ohjelmassa oli myös erilaisia kisailuja, leikkejä ja tanssia. Aivan nykyisenkaltaisista urheilulajeista ei tuolloin vielä ollut kyse. Vuonna 1882 Pitkälänniemen hovissa järjestetyissä juhlissa kilpailtiin muun muassa kiipeämisessä, tangolla hypyssä, säkkitaistelussa, kilpajuoksussa, ammunnassa ja soudussa. Vähitellen juhlien ohjelmaan harjoitettiin myös erilaisia voimisteluesityksiä.

1900-luvun alkuvuosiin tultaessa virisi kiinnostusta myös kilpaurheiluun. Vuoden 1900 kevättalvella sanomalehdet uutisoivat, että Varkauden tehtaalaiset olivat toimeenpanneet hiihtokilpailut. Maaliskuun 11. päivänä pidettyjen kilpailujen tapahtumapaikkana oli Huruslahden jää. Keliä luonnehdittiin tavallisen hyväksi. Tosin maaliskuun aurinko ennätti pehmittää hangen nuoskaksi, joka vaikeutti hiihtäjien suorituksia. Miesten 15 kilometrin hiihtoon oli uskaltautunut kahdeksan hiihtäjää. Poikien kolmen kilometrin matkalla kamppaili kuusi nuorukaista.

Voimisteluharrastuksen laajeneminen ja innostus kilpaurheiluun olivat tekijät, jotka synnyttivät ajatuksen urheiluseuran perustamisesta paikkakunnalle. Paikkakunnan ensimmäiseksi seuraksi perustettiin 10.11.1904 Warkauden Tehtaan Voimistelu- ja Urheiluseura. Nimensä mukaisesti seuran alkuaikojen päätoiminta oli voimistelu. Urheilun puolella aloiteltiin hiihtämällä ja yleisurheilemalla. Myös jalkapallosta tuli suosittu laji. Vuonna 1911 seuran nimi muutettiin Voimistelu- ja Urheiluseura Eloksi. Vuonna 1929 seura sai nimekseen Warkauden Urheilijat.

Työväestön keskuudessa heräsi ajatus aivan oman seuran perustamisesta. Varkauden Tarmon perustamispäivä on ajoitettu maaliskuun kolmanteen päivään vuonna 1912. Asiakirjat kertovat kuitenkin, että Varkauden työväenyhdistyksen nuoriso-osaston urheiluseura olisi toiminut jo edellisen vuoden aikana. Vuoden 1911 maaliskuussa työväenyhdistyksen nuoriso-osasto olikin toimeenpannut omat hiihtokilpailut.

Warkauden Urheilijat ja Varkauden Tarmo säilyttivät pitkään asemansa eräänlaisi­na urheilun emäseuroina. Luonteenomaista seurojen toiminnalle oli, että niiden suojissa voitiin harjoittaa useita lajeja ja liikuntamuotoja. Tarmo on säilyttänyt edelleenkin asemansa useita lajeja ohjelmassaan pitävänä yleisseurana. Warkauden Urheilijoissa on keskitytty hiihtoon.

Kahden vahvan eri keskusjärjestöön kuuluvan urheiluseuran olemassa olo merkitsi myös kahden erillisen urheilun järjestökulttuurin syntymistä paikkakunnalle. Muun järjestötoiminnan tavoin kulttuurien välinen raja oli vedetty Pirtinvirtaan. Työläisurheilun aluetta oli Taulumäki, jonne ryhdyttiin kohentamaan pian Varkauden kunnallisen itsenäistymisen (1929) jälkeen Joutenlahden urheilukenttää. Porvariseurojen ja suojeluskunnan urheiluareenana toimi ennen sotia Kosulannie­men kenttä. Kosulanniemeen oli pakko siirtyä, sillä paikkakunnan ensimmäinen Pirtinniemessä sijainnut kenttä jäi tien alle.

Kahden urheilukulttuurin vaikutuksesta todistavat myös sotavuosien jälkeinen urheilukenttien rakentaminen. Yhtiön paikallisjohdon aloitteellisuus ja tuki kohdistuivat Kanavasaaren eli Kämärin kentän rakentamiseen. Vuoden 1948 Lontoon kisoista Varkauteen "tulikin" olympialainen kultamitali. Tavanomaisesta poikkeavaa oli, että urheilumuotona oli taide ja lajina arkkitehtuuri. Kulta voitettiin olympiastadionimme toisen arkkitehdin Yrjö Lindegrenin laatimalla Kämärin urheilupuistosuunnitelmalla. Noihin aikoihinhan olympialaisten ohjelmaan sisältyivät myös erilliset kulttuurikilpailut. Samanaikaisesti Kämärin kentän puuhaamisen kanssa rakennettiin toiselle puolelle kauppalaa kansainväliset mitat täyttävää Kisapuiston urheilukenttää.

Eri keskusjärjestöihin kuuluvilla seuroilla oli myös omat järjestötalonsa. Nykyisen hotellikompleksin paikalla sijainnut Seuratalo palveli porvarillisen urheilun seuroja. Sen sijaan työläisurheilun kehtona ja toimitilana oli Taulumäelle pystytetty Varkauden työväentalo, jossa nykyään toimii paikkakunnan teatteri. Myös Lehtoniemen työväentalolle etenkin varkautelainen työläisnuoriso löysi tiensä niin urheilemaan kuin tanssimaankin.

Ennen toisen maailmansodan vuosia Varkauteen perustettiin uusia lajiseuroja. Vuonna 1935 paikkakunnalle synnytettiin palloilun erikoisseuraksi Warkauden Pallo -35. Alunperin seuran nimeksi haluttiin antaa Warkauden Sudet viipurilaista menestysseuraa jäljitellen. Nimestä kuitenkin luovuttiin, kun oli saatu selville viipurilaisten vastustavan hanketta. Vuoden 1935 aikana perustettiin myös Varkauden Uimarit. Työläispalloilijat lähtivät Tarmosta omille teilleen vuonna 1939, jolloin perustettiin Varkauden Työväen Palloilijat. Ennen sotavuosia pallolle annettiin kyytiä myös Suojeluskunnan Palloilijoiden toimesta.

1930-luvulla tehtiin varkautelaista urheilun historiaa hiihtoladuilla. Paikkakunnalla toimeenpantiin niin sanottuja Tehtaan hiihtoja. Hiihdot järjestettiin vuosina 1934-39 sekä 1941 ja 1945. Hiihtojen järjestämistä kokeiltiin vielä vuonna 1947, mutta edellisen vuosikymmenen osanottolukuihin ei enää ylletty. Parhaana vuonna (1935) hiihtosuorituksen lykki 2 317 hiihtäjää. Ensimmäisen hiihtäjän lähtiessä ladulle aamukahdeksalta viimeinen kilpailija pääsi matkaan kello 14.26,00. Tehtaan hiihtojen järjestämiseen kannustivat ajan maapuolustukselliset tavoitteet. Samalla hiihdot vaikuttivat suotuisasti varkautelaisen hiihtourheilun nousuun.

Urheilun voittokulkua ja ylipursuavaa innostusta

Raskaiden sotavuosien jälkeen ihmiset tempautuivat suurella halulla järjestörientoi­hin. Varkaudessa kunnallisena liikuntaneuvojana toiminut Veikko Tarvainen muisteli, että innostus varsinkin urheilua kohtaan oli suorastaan ylipursuavaa. Urheilu ja erilaiset kilpailut kuuluivat itsestään selvyytenä varsinkin lasten ja nuorten elämänmenoon.

Paikkakunnalla järjestettyihin urheilukilpailuihin ei yleisöä tarvinnut enemmälti houkutella, sillä katsomot täyttyivät innokkaista penkkiurheilijoista. Erityisen suosittuja olivat yleisurheilukilpailut, joissa vieraili niin kansallisia kuin kansainvä­lisiäkin tähtiurheilijoita. Varkauden kesäkisat säilyttivät koko olemassa olonsa ajan maineensa hyvin järjestettyinä kisoina. Kaiketikin kummallisimmat Varkaudessa järjestetyt urheilukilpailut olivat myöhemmin kuuluisiksi tulleet korttipainit. Vuoden 1947 valmennusleirin yhteydessä järjestettyjen painikisojen kaikkien ottelujen tulos oli ratkennut jo edellisenä iltana pelatussa korttipelissä. Korttivoittoa kunnioitettiin ja miestä heitettiin kuin rukkasta.

Sotavuosien jälkeen käynnistyi myös ennen näkemätön urheilun keskusjärjestöjen välinen kamppailu nuorison sieluista. Varkaudessa seurojen keskinäinen kilpailu johti siihen, että lähes kaikissa kauppalanosissa toimi sekä SVUL:n että TUL:n alainen alaosastoseura. Vaikka emäseurojen alaosastoja oli perustettu jo ennen sotavuosia, koettiin alaseurojen kukoistuskausi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Niin sanottujen suurten ikäluokkien syntyminen tiesi sitä, että eri puolilla Varkautta riitti vipinää.

Vuonna 1946 Varkauden kauppalassa toimi yhdeksän rekisteröityä voimistelu- ja urheiluseuraa. Alaosastoissa urheiltiin kauppalan kaikissa osissa. Alaosastoissa harrastettiin useita eri lajeja. Mukana ohjelmassa olivat muun muassa yleisurheilu, hiihto, voimistelu, pesäpallo, jalkapallo, painonnosto ja pöytätennis. Alaosastojen tehtävänä oli paitsi koko seuran harrastajamäärän lisääminen myös lahjakkaimpien urheilijoiden haaliminen hankkimaan menestystä pääseuralle.

Varkauden Tarmon alaosastoina toimivat sotien jälkeen vuonna 1945 perustetut Lehtoniemen Vauhti, Puurtilan Vastus ja Luttilan Tarmo. Vuonna 1948 perustettiin alaosastot Kuvansiin (Kuohu) ja Könönpeltoon (Kiri). Vielä vuonna 1958 alaosastoksi perustettiin Ruokojärven Vire. 1950-luvun lopulla toimintaa käynnisteltiin Veikkojen nimellä. Warkauden Urheilijoiden kuuluisimmaksi alaosastoksi sittemmin nousseen ja itsenäistyneen Puurtilan Kisa-Poikien syntysanat lausuttiin Puurtilassa huhtikuun 4. päivänä 1948. Omaperäinen on Timolan Kisa-Veikkojen tie WU:n alaosastoksi. Vuoden 1948 alussa timolalaiset päättivät hakea pääseuran jäsenyyttä. Kisa-Veikot oli perustettu jo vuonna 1935. Muita WU:n alaosastoja olivat Könönpellon Kisa, Lehtoniemen Kisa-Viesti ja Luttilan Kisailijat. WP-35:n alaosastona voidaan pitää vuonna 1947 perustettua Warkauden Pallo-Poikia.

Ylipursuavan innostuksen seurauksena varkautelaiset urheilijat ylsivät myös merkittäviin saavutuksiin. Varkautelaisia yksilölajien edustajia oli jatkuvasti kansainvälisissä edustustehtävissä. Joukkuelajeista varsinkin jääpalloilussa varkautelaiset osoittivat vuodesta toiseen kyvykkyyttään.

Urheilun merkityksestä viesti myös paikallisen yhtiön suhtautuminen urheilun ja liikunnan tukemiseen. Suullisen perimätiedon mukaan A. Ahlström -yhtiön WP:lle myöntämä huomattava tuki olisi kirjattu yhtiön kirjanpidossa momentille "tuulen ja myrskyn tuottamat vahingot". Lisäksi yhtiöllä oli samanaikaisesti palvelukses­saan useita urheiluneuvojia, jotka vastasivat eri palloiluseurojen valmennuksesta. Sotavuosien jälkeen aloittaneen kunnallisen urheiluneuvojan tehtävänä oli puolestaan keskittyä TUL:n seurojen asioiden hoitamiseen. Lisäksi työläisurhei­luseuran tukijoita olivat ennen kaikkea Osuusliike Työnvoima ja paikalliset ammattiosastot.

1960-luvulla varkautelaisessa urheilussa elettiin kunnian ja maineen vuosia. SM-tason mitaleita tuli niin jääpallossa (WP-35) kuin pesäpallossakin (Puurtilan Kisa-Pojat). Kämärin yleisömäärät nousivat tuhansiin katsojiin. Jääkiekossakin Warkauden Urheilijat kävivät pikavisiitillä aina pääsarjatasolla. Kauden saldona oli yksi sarjapiste, joka saatiin kamppailemalla tasapeli (3-3) Suomen mestariksi pelanneen Rauman Lukon kanssa. Myös yksilölajien urheilijat kunnostautuivat. Kansalliseen kärkeen yllettiin yleisurheilussa, hiihdossa, painissa, nyrkkeilyssä, painonnostossa, jousiammunnassa ja tenniksessä.

1960-luvulla kuntoliikunnan harrastus alkoi lisääntyä voimakkaasti. Kuntoliikunta­harrastuksen nousun taustalla olivat tuotannossa ja työelmässä tapahtuneet muutokset. Raskas ruumiillinen raataminen alkoi lisääntyvässä määrin korvautua fyysisesti vähemmän kuormittavalla työllä toimistoissa tai palveluammateissa. Myös valtiovallan ja kunnallisten elinten kiinnostus kuntoliikunnan edellytysten kohentamiseen lisääntyi. Vähitellen kunnan tehtäväksi katsottiin kuuluvan latu- ja kävelyverkostojen sekä liikuntaa lisäävien kevyen liikenteen väylien rakentaminen. Uimahalli, liikuntatalo ja jäähalli ovat osaltaan parantaneet varkautelaisten urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia.

Kävelyn ohessa 1960-luvulla Varkaudessa elettiin varsinainen hiihtobuumi. Olosuhteiden kohentuessa ja latuverkostojen laajetessa hiihdon harrastajien määrä lisääntyi. 1970-luvun ilmiöinä voidaan pitää hölkkää ja juoksua. Paikkakunnan oman kunnallisen liikuntatoimen ja paikallisten seurojen sekä järjestöjen toteuttamaan Hurushölkkään osallistui syksyisin satoja osanottajia. Lenkkeilysuku­polven vuotuinen merkkitapahtuma oli lomamatkojen arvonta. Sinisissä lenkkeily­laatikoissa olleisiin vihkoihin tehdyt kirjaukset palkitsivat onnekkaimmat Vuokatin matkoilla. Matkojen lahjoittajina toimivat A. Ahlström Oy:n lisäksi myös paikkakunnan muut liikelaitokset, yritykset ja yhteisöt. Ihmisten elintason noustessa kiinnostus Vuokatinmatkoja kohtaan laantui. Samalla luovuttiin myös lenkkei­lysuoritusten kirjaamisesta. Siniset laatikot katosivat varkautelaisesta katukuvasta.

Eriytyneen liikuntakulttuurin aika

Liikuntakulttuurin kahden viimeisen vuosikymmenen muutosta on kuvattu eriytymisen käsitteellä. Vanhojen yleisseurojen rinnalle on tullut yhteen lajiin erikoistuneita erikoisseuroja. Myös yleisseurojen sisällä lajit ovat aiempaa itsenäisemmässä asemassa huolehtien pitkälle esimerkiksi omasta varainhankinnas­taan.

Varkaudessakin 1980-luvulta alkanut muutos on johtanut lukuisien uusien seurojen perustamiseen. Vuonna 1992 Varkaudessa toimi jo 49 seuraa, joiden suojissa oli myös useita jaostoja. Esimerkiksi seuraavat uudet seurat viestivät muutoksesta, jossa perinteiset lajit olivat saaneet kilpailijoikseen uusia yrittäjiä: Varkauden Speedway Racing Team, Varkaus Street Road Association, Warkaus Steelers, Varkauden Shotokan Karate-Do, Varkauden Tae Kwon Do ja Yama-Aarashi.

Liikuntakulttuurin eriytyminen on asettanut omia haasteita koko urheiluseuraväelle. Seurapäättäjien on pitänyt etsiä uusia yhteistyökumppaneita. Verkostoitumisesta on tullut avainsana myös liikunnassa ja urheilussa. Varkaudessa on etsitty ratkaisua urheiluseurojen aseman kohentamiseen perustamalla paikkakunnalle yhteistoiminta­ järjestöksi Varkauden Urheiluseurat ry.

Liikuntakulttuurin laaja-alaistuminen näkyy myös voimassa olevassa liikuntalaissa. Urheilun ja liikunnan avulla halutaan edistettävän kansanterveyttä, lasten ja nuorten kasvua, suvaitsevaisuutta, kansainvälisyyttä ja kestävää kehitystä. Erilaiset projektit ovat arkipäivää myös liikunnan ja urheilun kentillä. Valtakunnallisen Kunnossa kaiken ikää -ohjelman osana Varkaudessa on toteutettu oma Kuntovarkaus -projekti, jonka toteuttajina ovat olleet niin julkishallinnon tahot kuin vapaaehtoistoi­mijat. Varkauden Urheiluseurat ry:n työllistämisprojektit ovat myös tukeneet seurojen vapaaehtoistyötä ja lisänneet osaltaan paikkakunnalla järjestettyä liikuntaa ja urheilua.

Perustellusti voidaan ennakoida, että tulevaisuudessakin syntyy uusia lajeja ja seuroja. Lapsille ja nuorille liikunta on sellaista nuorisokulttuuria, jossa ei toimita entisenlaisen seuratoiminnan hengessä. Yksittäisten liikkujien odotukset ja tavoitteet ovat myös liikunnan ja urheilun suhteen entistäkin yksilöllisempiä.

Urheilun merkityksestä

Mikä sitten on ollut varkautelaisen urheilun merkitys? Vastauksia kysymykseen voidaan lähteä hakemaan ainakin yhdeksästä suunnasta.

Ensinnäkin urheilu on ollut varkautelaisen kansalaistoimin­nan aktiivisin muoto. Vapaaeh­toisvoimin toteutettu seuratoiminta on koonnut suojiinsa useita sukupolvia. Vuoden 2004 aikana paikkakunnan organisoitunut seuratoiminta viettää 100-vuotisjuhliaan, sillä sillonhan tulee kuluneeksi tasavuodet ensimmäisen urhei­luseuran perustamisesta.

Toiseksi urheilu on ollut kiinteä osa muuta järjestökulttuuria. Urheiluseuroissa ei olekaan pelkästään urheiltu, kisailtu ja kilpailtu. Seurat ovat olleet myös merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Seurojen iltama- ja juhlaperinne on tarjonnut elämyksellisiä hetkiä paikkakunnan väestölle. Olipa seuroilla aikoinaan omat kisälliryhmänsä ja tanssiyhtyeensäkin. Seurojen lisääntyneen perinnetietoi­suuden osoituksiksi käyvät erilaiset historiahankkeet, aiempien toimitsijoiden palkitsemiset ja muistamiset sekä kiinnostuksen viriäminen asiakirjojen ja muiden aineistojen tallentamiseen.

Kolmanneksi urheilu on tarjonnut niin sanotulle suurelle yleisölle lukemattoman määrän jännittäviä, viihdyttäviä ja elämyksellisiä hetkiä. Pelit ja kilpailut eivät ole päättyneet viimeiseen pillin vihellykseen tai suoritukseen. Jälkipelejä on käyty ja tapahtumia on spekuloitu työpaikoilla, kodeissa ja kuppiloissa vielä pitkään tapahtumien jälkeen.

Neljänneksi urheilu on synnyttänyt paikallisia sankareita. Nykypäivän median aikoina on erityisen tärkeää huomata, että on sitä osattu pienemmissäkin puitteissa. Lähisankareina varkautelaisilla urheilijoilla on ollut erittäin tärkeä asema kasvavan nuorison esikuvina ja urheiluun innoittajina.

Viidenneksi urheilun avulla on rakennettu paikallista identiteettiä. Paikkakunnan menestyneet yksilöurheilijat ja joukkueet ovat sananmukaisesti urheilleet Varkautta Suomen kartalle, ja useissa tapauksissa kansainvälisillekin kentille.

Kuudenneksi paikalliset seurat ovat tehneet tärkeää kasvatustyötä. Urheilu- ja liikuntakasvatuksen lisäksi seurariennoissa on kasvatettu yleisempäänkin yhteiskunnallisten asioiden ymmärtämiseen ja vaikuttamiseen. Monet päätöksente­ossa ja erilaisissa vastuutehtävissä toimineet ovat saaneet olennaisia opinsiivuja seura-aherruksessa.

Seitsemänneksi on hyödyllistä, että ihmiset tuntevat kuuluvansa jonkinlaisiin yhteisöihin ja sosiaalisiin verkostoihin. Juuri urheilu- ja liikuntaseurat ovat tarjonneet mahdollisuuksia erilaisten ihmisten kohtaamisel­le. Erityisen arvokasta on, että hyvä seuratoiminta on sukupolvien kohtaamista.

Kahdeksanneksi varkautelainen urheilu on toiminut paikallistasoisena kansantervey­den edistäjänä. Erityisesti liikuntakulttuurin laajenemisen myötä laajojen kansalaispiirien liikuttaminen on lisännyt väestön terveyttä ja toimintakykyä. Kansalaisten ikääntymisen jatkuessa liikunnan ja urheilun merkitys korostuu entisestäänkin.

Yhdeksänneksi varkautelainen urheilu ja liikunta ovat olleet koko suomalaisen liikuntakulttuurin kirjo pienoiskoossa. Paikallisuuden ja alueellisuuden nousun aikana tämä erityisyys kannattaa tuntea. Teollisuuspaikkakuntana Varkaudessa on urheiltu niin porvari- kuin työläisurheilunkin tunnusten alla. Kahden kilpailevan keskusjärjestön seurojen olemassa olo on lisännyt urheilun kiinnostavuutta, synnyttänyt keskinäistä kilpailua ja saanut sankat joukot kisakentille.